Masennus ja käyttäytyminen/"oireet"
Eräs lähipiirissäni oleva nainen syö masennuslääkkeitä. Hän ei itse ole asiaa kertonut, mutta näin lääkkeet hänen vessassaan käydessäni. Lääkkeet olivat siinä melko näkösällä. Liekö unohtuneet näkyville..
Minusta hän on aina ollut jollain tapaa kummallinen. On hiljainen, ja käyttäytyy töykeästi. Ei aina tervehdi, ei juttele mitään. Ei välttämättä edes vastaa kysymykseen jos joku kysyy jotain. Saattaa vain pyöritellä silmiään mielenosoituksellisesti ilman vastausta. Ei koskaan kysy, mitä jollekin kuuluu. Olettaa vain, että hänet huomioidaan tai syntyy pienimuotoinen haloo.
Nyt nainen kertoi, että hän aikoo jättää ehkäisyn pois. No siinäpä sitten varmaan jättää. Eikö ensin kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon? Voiko masennuslääkitystä syödä (sertalin) raskausaikana?
Voiko masennuksesta parantua koskaan vai säilyykö alttius aina? Uusiutuuko aika ajoin?
Mulla on sellainen kokemus ennestään masentuneista, että jollain tapaa ovat aina "varpaillaan". Joko pelkäävät jättää lääkitystä tai aloittavat sen uudelleen muutaman vuoden välein. Olenko väärässä?
Kommentit (5)
On vain masentunut. Nyt ymmärrän häntä paremmin kun sain "syyn" tuolle käytökselle. Ärsyttävää se silti on kunnei näe, ettei paljon kiinnosta enää hänenkään asioitaan kysellä ja häneen huomiota kiinnittää kun ei vaivaudu vastaamaan tai vastaa vain lyhyesti, ihankuin vituttaisin häntä suuresti.
Enhän mä hänen raskaustoiveilleen(?) mitään voi. Eipä ole niistä mitään puhunut, kunhan ajatteli jättää ehkäisyn pois. Seurustelee. Mua harmittaa tämä asia siksi, koska oma toiveeni olisi raskautua mahdollisimman pian (vuosien toive!) ja olen hänelle kateellinen jos hän saa lapsen ensin! Heh.. Melko lapsellista.
ap
toi sun kateus kaverin raskautumisesta on todella LAPSELLISTA.
Tasan ei käy onnen lahjat.
Tiedän sen...
Moni ei kuitenkaan varmaan mua edes ymmärrä. Olen 30. Mulla ei ole yhtään lasta, nyt raskautta viimein yritetään. Ensin oli väärä mies/olin sinkku... Muutaman vuoden odotus tämän uuden miehen kanssa ettei nyt ventovieraan kanssa lasta tee. Mulla on niin hirveä vauvakuume, että sattuu! Jokaisen me yritetään vauvaa-ilmoitus tai se, että joku on raskaana, tuntuu minusta tappiolliselta vaikkei mitään syytä oliskaan.
Turha kai mun on selittää?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sen...
Moni ei kuitenkaan varmaan mua edes ymmärrä. Olen 30. Mulla ei ole yhtään lasta, nyt raskautta viimein yritetään. Ensin oli väärä mies/olin sinkku... Muutaman vuoden odotus tämän uuden miehen kanssa ettei nyt ventovieraan kanssa lasta tee. Mulla on niin hirveä vauvakuume, että sattuu! Jokaisen me yritetään vauvaa-ilmoitus tai se, että joku on raskaana, tuntuu minusta tappiolliselta vaikkei mitään syytä oliskaan.
Turha kai mun on selittää?
Mitä edes yrität selittää?
mä olen kyllä ollut masentunut, mutta en usko sen enää uusivan, vaikka olenkin alavireinen tyyppi. Olen kyllä aina pystynyt ilon kaivamaan esille.
Ehkä tuolla sun lähipiirissä olevalla tutulla on jotain ongelmia, joiden takia hän masentuu aika ajoin. Ehkä hän ajattelee lapsen tuovan onnen tullessaan. Ei sitä tiedä.
Huvittavaa muuten, että ihan kuin olisit kuvannut mun yhden tuttuni. Hän on jonkin sortin narsku, mutta sitä ei tiedä kuin perhepiiri. Ulkopuolisille hän on vain juuri tuommoinen, hiljainen, töykeä, jättää vastaamatta, ei kiinnosta toisten kuulumiset. Kotona hän on yks perkele, mutta ulkopuoliset luulevat, että hän on ujo tai jotain semmoista.
Oikeasti hän kyllä kärsii siitä, ettei kukaan hänestä pidä.. Mutta se johtuu siitä, että hän on niin vitun ilkeä. Se masentaa häntä aika ajoin (siis se ystävien ja ilon puute), mutta hänen mielestään vika on vain muissa, he eivät arvosta häntä tarpeeksi. Vaikeeta se vain on, kun ei tiedä mistä pitäisi arvostaa, niin ilkeää ihmistä.
Ja joo, kaikkeahan sitä kannattais, pistä vaan sormet ristiin ettei se lisäänny. Mutta jos niin käy, niin eipä sille mitään voi.