Auttakaa minua ymmärtämään, miksi minua seuraa vuodesta toiseen haave itsemurhasta, jonka toteuttaisin?

Sun aivot on jäänyt jumittamaan luupille tuohon masennuskauden ajatukseen. Onko OCD taustaa? Mulla on ja usein tahdonvastaista kehäajattelua, ei kylläkään tuollisista aiheista. Kehän katkaisuun on kyllä keinoja. Varmaan hyötyisit ammattiavusta.

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako kyseinen haave esimerkiksi ahdistusta ja kuinka paljon tuo haaveilu pyörii mielessäsi ja kuluttaako se voimavarojasi siitäkin huolimatta ettet koe olevasi masentunut tms? 

Täällä toinen ap:n kaltainen. Haave on ainakin itselleni ahdistuksen täydellinen vastakohta. Antaa saman tunteen kuin tulevan loman ajattelu, työpäivän loppu, kellon katsominen että aah kohta pääsee kotiin.

Kuulostaa kai oudolta mutta on yksi rauhallisimpia ja onnellisimpia ajatuksiani. Ihanaa jos ei enää tarvitse olla olemassa.

Voisiko olla kyse siitä, että tuo haave itsesi lopettamisesta on asia, jotka avulla jaksat päivästä toiseen. Siitä saa omituiselta tavalla lohtua.  

Itselleni tuttua  tuo ajatus on ollut jo pitkään, ainakin silloin kun on vaikea vaihe masennuksen vuoksi. Olen lukenut että monella mielenterveyden kanssa kamppailevalla on samantyyppisiä "haaveita."  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treenaa. Elämälle tulee jotain tarkotusta ja opit minäpystyvyyttä ja saat samalla hyvää oloa. 

Vedä hanskaan. Suvullesi ei tule jatkoa ja kukaan ei kärsi sinusta omana vanhempana.

Liikunta auttaa tutkimusten mukaan masennukseen paremmin kuin lääkkeet. Kai se hanskaan vetelykin liikunnasta käy, kun tarpeeksi vimmaisesti sitä harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Elämässä ja parisuhteessa välillä niin raskaita asioita, että ilman masennustakin haaveilen siitä, että se kaikki tuska loppuu. Olen minäkin miettinyt täsmälleen, miten ja missä sen tekisin. Ajatus tuntuu jotenkin todella lohduttavalta.

 

Ja koskaan en sitä siltikään aio tehdä. Lasteni vuoksi. 

Kannattaisiko siitä parisuhteesta ainakin hankkiutua eroon, jos se vie elämänhalun? Olisi ainakin yksi stressinaihe vähemmän.

Suosittelen terapiaan hakeutumista. Itsemurhahan vapauttaisi sisäisistä taakoista, jota kannat (sen voi nähdä ns. pakotienä pois nykyisestä esim. määrittelemättömästä ahdistuksesta. Todellinen ratkaisu on hakeutua terapiaan, jossa käyt sisäiset ristiriidat ja taakat läpi ja vapaudut niistä. 

Itse en olisi ikinä uskonut, että voin vapautua taakasta, jota kannoin koko elämäni ja ahdistuksesta, mutta hyvän terapeutin avulla se oli mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.

Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.

Lähipiirin ihminen päätti päivänsä noin. Järveltä löytyi tyhjä soutuvene ja paikalliset poliisit pääsivät nuohoamaan järveä ruumiskoirien ja veneen kanssa. Löytyi parin viikon päästä rantaan kelluneena ja kesäkuumalla vedessä mädäntyneenä ja kaasuista turvonneena ruhona jota omaiset ei päässeet katsomaan ja joku oikeuslääkäri joutui ruumiinavaamaan. Haudattiin erikoisarkussa kun muuten siitä olisi vuotanut ties mitä liejua hautajaisissa.

Tosi kivat muistot jäi näin läheisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap 

Et ole vielä terve. Mene lääkäriin.

Nyt sitten masentuneet lopetatte tämän palstan seuraamiseen ja otatte yhteyttä terveydenhuoltoon. Minkä ihmeen takia tämän itsemurhia ihannoivan palstan annetaan täällä olla? Rikosilmoitus tästä on tehtävä.

Ihminen, joka "ei ole masentunut, ja voi hyvin" ei ajattele tuollaisia. Et todellakaan voi hyvin.

Toivottavasti te kaikki, jolla on tällaisia ajatuksia ymmärrätte, että se ei ole terveen mielen merkki. Toivottavasti saatte apua ja olonne lähtee parantumaan.

Miksei sinne mökille voisi mennä rentoutumaan ja tehdä nuo kaikki muut asiat, paitsi sitä lopullista päätöstä? Elä vähän, kun sulla on siihen vielä tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, pääsisit näkemään, onko kuolemanjälkeistä elämää. Loppuu verojen maksaminenkin. Eikö houkutakin kummasti?

Ei siellä mitään ole, näin ajattelen kun olin nukutettuna leikkauksessa, ei mitään muistikuvia, hoitaja herätteli ja antoi jäätelöä, nukutusajalta en tiedä mitään, tyhjää on.

Eihän tuolla nukutuksella ole mitään tekemistä kuoleman kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako kyseinen haave esimerkiksi ahdistusta ja kuinka paljon tuo haaveilu pyörii mielessäsi ja kuluttaako se voimavarojasi siitäkin huolimatta ettet koe olevasi masentunut tms? 

Siis mitä? Ei kukaan terve ihminen haaveile tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti te kaikki, jolla on tällaisia ajatuksia ymmärrätte, että se ei ole terveen mielen merkki. Toivottavasti saatte apua ja olonne lähtee parantumaan.

 

Miksei sinne mökille voisi mennä rentoutumaan ja tehdä nuo kaikki muut asiat, paitsi sitä lopullista päätöstä? Elä vähän, kun sulla on siihen vielä tilaisuus.

Ehkä kannattaa ennemminkin pysyä poissa mökiltä ja mennä psykiatrin vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treenaa. Elämälle tulee jotain tarkotusta ja opit minäpystyvyyttä ja saat samalla hyvää oloa. 

Vedä hanskaan. Suvullesi ei tule jatkoa ja kukaan ei kärsi sinusta omana vanhempana.

Liikunta auttaa tutkimusten mukaan masennukseen paremmin kuin lääkkeet. Kai se hanskaan vetelykin liikunnasta käy, kun tarpeeksi vimmaisesti sitä harrastaa.

Kyllä, liikunta ja yhteisöllinen toiminta. Pois sieltä omasta kämpästä elämään ja tekemään normaaleja juttuja.

Siunatkoon Vapahtaja Jeesus sinua 💜

Kannattaa rukoilla Hänen nimessään. Hän voi vapauttaa tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako kyseinen haave esimerkiksi ahdistusta ja kuinka paljon tuo haaveilu pyörii mielessäsi ja kuluttaako se voimavarojasi siitäkin huolimatta ettet koe olevasi masentunut tms? 

Täällä toinen ap:n kaltainen. Haave on ainakin itselleni ahdistuksen täydellinen vastakohta. Antaa saman tunteen kuin tulevan loman ajattelu, työpäivän loppu, kellon katsominen että aah kohta pääsee kotiin.

 

Kuulostaa kai oudolta mutta on yksi rauhallisimpia ja onnellisimpia ajatuksiani. Ihanaa jos ei enää tarvitse olla olemassa.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Jospa sen sijaan keskittyisit siihen, miten teet tästä elämästäsi itsellesi hyvän.

Lähdön läheisyydestä saa turvan. Monenkin ihmisen elämänvaihe, eräänlainen selviytymiskeino. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako kyseinen haave esimerkiksi ahdistusta ja kuinka paljon tuo haaveilu pyörii mielessäsi ja kuluttaako se voimavarojasi siitäkin huolimatta ettet koe olevasi masentunut tms? 

Täällä toinen ap:n kaltainen. Haave on ainakin itselleni ahdistuksen täydellinen vastakohta. Antaa saman tunteen kuin tulevan loman ajattelu, työpäivän loppu, kellon katsominen että aah kohta pääsee kotiin.

 

Kuulostaa kai oudolta mutta on yksi rauhallisimpia ja onnellisimpia ajatuksiani. Ihanaa jos ei enää tarvitse olla olemassa.

Juuri näin. Enkä minäkään ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Elämässä ja parisuhteessa välillä niin raskaita asioita, että ilman masennustakin haaveilen siitä, että se kaikki tuska loppuu. Olen minäkin miettinyt täsmälleen, miten ja missä sen tekisin. Ajatus tuntuu jotenkin todella lohduttavalta.

 

Ja koskaan en sitä siltikään aio tehdä. Lasteni vuoksi. 

Kannattaisiko siitä parisuhteesta ainakin hankkiutua eroon, jos se vie elämänhalun? Olisi ainakin yksi stressinaihe vähemmän.

Asiat ei ole aivan noin yksioikoisia.