Riitaa miehen kanssa siitä saako lapsi olla ykkönen. Mitä mieltä sinä olet?

Lapsi on aina ykkönen. Mieheni marisi minulle vauvavuonna, että minun olisi pitänyt lohduttaa häntä eikä itkevää vauvaa, kun hänen oli niin raskasta kuunnella itkua. Hänen mielestään meidän pitäisi olla toisillemme ykkössijalla ja lapset tulevat vasta toisena. 

Ymmärrän pointin, mutta tuo pätee vain joissain asioissa. Esimerkiksi on tärkeää ottaa aikaa parisuhteelle vaikka se tarkoittaisi, että lapset joutuvat olemaan mummolassa yötä erossa meistä. Tai että jos meillä on juttu kesken, ei anneta lasten hölistä päälle vaan pidetään kiinni omasta ja yhteisestä tilasta ja puhutaan asia loppuun.

Mutta jos mulla on itkevä mies ja itkevä lapsi, niin mies on se joka pystyy odottamaan tovin ja ymmärtää, miksi joutuu odottamaan. En ikinä jättäisi itkevää lasta sänkyyn ja menisi lohduttamaan miestä sen sijaan.

Totta kai lapsi pelastetaan palavasta talosta ensin, mutta yleisasenteen pitää olla niin, että parisuhde on ykkönen. Jollei halua avioeroa joku päivä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on aina ykkönen. Mieheni marisi minulle vauvavuonna, että minun olisi pitänyt lohduttaa häntä eikä itkevää vauvaa, kun hänen oli niin raskasta kuunnella itkua. Hänen mielestään meidän pitäisi olla toisillemme ykkössijalla ja lapset tulevat vasta toisena. 

Ymmärrän pointin, mutta tuo pätee vain joissain asioissa. Esimerkiksi on tärkeää ottaa aikaa parisuhteelle vaikka se tarkoittaisi, että lapset joutuvat olemaan mummolassa yötä erossa meistä. Tai että jos meillä on juttu kesken, ei anneta lasten hölistä päälle vaan pidetään kiinni omasta ja yhteisestä tilasta ja puhutaan asia loppuun.

 

Mutta jos mulla on itkevä mies ja itkevä lapsi, niin mies on se joka pystyy odottamaan tovin ja ymmärtää, miksi joutuu odottamaan. En ikinä jättäisi itkevää lasta sänkyyn ja menisi lohduttamaan miestä sen sijaan.

Nyt sekoitat mun mielestä lyhyen ja pitkän aikavälin realiteetit. Tietenkin itkevä lapsi on tarpeellista rauhoittaa, mutta parisuhdekin pitää olla kunnossa lapsen takia. Miksi ette yhdessä voisi rauhoittaa lasta vaikka vuoroöinä? Tämä lainaus tuosta on eri tyypin linkkaamasta tutkimuksesta: "the single largest factor in determining a child's social, emotional, and cognitive development is the emotional connection between the parents."

https://www.parents.com/parenting/relationships/sex-and-marriage-after-…

Jos asia kysytään näin niin itse asetan parisuhteen ykkössijalle ja sitten vasta lapsen. Suhteen täytyy voida hyvin että vanhemmat voivat hyvin ja suhde on se mikä jää kun lapset muuttaa pois. Näin tässä yksi päivä videon missä mies selitti että aina ensimmäisenä kun tulee kotiin tervehtii vaimoaan ja sitten vasta lapsiaan jotta lapset näkevät että parisuhde on ykkönen ja miten kumppania kohdellaan hyvin ja arvokkaasti.

Eikä tuo tarkoita että lapsi jätetään ruokkimatta rääkymään yksin, tottakai lapsesta täytyy huolehtia. Elämää täytyy myös sopeuttaa jonkun verran eikä sitä pitäisi sekoittaa siihen että ketä arvottaa ja mihin. 

Ap:n tapauksessa kyse ei ole mistään parisuhteen laiminlyönnistä, vaan mies on itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tapauksessa kyse ei ole mistään parisuhteen laiminlyönnistä, vaan mies on itsekäs. 

Ap voi esittää asiansa ihan mistä näkökulmasta tahansa ja omien tulkintojensa kautta. Et voi mitenkään tietää ap:n miehen itsekkyydestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tapauksessa kyse ei ole mistään parisuhteen laiminlyönnistä, vaan mies on itsekäs. 

Ap voi esittää asiansa ihan mistä näkökulmasta tahansa ja omien tulkintojensa kautta. Et voi mitenkään tietää ap:n miehen itsekkyydestä mitään.

Melko erikoinen parisuhde, jos menee pilalle siitä, ettei televisiota saa huudattaa illalla, kun toiset ovat nukkumassa. Meillä annetaan illalla unirauha niin lapsille kuin aikuisille. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten pitäisi nukkua melussa, kun taas aikuisten nukkuessa kaikkien pitää olla hipihiljaa.

Kiukutteleva valepacolainen Irakista!? 

Mitähän tarkoitat?

- Esimerkiksi minun pitäisi priorisoida ykköseksi mieheni, sen jälkeen vasta lapsi jollain jumbosijalla.

Miten niin jumbosija?

Kuulostaa jotenkin hysterisoimiselta.

Jos olet niitä vanhempia, jotka kyselee jatkuvasti lapselta, mitä tehdään, eikä itse aikuisen roolia, niin menen kyllä miehesi kannan puolelle.

Lapsen pitää olla aikuisten ykkönen, mutta aikuisilla on se oma suhteensa. Sitä ei pidä heittää romukoppaan. Lapsenne on vielä pieni, joten hän toki on se ykkönen esim. Jos hänellä on pelkoja ja haluaa yöksi torvaloisen olon, niin kyllä toteuttaisin. Meillä silloin nukkui patjalla tuossa meidän makkarin lattialla. 
Ne kaudet menevät ohi, kun aikuinen auttaa.

Jääkö teillä mies sivuun? Ota mukaan. Älä höösää pelkästään yksin lapsen tarpeita.

Keskustelun paikka. Ei riidan paikka.

Kumpikin voi alkaa tiedä yhteistä juttuanne. 
Se on muutama vuosi, kunnes lapsi jo menee omiaan ja ihmettelette.

Lapsi on ykkönen siinä mielessä että lapsen tarpeet pitää täyttää ennen aikuisten tarpeita. Perustarpeet tietty mutta etenkin pienillä lapsilla tämä tarkoittaa myös huomion ja vuorovaikutuksen tarvetta. Ja vaaratilanteessa lapsi pelastetaan ensin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aikuiset eivät koskaan voisi esim. jättää lasta turvalliselle hoitajalle ja mennä keskenään syömään, tai sanoa lapselle, että äiti ja isä juttelee nyt, odota vuoroasi.

Aloittajan miehen kommentista tulee mieleen, että mies loukkaantuu jos ap ei ole miehen saatavilla juuri silloin kun mies haluaa, vaikka sitten lapsen tarpeiden kustannuksella. Sellainen on häiriintynyttä.

Miehen olet valinnut ensin, hän on ykkönen. Lapsen asiat taas tulevat ensin.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tarkoitat?

- Esimerkiksi minun pitäisi priorisoida ykköseksi mieheni, sen jälkeen vasta lapsi jollain jumbosijalla.

Miten niin jumbosija?

Kuulostaa jotenkin hysterisoimiselta.

Jos olet niitä vanhempia, jotka kyselee jatkuvasti lapselta, mitä tehdään, eikä itse aikuisen roolia, niin menen kyllä miehesi kannan puolelle.

Lapsen pitää olla aikuisten ykkönen, mutta aikuisilla on se oma suhteensa. Sitä ei pidä heittää romukoppaan. Lapsenne on vielä pieni, joten hän toki on se ykkönen esim. Jos hänellä on pelkoja ja haluaa yöksi torvaloisen olon, niin kyllä toteuttaisin. Meillä silloin nukkui patjalla tuossa meidän makkarin lattialla. 
Ne kaudet menevät ohi, kun aikuinen auttaa.

Jääkö teillä mies sivuun? Ota mukaan. Älä höösää pelkästään yksin lapsen tarpeita.

Keskustelun paikka. Ei riidan paikka.

Kumpikin voi alkaa tiedä yhteistä juttuanne. 
Se on muutama vuosi, kunnes lapsi jo menee omiaan ja ihmettelette.

Ihan hyviä pointteja, mutta tuo "ota mies mukaan" särähti korvaan. Mulla on kyllä enemmän kuin 1 lapsi, mutta itselläni ei pikkulapsivuosina kerta kaikkiaan olisi riittänyt energiaa "ottaa miestä mukaan", mitä se sitten tarkoittaakaan. Kyllä miehen piti ihan itse aktiivisesti osallistua perhe-elämään ja lasten kanssa olemiseen, aamusta iltaan riitti tekemistä molemmille. Esim. toinen vei toisena vkl-aamuna lapset ulos/uimahalliin/retkelle ja toinen toisena ja molemmat ihan itse keksivät minne jne. Vuoropäivinä haettiin päiväkodista ja ihan itse aktiivisesti rakennettiin suhde lapsiin kumpikin.

Narsistin kanssa kun tekee lapsia tulee näitä todella surkeita riitoja.

Jäi mieleen, kun joku kerran kertoi, että heidän vanhemmilleen lapset olivat vasta kolmantena, ja pitivät liittoaan tärkeimpänä. Kävivät matkoilla kahdestaan jne.

Oli jäänyt pahoja traumoja.

Lapset on ihan saman arvoisia perheenjäseniä kuin kaikki muutkin. Ei kenenkään alapuolella, muttei kyllä myöskään yläpuolella. Kaikkia kuunnellaan yhtälailla ja asiat priorisoidaan tärkeysjärjestyksessä, ei esittäjän mukaan. Annan jonkun arjen esimerkin. Eli meillä esim. Odotetaan jos joku on puhelimessa, siihen ei tulla härkkimään eikä häiritsemään, ellei joku vuoda verta, ole tulessa tai tee akuutisti kuolemaa. Sama vaikkapa sen kanssa jos joku puhuu toisen kanssa, päälle ei mölistä vaan kuunnellaan ja odotetaan omaa vuoroa jne. Myös aikuiset kunnioittaa tätä. (tätä on treenattu ihan taaperosta asti, toki ikätasoisesti, hyvin sujuu jo, koululaisten kanssa) kolmas esimerkki: Minä maksan ja teen ruoat joten minä pääsääntöisesti suunnittelen mitä syödään (teen sellaista mistä kaikki pitää), ja kysyn kyllä muidenkin toiveita. Puolison lempiruoat ei ole pöydässä sen useammin kuin lastenkaan. Miksi olisi? Eihän hänen toiveensa ole yhtään lasten toiveita tärkeämpi. Mutta en myskään ymmärrä mitään lastenehdoilla menoa.. MItä se edes tarkoittaa? Meillä kysellän lapsilta mielipiteitä ja heitä kunnioitetaan kuten muitakin perheenjäseniä, mutteivät he ole mikään keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii ja joiden mukaan kaikki tekeminen ja oleminen valitaan ja mukautetaan. Lapset tulivat perheen osaksi, eivät muiden yläpuolelle ja keskipisteeksi. En todellakaan halua kasvattaa mitään pikku tyranneita jotka käyttäytyvät kuin euroopan omistajat ja luulevat maailman ja muiden ihmisten pyörivät heidän halunsa ja mieltymystensä mukaan. Sellaisia ihmisiä on jo ihan tarpeeksi.