Lue keskustelun säännöt.
Erityisopetus oli virhe
06.06.2016 |
Mun 2000 syntyneellä lapsella epäiltiin päiväkodissa ADHD:ta tai aspergeria. Lapsi oli vilkas ja puhelias, ei kuitenkaan ylivilkas ja pystyi keskittymään hyvin pitkiä aikoja leikkeihin tai kijojen lukemisen kuuntelemiseen. Päiväkodin erityislastentarhanopettaja ehdotti tutkimuksia ja olimmekin useaan otteeseen lasten neurologisella tutkimuksissa.
ADHD tai Asperger -diagnoosia emme saaneet, diagnoosi oli lievä aistiyliherkkyys. ErityisLTO ennusti lapsellemme oppimisvaikeuksia ja suositteli hakemaan peruskouluun erityisluokalle ja näin sitten teimme. Luokalla muut olivat sellaisia, joilla oli ADHD, Asperger tai muu diagnoosi. Ylivilkkaita oli paljon.
Myös peruskoulun erityisluokanopettajan mielestä lapsemme hyötyi erityisopetuksesta ja oli sitä mieltä, että hän ei pärjäisi normaalissa ryhmässä aistiyliherkkyytensä takia. Lapsi itse oli sitä mieltä, että ylivilkkaiden luokkakavereiden takia ei työrauhaa ollut ja olisi halunnut normaalille luokalle.
Toisen luokan jälkeen opettaja vaihtui ja uusi erityisopettaja oli parin kuukauden jälkeen sitä mieltä, että lapsemme pärjää koulussa hyvin ja hänet voi siirtää normaalille luokalle. Lapsen itsetunto myös kärsi erityisluokalla, koska hän ei itse kokenut itseään erityisoppilaaksi vaan hänen mielestään koulu oli liiankin helppoa.
3-6 luokat mentiin tavallisella luokalla integroidun erityisoppilaan statuksella. Lapsi sai kaikista kokeista aina 9-10 mutta todistukseen annettiin aina huonompi numero vaikka opettajan mukaan oli tunnilla aktiivinen. Eläkeikää lähestyvä opettaja ei kuitenkaan tykännyt siitä, että lapseni kyseenalaisti usein opetettua asiaa. Tämä toki näkyi käytösnumerossa mutta sen lisäksi siitä rokotettiin myös kaikkien muidenkin aineiden numeroita. Opettajalla oli selvästi kielteinen asenne erityisluokalta tulleeseen lapseen ja tämä vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon.
Yläasteelle lapsi meni kouluun matematiikkaluokalle ja erityisoppilaan status poistettiin kokonaan. Koulu oli hyvätasoinen siellä kaikkien oppilaiden keskimääräinen keskiarvo on 8,3. Lapseni keskiarvo oli tuolloin 8,4. Yläasteen jokaisena lukuvuotena lapsi nósti numeroitaan niin, että sai nyt peruskoulun päättötodistukseen 9,5 ja haki tällä lukioon, joka kuuluu Suomen 20 parhaan lukion joukkoon. Tällä keskiarvolla tulee myös sinne pääsemään. Fysiikan valtakunnallisissa hän kirjoitti koulunsa parhaimman arvosanan.
Summa summarum. Lapsi oli koko ajan ollut erityislahjakas varsinkin matemaattisissa aineissa, eikä kieletkään huonosti mene: enkku 10, ruotsi ja äikkä 9. Alaluokilla lapsi oli lähinnä turhautunut, kun koulu oli liian helppoa ja aistiyliherkkyys häiritsi keskittymissä meluisassa ja ylivilkkaassa luokassa. Erityisopetuksesta oli lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä ja erityisoppilaan leima vaikutti negatiivisesti joidenkin opettajien asenteeseen lasta kohtaan ja näin vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon myös.
Kaduttaa, että uskoin asiantuntijoita, enkä luottanut omaan käsitykseeni lapseni lahjakkuudesta.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (82)
2000-luvun lapsi kirjoitti:
Erityisluokat pitäisi kieltää fyysisesti normaalien ihmisten koulussa, koska ne eriarvoistavat oppilaita mikä on rehellisesti sanottuna kaikista pahin mahdollinen kunnianloukkaus minkä lapsi voi kokea. Varsinkin, jos lapsi on joutunut sinne heti ensimmäisen luokan alettua "varmuuden vuoksi, koska diagnoosi x". Oli lapsen diagnoosi ihan mikä tahansa, aina on se riski, että se on virheellinen. Kukaan ei voi koskaan tietää etukäteen miten lapsi tulee pärjäämään ja sen takia ketään ei saa laittaa ihan vain varmuuden vuoksi erityisluokalle. Erityisluokat ovat rumasti sanottuna kaunis nimike aivokuolleelle idiootille, koska lääketieteessä termi "aivokuolema" tarkoittaa sitä, että fyysisesti elossa olevan potilaan aivotoiminta on lopettanut toimintansa pysyvästi minkä vuoksi termi "aivokuolema" toimii myös synonyymina älyllisesti heikkolahjaiselle. Brutaalisti sanottu, mutta näin se vain on. Erityisluokan lapsia pidetään alempiarvoisina, koska heidät leimataan AINA älyllisesti huonompaan materiaan ja eikä leimaa helpota myöskään se, että erityisluokat/tarkkikset ovat myös lähinnä vain säilö häiriötekijöille, koska ongelmajäte niminen häirikkö on kuulemma häiriöksi vain "normaalien" keskuudessa. Ihan kuin dumppaisi kilokaupalla jätteitä vesistöihin, koska "poissa näkyvistä, poissa mielestä"
Ja nyt kun olen saanut tunteen purkaukset ulos todennäköisesti loukaten useimpia, on pakko sen verran pyörtää sanomaani, että jos lapsella on todistetusti ongelmia jossain tietyssä aineessa, hänelle voidaan kyllä antaa erityista tukea siinä kyseisessä aineessa. Oppilaat ovat harvoin erittäin hyviä kaikissa aineissa ja useimmilla on joku heikkokohta. Sen yhden heikon kohdan takia ketään ei ikinä saisi laittaa, koska erityisluokan leima vaikuttaa negatiivisesti lapsen minäkuvaan.
.
.
.
Terveisin saman kokenut kuin AP:n lapsi. Vaikka vapauduin sieltä ongelmajätesäiliöstä (anteeksi) kesken ala-asteen toisen luokan, teki se minuun pysyvästi peruuttamatonta vahinkoa. Menetin sen takia ihmisarvoni, koska olin vapautumisesta huolimatta alempiarvoisempi vs kokoajan normaalina pysyneet. Ala-asteella sain kärsiä koulunkäynti "avustajan" henkilökohtaisesta vihasta 4-6 luokkien aikana.PS: jos ihmettelitte, että mitä minä tarkoitin "fyysisesti normaalien koululla", tarkoitin sillä fyysisesti poikkeavia kuten kuuroja ja sokeita. Vaikka nämä fyysisesti rajoittuneet eivät pysty rajoitteensa vuoksi opiskelemaan kuten "normaalit" kukaan ei kyseenalaista heidän älykkyyttä minkä vuoksi erityisopetuksen leima ei aiheuta heille (älyllisesti) negatiivista leimaa kuten fyysisesti "normaaleille"
Osut ytimeen! Juuri näin se koetaan. Olet automaattisesti alempiarvoinen. Vähän sama kuin että sulla olis vääränvärinen iho, niin sanalla tavalla tossa erityisluokalla olemisessa on joku leima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On!!! Erityisopetus sanalla ei haun kautta uusia keskusteluja löytynyt ollenkaan, eli vastailen jotain tänne vanhaan.
Oma lapseni siirrettiin peruskoulussa erityisopetukseen. Itse vastustin, mutta ”asiantuntijat” oli sitä mieltä, että hän saa siellä parempaa opetusta. Päädyttiin lopulta vaihtaa koulua kokonaan, koska ongelma ei ollut lapsessa vaan opetuksen tasossa ja siinä, että tuolla koulussa erityisopetus tarkoitti sitä, että lapsi tekee yksin tehtäviä. Uudessa koulussa lapsi oli normiluokalla, jossa paljon ei suomea äidinkielenään puhuvia, ja sai siellä parempaa tukea ihan normiluokalla. Uusi koulu teki paljon hyvää lapseni opiskelulle ja itsetunnolle, mutta valitettavasti sekään ei ehtinyt kuroa umpeen sitä lovea minkä alkuperäinen koulu oli saanut oppimistuloksissa aikaiseksi ja nyt lapseni kamppailee isojen haasteiden kaa toisella asteella. Harmittaa, että annoimme ”asiantuntijoiden” päättää puolestamme ja katsoimme liian kauan aikaa sivusta hyvämaineinen koulun huonoa erityisopetusta. Suomessa oman kokemukseni mukaan muualta tulleet lapset saavat parempaa tukea oppimiseen, joten itse laittaisin lapseni sellaiseen kouluun missä resurssit kunnossa kuin kuuntelisin ns hyvän alueen koulun jargonin ”erityisopetuksesta” sillä siellä se oli käytännössä vain lasten säilytystä koulupäivän ajan erillisessä tilassa. Harmittaa ihan sikana ettei aiemmin vaihdettu koulua sellaiseen, missä osataan kohdata myös tukea tarvitsevia lapsia osana luokkayhteisöä!