Aiheesta kesken jäänyt gradu

Aloita vaan alusta :) 

Suosittelen lämpimästi tekemään tuon joten kuten loppuun, sillä arvosanalla ei ole minkään valtakunnan merkitystä ikinä missään. Yhtä asiaa opinnoissani kadun, sitä että en uskonut kun minulle noin sanottiin. Viilasin sitä tekelettä täydellisyyteen saakka, sain parhaan arvosanan ja burnoutin, ja yhtään missään sillä ei ole ollut merkitystä. 

Gradun arvosanalla ei ole mitään väliä, ellet pyri jatko-opiskelijaksi.

Eikös Riikka Purralla ole vähän samanlaisia ongelmia.Jospa laatuviinin kera keskuttelisitte.

Hyvä ettei jäänyt aiheetta kesken. 

Ei oikeasti kannata, jos on jo melkein valmis ja kuitenkin sellainen, joka menee läpi. Mieti mikä työ aloittaa taas ihan alusta. 

En käsitä miksi ne jää kesken. Ei gradu paljoa vaadi. Toki kun itse tein väitöskirjankin, niin gradu ei tunnu juuri miltään.

Itse kun olen ohjannut noin 100 gradua, muutamia väitöskirjoja ja toiminut useamman kerran myös vastaväittäjänä, sperspektiivi on eri.

Mutta ei gradussa paljoa vaadita, jokainen saa sen aikaan jos haluaa.

Lähes jokaisesta tuntuu, että oma gradu olisi voinut olla parempikin. Tämä johtuu siitä, että prosessin aikana kypsyy ja oppii uutta. Alkuperäinen tutkimuskysymys, aineiston keruutapa ym. tuntuvat lapsellisilta. Kuitenkin ainoa järkevä toimenpide on tehdä työ valmiiksi ja luovuttaa se arviointiin. T. Korkeakouluope 25 vuoden ajan

Tee se vaan loppuun. Sitten hengähdät ja mietit mitä seuraavaksi. On paljon helpompaa tehdä ihan ok gradu huonostakin aiheesta kuin alkaa alusta. Voithan loppupohdinnassasi vaikka pohtiakin sitä miten olit tyytymätön aiheeseesi ja mitä näkökulmia siihen olisit voinut ottaa. Uskon että kun vaan tartut toimeen niin se etenee. 



Minulla oli gradunaihe josta olin intohimoisen kiinnostunut, johon keräsin hyvän aineiston ja josta ohjaajan kanssa olimme samoilla linjoilla. Pääarvioija kuitenkin lyttäsi työn. Se masensi koska olin viilannut työtä pitkään ja jumittanut siinä. Olen edennyt urallani ihan hienosti tuosta huolimatta ja voin hakeutua myös tutkimuksen pariin jos se kiinnostaa vielä. Eli ei se hieno aihekaan mitään takaa. 

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miksi ne jää kesken. Ei gradu paljoa vaadi. Toki kun itse tein väitöskirjankin, niin gradu ei tunnu juuri miltään.

Itse kun olen ohjannut noin 100 gradua, muutamia väitöskirjoja ja toiminut useamman kerran myös vastaväittäjänä, sperspektiivi on eri.

Mutta ei gradussa paljoa vaadita, jokainen saa sen aikaan jos haluaa.

Suoraan sanottuna kauhea asenne graduohjaajalla. Eihän se gradu päätä paijaamalla valmistu, mutta toivottavasti et sano tuolla tavalla opiskelijoille.

Tee vain täyttä vauhtia loppuun, niin se murhe loppuu, ja vapaudut uusiin asioihin.

Ap täällä, väliaikatietoa. Keksin uuden aiheen ja olen saanut ennätysajassa valmista. Uusi ohjaaja jonka kanssa työskentely on helppoa. Aihe on sellainen että erottuu joukosta. Nyt ei työtä tehdessä koko ajan v tuta. Kannatti vaihtaa. Miten muilla edistyy?

Vierailija kirjoitti:

Gradun arvosanalla ei ole mitään väliä, ellet pyri jatko-opiskelijaksi.

eikä oikeasti silloinkaan. Jatko-opiskelijaksi valittavilta edellytetään kykyä oppia tekemään väitöskirja. Siihen ei tarvita parasta arvosanaa, vaan harjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisesta tuntuu, että oma gradu olisi voinut olla parempikin. Tämä johtuu siitä, että prosessin aikana kypsyy ja oppii uutta. Alkuperäinen tutkimuskysymys, aineiston keruutapa ym. tuntuvat lapsellisilta. Kuitenkin ainoa järkevä toimenpide on tehdä työ valmiiksi ja luovuttaa se arviointiin. T. Korkeakouluope 25 vuoden ajan

varmaan tuntuu silloin kun sitä tekee, ja ehkä vielä pari vuotta sen jälkeen. Mutta omasta kokemuksesta väitän, että kyllä se tunne vuosien työuran myötä karisee. Mun gradu oli, nyt jälkeenpäin ajateltuna just niin hyvä kuin sen pitikin olla. Tai oli  tarpeen olla. Ei ollut täydellinen, enkä saanut parasta arvosanaa, mutta se valmistui ja sain jatkaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi tekemään tuon joten kuten loppuun, sillä arvosanalla ei ole minkään valtakunnan merkitystä ikinä missään. Yhtä asiaa opinnoissani kadun, sitä että en uskonut kun minulle noin sanottiin. Viilasin sitä tekelettä täydellisyyteen saakka, sain parhaan arvosanan ja burnoutin, ja yhtään missään sillä ei ole ollut merkitystä. 

On sillä merkitystä jos haluaa jatko-opiskella. Suomalaisia työnantajia taas harvemmin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gradun arvosanalla ei ole mitään väliä, ellet pyri jatko-opiskelijaksi.

eikä oikeasti silloinkaan. Jatko-opiskelijaksi valittavilta edellytetään kykyä oppia tekemään väitöskirja. Siihen ei tarvita parasta arvosanaa, vaan harjoitusta.

Ei ehkä parasta, mutta huonolla arvosanalla et ole jatko-opiskeluun kelpoinen.

Tuo nyt on hevonkukkua, että jostain aiheesta ei muka voisi saada hyvää arvosanaa. 
Aiotko tutkijaksi? No näin arvelinkin. Joten potkase nyt itseäs persuksille ja kirjoita loppuun se gradu just siitä aiheesta mistä jo aloitit. Kukaan ei sitä graduarvosanaa jälkeenpäin kysele.