Tuntuuko sinustakin, että olet joku ihmeen hörhömagneetti?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies😂. Tietää jo kaukaa että kohta se saa taas seuraa😂 mulle ei puhu kukaan ja jos itse avaan suuni niin ihmiset säikähtävät! 
Erikoisinta tuossa on se että hän on pitkä, tummatukkainen kokoparralla. Itse ehkä enä just sellaiselle menisi puhumaan, mutta jokin tuossa on. Mies kyllä myös tarkkailee ympäristöä, töistä jäänyt tyyli, joten ehkä katsekontakti tai että kys höpöttelijä on ylipäätään jonkun toimesta huomioitu on se syy. On kyllä ystävällinen ja puhuu kaikkien kanssa eikä koskaan käyttäydy töykeästi vaikka olisi juopompikin tapaus.

Aivan kuin oma mies! :D Pitkä ja parraskaskin. Miehellä on kyllä semmoinen tyylikin, että kun menee johonkn esim bussipysäkille, niin tervehtii ääneen. Sama bussissa yms.

Jos meillä on treffit ja mies on etuajassa tyypillisesti. En mäkään myöhässä ole, mutta hän on ehtinyt jo paikalle ja juttuseuraa on. Aina joku vieressä juttelemassa. Ei tuttu siis. Hän on huomattavasti sosiaalisempi kuin mä, eikä vaatteissakaan niin tarkka. Eli aika rento elämänasenne, eikä liian korea.

Ehkä olet itse vähän hörhö mutta et ole tajunnut sitä? 

En hörhöjä mutta mummot ja papat alkaa jututtamaan kun lenkillä olen. Yks alkoi kerran kertomaan kuinka pelkää koiria ja minulla oli koira mukana, no piti kuunnella pitkä juttu jonka olisi voinut kertoa lyhyesti. Kertoi siis koulusta ja koko kylän raitista, ennen kuin pääsi siihen että jonkun pystykorva puraisi kun se odotti oman perheen lapsia koulusta. 

Kuuntelen siis mitä vaivoja kenelläkin on ja heidän lapsuudestaan jne. Näin on siis ollut aina, jopa silloin kun olin nuori

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ulospäin olen ns ihan tavallinen keski-ikäinen insinöörimies. Minulta tullaan kysymään tietä jonnekin, tai muuta yleistä infoa. En nyt sano että kysyvät olisi nistejä tai juoppoja vaikka heitäkin toki joukossa on. Vaan ihan kaikenlaiset, lapsista vanhuksiin, kotimaisista ulkomaisiin. Tiedä sitten olenko jotenkin niin vaarattoman näköinen vai mikä, mutta joku mussa on mikä kertoo ihmisille että "kysy tolta". Tätä on tapahtunut koko aikuisikäni.

M43

Minulta taas ei koskaan tulla kyselemään mitään. Ehkä vaikutan liian kahjolta, hönöltä? Äidin luokse kyllä mennään.

Friikit ja hörhöt ovat persoonallisia.  Parhaat kohtaamiset pääosin näiden kanssa. Taviksilla useimmiten tylsät jutut.

Sana hörhö sitä paitsi laaja käsite ja merkitsee eri asioita eri ihmisille. 

Kirjoitat todella ikävästi toisista ihmisistä.

Ei, eivät tule hörhöt puhumaan. 

Mutta naiset tulevat epäsäännöllisen säännöllisesti kertomaan minulle, tuolla ulkona siis, että olen perceestä. 

Ihan vain kaikessa rauhassa seison pysäkillä tai juon olutta terassilla tai selaan kirjaa divarissa tai jotain. 

Ja sitten joku, ihan tuntematon nainen, ilmestyy tyhjästä aukomaan päätään aggressiiviseen sävyyn.

En tiedä ketään muuta, jolle tällaista kävisi ja ottaisin kyllä mieluummin ne hörhöt.

Eräs nuorempi vammainen mies on alkanut tulla kaupassa viereen hyllyille katsomaan, lähikaupassa. Joka kerralla melkein. Ennen ei tullut. Ohjaako joku demoni sitä vai muu juttu. Ehkä se nyt loppuu kun kerron tämän. 

Joo, oon magneetti näille 

Jotkut ihmiset jotenkin avautuvat puolituntemattomillekin. Pitävätkö kuuntelijaa jotenkin luotettavana vai haluavatko jostain syystä kertoa asioita, ehkä yksinäisyyskin. Kysyin uudelta työkaverilta, oletko täältäpäin kotoisin. Sain elämäntarinan opiskeluajoista, avioliitosta, erosta, lasten kuulumiset... Olisin ollut tyytyväinen kyllä/ei vastaukseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset jotenkin avautuvat puolituntemattomillekin. Pitävätkö kuuntelijaa jotenkin luotettavana vai haluavatko jostain syystä kertoa asioita, ehkä yksinäisyyskin. Kysyin uudelta työkaverilta, oletko täältäpäin kotoisin. Sain elämäntarinan opiskeluajoista, avioliitosta, erosta, lasten kuulumiset... Olisin ollut tyytyväinen kyllä/ei vastaukseenkin.

Täähän se ois. Yksinäisyys usein. Kuuntelijaa etsitään. 

Ehkä olet vaan helposti lähestyttävän oloinen. Minulta tullaan aina kesällä kysymään kaikkea mahdollista, koska olen nainen enkä näytä miltään boss bitchiltä. Talvella kun on enemmän vauhtia ja erilaiset vaatteet ei kukaan lähesty.

Ei tunnu vaan olen. Aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat todella ikävästi toisista ihmisistä.

👀

Viimeistään 16 -vuotiaasta asti.

Täytän pian 54.

Joo joskus jonkun erikoisen kulkijan mäystäessä hubbabubbaa kuuluvasti mun vieressä nuhjuisena, niin ihmeteltiin varmaan molemmat miten käsittämättömän loppumattomaan mustaan aukkoon sen ajatuksen aava on päätynyt, että pitikin tavata individuaali joka ajattelee itseäni laajemmin tiedostaen sen seikan selkeästi. Toivottavasti siinä tunsi olonsa turvalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ulospäin olen ns ihan tavallinen keski-ikäinen insinöörimies. Minulta tullaan kysymään tietä jonnekin, tai muuta yleistä infoa. En nyt sano että kysyvät olisi nistejä tai juoppoja vaikka heitäkin toki joukossa on. Vaan ihan kaikenlaiset, lapsista vanhuksiin, kotimaisista ulkomaisiin. Tiedä sitten olenko jotenkin niin vaarattoman näköinen vai mikä, mutta joku mussa on mikä kertoo ihmisille että "kysy tolta". Tätä on tapahtunut koko aikuisikäni.

M43

Ja noita kysyjiä pidät hörhöinä??

Täällä! Hörhöndaalimagneetti ilmoittautuu palvelukseen, tervetuloa. En edes yleensä katso ihmisiä silmiin vaan haahuilen omissa ajatuksissani pysäkeillä ja kaduilla mutta se ei pidä ihmisiä pois läheltäni. Ulkomaalaiset tulevat kysymään tietä tai neuvoja, jopa autot hiljentävät kohdallani jos heillä on jotain kysyttävää. Humalaiset, sekaiset, päihtyneet, juttelun haluiset, ja jostain tuohtuneet ottavat minut kohteekseen. Näin on ollut nuoruudestani lähtien.

Viime aikoina olen huomannut, että jos katseeni harhailee johonkuhun vaikka kadulla tai julkisissa, niin he aina tuijottavat takaisin. Tuntuu oudolta löytää itsensä siitä vastavuoroisesta tapitustilanteesta, kun ei mitenkään tarkoituksella ole hakenut katsekontaktia.

Tämä on minulla ehkä ammatillinen juttu - aikuiskouluttajana olen joka päivä monta tuntia esillä. Olen siis tottunut siihen, että huoneellinen ihmisiä tuijottaa minua ja minä heitä. En siis muista vältellä katsekontaktia työn ulkopuolellakaan kuten kai suomalaiseen kulttuuriin kuuluisi. Se on vain tosi koomista jossain junassa, kun en ole mitään asiaa toimittamassa sen vastaantuijottajan kanssa.