Kuinka monta kertaa kävit asuntoesittelyssä ennen ostopäätöstä?

Oli niin helmi, ettei ollut vaihtoehtoja. Joku muu olisi ottanut sen.

ostettiin täydellä hinnalla. Halvemmalla ei lähtenyt.

ensin toinen porukka. Olivat aika pettyneitä, kun kerittiin ensin sanomaan välittäjälle, että tahtoo tän... t.2.

varsinaisessa julkisessa näytössä ja toisen kerran privana. Sitten tehtiin tarjous ja vielä sen jälkeenkin kävimme mittailemassa seiniä, jotta saimme hyvissä ajoin tilattua kaapistoja ym. remonttitavaraa.



Menkää kolmas kerta vaan ja jättäkää vaiks tarjous sitten samalla! Saahan sitä miettiä rauhassa ja katsella, mutta jos unelman löytää, ei yleensä tarvi jahkailla vaan jo ekalla kertaa huomaa asunnon potentiaalin ja sen, pitääkö siitä todella.

Ollaan katseltu ja samalla miehen kanssa keskusteltu rauhallisesti läpi koko kohde. Ei olla toista visiittiä tarvittu. Enemmän papereita sitten luettu tarkkaan. Ne kun kertomat paljon sellaista, jota et asuntoa katsomalla näe. Myös olen käynyt haastattelemassa isännöitsijää ennen tarjouksen tekemistä.

Siis ennen tarjouksen tekemistä - sitten kun alkukaupat on tehty, olen kyllä käynyt mittanauhoineni paikalla uudestaan.

..itse rakennettua taloa olemme ostaneet ensikäynnillä. Yksi omakotitalo tässä välissä oli, josta siitäkin tehtiin tarjous ekalla kerralla, mutta ei saatu sitä siihen hintaan mitä olimme valmiita maksamaan.



Toisaalta nämä asunnot ja myös tämä omakotitalo ovat olleet remontointikunnossa ja näytöllä olemme varmistuneet ainoastaan siitä mitä kannattaa maksaa. Jos kaikkea ei aio laittaa uusiksi, niin kannattaakin tutkailla tarkemmin.

Ensivaikutelma on tärkein.

Se, että samantien tulee sellainen fiilis, että tämä on pakko saada.



Muutamaa taloa olemme jahkanneet ja käyneet katsomassa pari kertaa ja lopulta kauppoja ei tullut, sillä jotain puuttui.

tunne. Jos asunto tuntuu miellyttävältä ja juuri sellaiselta kuin on toivonut niin sen todellakin tietää heti! Kolme asuntoa ollaan miehen kanssa ostettu ja kaikki päätetty sen perusteella heti, että miltä asunto tuntuu itsestä ja kaduttu ei olla mitään niistä. Mitä enemmän empii niin parempi olla ostamatta.

enkä päässyt tutustumaan siihen asuntoon, jonka näimme HS:ssä ja luulimme hinnan olevan painovirheen, niin halpa Helsinkiin verrattuna.



Pyysin miestäni silloin soittamaan myyntiä hoitavalle pankille - jospa ei olekaan painovirhe: uusi kolmio uudella asutusalueella, meidän suurperheelle sopiva hinta, neljä lasta...Hinta oli oikein ilmoitettu, jes!



En käynyt, luotin appeeni ja mieheeni sanoen että jos katsotte voitavan asua siinä, lähdetään vaan. Oli vain 58 neliötä kuudelle hengelle, mikä ettei yksi huone lisää, vaatehuone, uusi...varasimme samalla viereen valmistuvaan taloon 4 huoneen asunnon, johon kolmiosta muutimme. En ole katunut, sukulaisiin pääsee Helsinkiin.



Muutimme kolmessa viikossa n. 80km Helsingistä.

En ollut ennen muuttoanim käynyt koskaa tällä uuden asunnon paikkakunnalla.



Työmatka ei ole ongelma miehelle ja minä olen päässyt työhön lähelle ja kauas.

Tätä taloa käytiin toiseen kertaan katsomassa asiantuntijan kanssa.

ennenkun olin käynyt edes sisällä. Pihalla seisoessani tuli niin vahva tunne siitä, että olen nyt kotona. Miestä nauratti, mutta samaa mieltä hänkin oli. (Halusi kuitenkin ensin nähdä talon myös sisältä =))

vaan osti käymättä asunnossa.



Itse taas olen puyolen vuoden aikana käynyt noin 10 kertaa ja varmasti 10-30 kertaa tulee käytyä, ennenkuin ensivuonna ostan asunnon.

sen tiesi heti, että tässä se on. Jälkikäteen sitä mietti, että olisi voinut ainakin kuntoa tutkia tarkemmin... onneksi ei mitään löytynyt.