Karsein pikkukylä jossa olet asunut?

Helsinki

Nousiainen

HELSINKI

Tampere

Päähesuli

Vierailija kirjoitti:

Karkkila

Suomen namibia !

hellsinki.

Nastola

Vierailija kirjoitti:

Laukaa. Kylä täynnä juoruakkoja ja ukkoja ja erilaisuutta ei ymmärretä. Koulukiusaaminen on todella rajua. Toisten elämän kyttäämistä.

On myös muita paikkoja mihin en muuttais ja kaikki nuo pohjoisen Keski-Suomen kunnat on sellasia, Kinnula, Kannonkoski, Viitasaari, Kivijärvi, Pihtipudas, Äänekoski ja Kyyjärvi. Meininki kuin pahimmasta junttilasta ja erilaisuutta ei todellakaan siedetä.

Olen uteliaana katsellut näitä paikkoja viime aikoina, kun olen joutunut ajelemaan pohjoiseen päin muutaman kerran viime aikoina. 

Aika ahdistavilta vaikuttavat, loputtomien metsien keskellä ja jotenkin niin kaukana kaikesta. 

Tankille pysähtyessä on kylissä outo ja kyräilevä tunnelma. Järvet näyttävät kyllä kauniilta, mutta muuten on sellainen peräjunttilan vähän uhkaavakin tunnelma. 

Ehkä ovatkin tosi kivoja paikkoja jos pitempään olisi, mutta epäilen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kuulostavat kamalilta paikoilta. Tuli myös mielikuva, että paikkakunnilla on itseään vahvistava kierre joko hyvään tai huonoon.

Ne jotka pitävät siitä, että on monenlaista väkeä ja paljon erilaisia ihmisiä ja mahdollisuus yksilöllisyyteen, muuttavat pikkukylistä Helsinkiin. Ne taas, jotka kammoavat sitä ja haluavat elää pysähtynyttä elämää samanhenkisten muiden kanssa, haukkuvat Helsinkiä ja muuttavat niihin pikkukyliin.

Siten kummatkin paikat kehittyvät ihan eri suuntiin ja erityvät henkisesti ja arjessa yhä enemmän.

Ja ihanko oiekasti uskot näin? Ei ihme, että Helsinki vs. muu Suomi vastakkainasettelu jyllää näillä ennakkoluuloilla. Muutama vuosi sitten muutettiin pois Helsingistä kun ahdisti muka-suvaitsevaisuus lasten koulussa/päiväkodissa. Mistähän se johtuu, että meidän pienellä maalaiskylällä on kovin yksilöllisiä ihmisiä; osa sinne pois kaupungista varta vasten muuttaneet ja osa siellä "ikänsä" asuneita jos kaikki haluavat sinne Helsinkiin? Itse olen ns. sateenkaariperheen vanhempi, kilometrin päässä asuu kovastikin uskovainen perhe, pari ns. ituhippiperhettä, muutamia ns. junttiperheitä perinteisine maatiloineen ja karjatiloineen, on pari täällä haukuttua duunariperhettä ja sitten muutama yrittäjä (it-alaa, maanrakennusta ja metsäjuttuja) ja pari "lääkäriperhettä"  (asutaan pikkukylässä n. 50 kilsaa isommasta kaupungista ja osa kulkee kimppakyydillä töissä siellä) . Ja tän pienen kyläyhteisön sydän on edelleen toimiva pikkukoulu jossa me harrastetaan, touhutaan ja talkoillaan ja autetaan toisiamme kun meillä on erilaista osaamista. On täällä muutamia perheitä, jotka ovat omissa oloissaan, mutta he saavat ihan vaapsti niin tehdä ja jos apua tarvitaan, niin sitä saa ilman, että pitää pelätä turhaa "yhteisöllisyysttä".  Muiden asioita ei juuri ruodita - paitsi jos jollekulle on sattunut jotain ja tiedetään, että apua kaivattaisiin. Onhan sekin tietty sitä juoruamista.

Yhden pikkutilan vanha paappa kysyi meiltä, kun oli tuomassa meille polttopuita että "oottekos te sellaisia le****a  kun sellaista olen kuullut", me naurettiin että ollaanhan me ja paappaa sanoi että "Tervetuloa, en ole ennen tavannutkaan moisia. Mutta samahan se on kenestä tykkää, kunhan vaan löytää onnensa". Oltiin silloin juuri muutettu kaupungista tänne ja aloiteltiin meidän omaa artesaaniyritystä. Juotiin kahvit siinä pihalla ja  samalla paappa sitten kyseli parista lävistyksestä kun ei ollut sellaisiakaan koskaan oikein nöhnyt. Ei mitään pahanilkistä, uteliaaksi kertoi itsensä ja varmaan muulle kylälle kertoi kokemansa mutta mitäs siitä. Isommalla kylällä me ollaan sitten "ne semmoiset-ihmiset" mutta kuten samaisen paapan viisas emäntä sanoi "puhheita tullee ja niittä mennee, niistä ei kannata välittää vaan olla vaan kun itte haluaa".  Ja muuten, viimeksi meillä oli "junttiperheen" järkkäämä tapahtuma koululla, jossa striimattiin live oopperaa ja tarjolla oli pikku purtavaa nyyttärimielessä. Niin, sen perheen tytär kun sattuu opiskelemaan laulua ulkomailla...niin joo vielä, karjatilan emätä on ranskatar ja toisen duunariperheen isä nigerialainen, jotta niin sisäsiittoista ja stereotyyppistä se on täällä meillä pienessä kylässä Hämeen sydämessä. Tietty, onhan meissä täällä asuvissa kaikissa yksi samankaltaisuus - asutaan maalla :)

Niin, se kamalin pikkukylä jossa olen asunut on ranskalainen pikkukylä jossa opiskelin mestarin opissa. Olin hirveä kieltä osaamaton peolttava ulkomaalainen joka varasti mestarin taidon, kaikenkaikkiaan ulkopuolinen jota ei kartakaikkiaan suvaita (joskin alaa on ihan jokapuolella maailmaa)

Tämä oli kiva kirjoitus, ihanaa, että että on pikkukyliä, joihin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. 

Ehkä niitä on enemmänkin, mutta niistä ei kaiken ikävän keskellä kauheasti huudella.