Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte kuljettaa lapsianne harrastuksiin
06.11.2021 |
ja kaikki muu siihen päälle?
Kuljetettiinko teitäkin lapsina vai haluatte tarjota lapsillenne sen mitä ette itse saaneet?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastuksia ei ole lähietäisyydellä ja täällä stadissa ei uskalla panna pieniä muksujsa liikkumaan iltapimeällä yksin, joutuisivat vieläpä vaihtamaan kulkuneuvoa ja odottelemaan jollain paikallisjuna-asemalla jatkoyhteyttä.
Ja toisaalta koen, että lapset hyötyvät hyvistä harrastuksista.
Ei noista kuskauksista mitään kohtuutonta vaivaa edes ole. Nuorimmaista kuskaan kerran viikossa ja hoidan häntä odotellessani kaupassakäynnin. Vanhempaa lasta kuskaan vuoroviikoin hänen ystävänsä isän kanssa, tulen välillä kotiin koska harrastus (kuvataidekoulu) kestää 1,5 h.
Minusta tuollaiset jutut - anteeksi vain - myös kuuluvat vanhemmuuteen. Ei voi lähteä siitä, että lasten pitää olla mahdollisimman vaivattomia, että mamma saa illat rönöttää telkun edessä.
Siis sinulle harrastamista on vaan se, että käydään jossain ohjatussa jutussa? Ja jos ohjattua juttua ei ole, niin sitten röhnötetään?
No esimerkiksi kirjastoon pitää myös kuskata.
Tai uimahalliin tai hiihtämään.
Koiratkin me kuskataan liki kerran päivässä koirapuistoon ja niiden kanssa kuskataan koirakouluun jne.
Eikö lapsi voi pyöräillä sinne?
Pyöräillä minne sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan kujettaa. Meillä lapset kulkevat itse harrastuksiin, ihan niin kuin itsekin kuljin lapsena. En ymmärrä miksi monet pitävät sitä jonakin vanhemman pyhänä velvollisuutena tarjota lapselle henkilöautokyyti harrastukseen.
Sehän riippuu lasten iästä,matkan pituudesta ,työajoista ym.pitääkö/voiko lapsia kuljettaa harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mitä ”jaksamista” siinä on? Meillä on 5 harrastusvientiä viikossa joista yksi vaatii tuntiin osallistumista (hevosen talutus). Teen n. 10h töitä/pv plus matkat ~1h, lasten hoitoon vienti aamuisin. En todellakaan pidä tuota harrastuksiin vientiä minään raskaana, ehdottomasti helpoin osa päivää. Kiva jutella lasten kanssa, nähdä kuinka oppivat ja juuri niin kuin joku sanoi, samalla voi hoitaa juoksevia asioita.
Missä välissä levähdät? Tai kuntoilet tai teet omia harrastuksia? Siivoukset, ruuanlaitot, kaupassakäynnit, pyykinpesut? Askartelet tai pelaat lapsen kanssa, käyt uimassa tai kirjastossa? En vilpittömästi yhtään ymmärrä, miten jotkut ehtii tuon kaiken. Mun lapsella oli aikoinaan yksi kodin ulkopuolinen harrastus. Inhosin sitä kuskauspäivää, töistä kotiin kiirehtimistä, talven pimeässä ja lumessa köröttelemistä ja paikan päällä autossa odottelua. Illat työpäivien jälkeen on muutenkin liian lyhyet, joten kahdenkin tunnin lovi on valtava. Kaikkina muina päivinä arki tuntui edes jotenkin mahdolliselta, mutta tuona päivänä olin rättipoikki, ruoka valmisruokaa, siivoukset ja oma lepo minimissä. Olin kieltämättä helpottunut, kun lapsi muutaman vuoden päästä halusi lopettaa, vaikka en sitä hänelle paljastanutkaan. Myöhemmin kokeiltiin vielä yhtä toista harrastusta, johon minäkin osallistuin, mutta aina vaan se yhden arki-illan uhraaminen joka viikko tuntui ylitsepääsemättömän rankalta. En yhä tänäkään päivänä voisi kuvitella itsekään osallistuvani mihinkään säännölliseen kodin ulkopuoliseen harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mitä ”jaksamista” siinä on? Meillä on 5 harrastusvientiä viikossa joista yksi vaatii tuntiin osallistumista (hevosen talutus). Teen n. 10h töitä/pv plus matkat ~1h, lasten hoitoon vienti aamuisin. En todellakaan pidä tuota harrastuksiin vientiä minään raskaana, ehdottomasti helpoin osa päivää. Kiva jutella lasten kanssa, nähdä kuinka oppivat ja juuri niin kuin joku sanoi, samalla voi hoitaa juoksevia asioita.
Missä välissä levähdät? Tai kuntoilet tai teet omia harrastuksia? Siivoukset, ruuanlaitot, kaupassakäynnit, pyykinpesut? Askartelet tai pelaat lapsen kanssa, käyt uimassa tai kirjastossa? En vilpittömästi yhtään ymmärrä, miten jotkut ehtii tuon kaiken. Mun lapsella oli aikoinaan yksi kodin ulkopuolinen harrastus. Inhosin sitä kuskauspäivää, töistä kotiin kiirehtimistä, talven pimeässä ja lumessa köröttelemistä ja paikan päällä autossa odottelua. Illat työpäivien jälkeen on muutenkin liian lyhyet, joten kahdenkin tunnin lovi on valtava. Kaikkina muina päivinä arki tuntui edes jotenkin mahdolliselta, mutta tuona päivänä olin rättipoikki, ruoka valmisruokaa, siivoukset ja oma lepo minimissä. Olin kieltämättä helpottunut, kun lapsi muutaman vuoden päästä halusi lopettaa, vaikka en sitä hänelle paljastanutkaan. Myöhemmin kokeiltiin vielä yhtä toista harrastusta, johon minäkin osallistuin, mutta aina vaan se yhden arki-illan uhraaminen joka viikko tuntui ylitsepääsemättömän rankalta. En yhä tänäkään päivänä voisi kuvitella itsekään osallistuvani mihinkään säännölliseen kodin ulkopuoliseen harrastukseen.
Mikä luuserivanhempi sinä oikein olet? Pysy poissa ainakin minun kaveripiiristäni!
Käyn koiran kanssa lenkillä sillä välin lähimaastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä maalla ei tanssitunteja ole, joten kuljetetaan kun itse on jo useamman vuoden tavoitteellisesti harrastanut.
Aika puuduttavaa hommaahan se ajelu on, mutta eipä tuota enää kauaa tarvitse. Ehkä pari vuotta ja sitten muuttanee omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja. Mulla oli eräs nainen työkaverina joka jatkuvasti postaili lapsistaan. Ja kuinkas ollakaan ihan SATTUMALTA lapset pääsivät myös erääseen mainokseen - olivathan he niin täydellisiä. Työpaikan vaihdon jälkeen en ole ottanut mitään yhteyttä, enkä ota.
Käyn itse lenkillä sillä aikaa kun on treenit, tai teen töitä läppärillä. Kerrankin omaa aikaa. Käytännössä lasten harrastusten vuoksi tulee juostua 40km viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän ihminen on lapsia päättänyt hankkia.
Nykyään kun on olemassa ehkäisy.
Siihen ajatteluun kuuluu että vanhemmalla on ikään kuin vastuu tarjota lapselle niin hyvää elämää kuin suinkin pystyy.
Lapsi on syntynyt vanhemman päätöksestä.
Lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmalleen.
Ihan hyvin. Se on itseasiassa ihan kivaa ajanvietettä. Ei mulla oikeastaan muutakaan tekemistä elämässä ole. Enkä mitään muuta kaipaakkaan kai. Mulle riittää että saan olla lasten kanssa ja että niille on mieluisaa tekemistä. Ei ne kauaa ole pieniä ja kohta ne ei varmaan mua enää halua mukaan.