Käsi sydämelle: vieläkö selviäisit ilman älypuhelinta ja tietokonetta, edes jotenkuten?
Onko kaikki mennyt niin digikeskeiseksi, että älylaite on pakko omistaa?
Kommentit (59)
Yhteiskunta on nykyään sellainen että ilman noita olisi aika mahdotonta selvitä, mutta jos asiat olisi samoin kuin 30v sitten niin ei mitään ongelmaa.
Pitäisi varmaan hommata ensin viralliset henkkarit kun ajokortti ei käy esim. pankissa henkkarista. Suomi.fi sähköposti pitäisi ottaa pois käytöstä, kirjautuminen varmaan sitten pankin paperisella vaihtuvalla kooditaulukolla kirjaston koneella. Ostokset käteisellä rahalla.
Kaipa sitä juuri ja juuri voisi sillätavalla elellä, jollen nyt unohda jotain.
Voisin elää ilman jompaa kumpaa mutta joku laite pitäisi olla.
Tietokoneen tarvitsen. Älypuhelinta en tarvitsisi lainkaan, mutta pakko oli ostaa, kun tavallisen kännykän käyttö loppuu muutaman vuoden päästä.
Kevyesti, lisäksi on kaivovesi ja ulkohuussi. Olen pohjoisessa mökillä keväästä kovempiin pakkasiin. Eikä kotonakaan ole tietokonetta, älypuhelin on pakko olla ihan pankin vuoksi. Mökillä on normi puhelin mukana, toimii kun ei ole kova myrsky. Eikä siellä ole telkkariakaan. Ihana rauha vaan, ainoat metelöijät ovat kaakkurit ja tikanpoikaset pihapuussa.. Porot kulkee liiankin hiljaa että säikähtää monesti..
Ilman älypuhelinta selviäisin, sillä en omaani käytä kuin satunnaisesti. Mutta ilman tietokonetta en selviäisi päivääkään. Tietysti pysyisin elossa, mutta en voisi tehdä normaaleja asioita kuten lukea lehtiä, uutisia, kirjoja; en voisi hoitaa pankkiasioitani ja niin edelleen. Lista on pitkä.
En voisi tehdä töitä ilman tietokonetta.
En. En ole koskaan maksanut laskuja muuten kuin verkkopankissa, en osaisi tehdä paperista veroilmoitusta, en tiedä osaisinko hoitaa vakuutuksiakaan muuten kuin netissä.
Kumma juttu. Vaikka on peruspuhelin ja läppäri. Tulen erinomaisesti toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu. Vaikka on peruspuhelin ja läppäri. Tulen erinomaisesti toimeen.
Kumpikaan ei estä toimeentuloa. :)
Läppäriä en ole tarvinnut enää vuosiin, älypuhelimen kadottua pääsin noin viikoksi kokeilemaan eloa ilman sitäkin. Vaikeaa oli, ihan siitä lähtien ettei esim lehdissä lue nykyään enää yleisempiäkään asiakaspalvelunumeroita, ne on netissä. Ei ole enää puhelinkoppejakaan, puhelinluetteloita, ilmoitustauluja eikä palvelutiskejä. Totesin ihan mahdottomaksi siis pärjätä ilman älypuhelinta, se on ikään kuin toinen todellisuus. Muuten en silleen onneksi ole kovinkaan puhelimen ja netin orja, mutta kokonaan ilman oli olo kuin näpeille lyöty, siitä voi vain kuvitella vanhusten digiongelmien määrän :(
Muuten paitsi töiden osalta. Olen koodari
Jos pakko olisi. Kyllä selviäisin.
Mutta selviäisisikö yhteiskunta? Ja sen palvelut?
Ilman tietokonetta elämä tuntuisi mahdottomalta, kun lähes koko 2000-luvun olen käyttänyt sitä urakalla. Älypuhelimen laitan siinä vaiheessa, kun tulee määräys virkavallalta.
Ei varmaan pitkäaikaista ongelmaa tulisi, osaan lukea kirjoja viihteekseni. Olisihan se outoa äkikseltään, jos ei mammapalstaakaan olisi.
En. Älykännyä ei ole, mutta tää akkuvikainen vanha läppäri on kyllä aika paljon elämää helpottava.
Selviäisi ja olisi kivaa. Ei siitä nyt niin kaua ole kun maksoin vielä laskuja pankin tuulikaapissa. Somea en käytä, wazzup vsin siksi käytöSä, ettei muut halua maksaa viesteistä.
Todella vaikeaksi menisi. Esimerkiksi pankkiasiointi ollut jo yli 20 vuotta verkkopankissa. Pärjäisin mutta elämä olisi hankalampaa.
Enköhän. Siis minä selviäisin kyllä mutta yhteiskunta ehkä ei kun ovat pistäneet lähes kaiken digitaaliseksi.