Auttakaa minua ymmärtämään, miksi minua seuraa vuodesta toiseen haave itsemurhasta, jonka toteuttaisin?

Millaista sun elämä nyt on? Ehkä vain muuten kaipaat enemmän luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta arjen kiireen keskelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.

Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.

Lähipiirin ihminen päätti päivänsä noin. Järveltä löytyi tyhjä soutuvene ja paikalliset poliisit pääsivät nuohoamaan järveä ruumiskoirien ja veneen kanssa. Löytyi parin viikon päästä rantaan kelluneena ja kesäkuumalla vedessä mädäntyneenä ja kaasuista turvonneena ruhona jota omaiset ei päässeet katsomaan ja joku oikeuslääkäri joutui ruumiinavaamaan. Haudattiin erikoisarkussa kun muuten siitä olisi vuotanut ties mitä liejua hautajaisissa.

Tosi kivat muistot jäi näin läheisenä.

Etkä hoksaa, että järvelle katsellessa voi päättää päivänsä muutenkin, kuin hukuttautumalla? Itse asiassa hukuttautuminen on hyvin harvinaista, varsinkin niin että on venekin mukana. Mistä tieto että lähipiirisi ihminen teki sen tahallaan? Veneestä voi pudotakin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti te kaikki, jolla on tällaisia ajatuksia ymmärrätte, että se ei ole terveen mielen merkki. Toivottavasti saatte apua ja olonne lähtee parantumaan.

 

Miksei sinne mökille voisi mennä rentoutumaan ja tehdä nuo kaikki muut asiat, paitsi sitä lopullista päätöstä? Elä vähän, kun sulla on siihen vielä tilaisuus.

Minä ainakin elän joka päivä tässä kaikkein rakkaimmassa paikassa. Yksi joka tietää miten päivänsä päättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.

Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.

Lähipiirin ihminen päätti päivänsä noin. Järveltä löytyi tyhjä soutuvene ja paikalliset poliisit pääsivät nuohoamaan järveä ruumiskoirien ja veneen kanssa. Löytyi parin viikon päästä rantaan kelluneena ja kesäkuumalla vedessä mädäntyneenä ja kaasuista turvonneena ruhona jota omaiset ei päässeet katsomaan ja joku oikeuslääkäri joutui ruumiinavaamaan. Haudattiin erikoisarkussa kun muuten siitä olisi vuotanut ties mitä liejua hautajaisissa.

Tosi kivat muistot jäi näin läheisenä.

Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista.

Minulla ei oikeastaan juuri ole läheisiä, joten ikävä osuus jäisi viranomaisille. Hukuttautuminen ei olisi valintani.

- Kommentoimasi

Mitä sitä hopottamaan, kuallaan kaikki kuitenkin sit joskus.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sitten masentuneet lopetatte tämän palstan seuraamiseen ja otatte yhteyttä terveydenhuoltoon. Minkä ihmeen takia tämän itsemurhia ihannoivan palstan annetaan täällä olla? Rikosilmoitus tästä on tehtävä.

Masennusta tai ei niin on minusta todella hyvä että täällä on kokoontunut useampi ihminen keskustelemaan vaikeista asioista ilman ajatusten tms tuomitsemista tai erilaisten ratkaisujen tuputtamista. 

^ Juuri näin. Olen ihmetellyt omia ajatuksiani, että teon tarkka paikka, sää, vuorokaudenaikakin on niin tarkkaan mielessä. Ja että sen ajattelu tuntuu niin rauhoittavalta. Ja en kuitenkaan ole sitä toteuttamassa.

Oli valtavan iso juttu kuulla, että muillakin on tällaista. Yllättävää, mutta helpottavaa.

Ei ap

Joku haamu ohjaa ajatuksia, se ei ehkä ole oma ajatuksesi? Arki on liian kiireistä, etsit parempaa elämänlaatua?

Lapsuudessa ollut läheinen narsisti tai persoonallisuushäiriöinen. Joku,  joka on purkanut pahaa oloaan sinuun.

Surullisia kommentteja.