Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin alkaa suhteeseen jos ei ole lääpällään toiseen?
06.08.2026 |
Olen +30 nainen ja ollut sinkkuna yli 10 v. Minulla on ollut aika korkeat standardit mahdollisen kumppanin suhteen.
Olen tavannut muutama viikko miehen, johon olen melko ihastunut. En umpirakastunut, vaan melko ihastunut. Hän on monilla tavoilla unelmieni mies: samat arvot, samankaltainen hieman valtavirrasta poikkeava elämäntyyli, rauhallinen, empaattinen. Vahvuutemme ja heikkoutemme sopivat hyvin yksiin.
Ainoa asia joka mietityttää on fyysinen vetovoima sekä muutamat "pikkuasiat" jotka tuntuvat ärsyttävän minua. Ei ole niin etteikö fyysistä vetovoimaa olisi, sitä kyllä on, mutta ei niin paljon kuin olen joskus jotain toista (muuten sitten itselleni epäsopivaa) miestä kohtaan tuntenut. Hän on komea, mutta ei täysin omaa tyyppiäni. Hän on mallimaisen / poikamaisen komea, itse taidan pitää enemmän "metsurimaisesta", kulmikkaammasta komeudesta.
Ja pikkuasiat ovat sellaisia kuin vaikka huono ryhti istuessa.
Tiedän etten todellakaan ole itsekään täydellinen. Kuitenkin tuntuu että hän on tosi ihastunut eikä näe vikojani. Sekin vaivaa, että ihastumisen tasot on erit. Se tuntuu kiusalliselta.
Olen ollut niin pitkään sinkkuna, että olen ymmärtänyt ettei unelmieni miestä ole. Että ei ole miestä joka "täyttäisi täydellisesti kaikki toiveeni". Jos henkisesti natsaa, fyysisesti ei. Ja toisinpäin. Olen nähnyt tämän lukemattomia kertoja. Vaihtoehtoni ovat tehdä kompromisseja tai olla mahdollisesti tai jopa todennäköisesti koko loppuelämä yksin.
En halua olla loppulämääni yksin. Voin olla, siitä ei ole kiinni, mutta en vain halua.
Onko väärin ryhtyä suhteeseen miehen kanssa johon ei ole umpirakastunut, mutta jota pitää itselle hyvänä elämänkumppanina?
Kommentit (29)
Olen tässä seurannut tuttavan edesottamuksia ja sanoo myös ettei ole rakastunut. Mutta ihmeen sinnikkäästi se silti yrittää täysin menetetyn oloisen rappiotapauksen kanssa. Ehkä vähän valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu sinusta. Kuinka paljon käyt dopamiinilla ja osaatko olla yliajattelematta. Luultavasti kyllästyt muutaman vuoden päästä ja pistät poikki. Mutta voihan se olla ihan kivaa ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sinusta. Kuinka paljon käyt dopamiinilla ja osaatko olla yliajattelematta. Luultavasti kyllästyt muutaman vuoden päästä ja pistät poikki. Mutta voihan se olla ihan kivaa ennen sitä.
Tätä en kyllä haluaisi... Jos suhde ei ota tuulta siipiensä alle tai en koe jotain oivallusta suuntaan tai toiseen muutaman kuukauden sisään, lopetan suhteen kaiken varalta
Ap
Tällä provoilla haettiin sitä että vain suhteet jotka alkavat megalomaanisella kuplivalla tunteella toimivat.
Newsflash: Toimivat 1-3 vuotta
Älä ala suhteeseen vaan odota että kosii. Kuulostaa, että häntä ei kannata laskea vapaaksi.
Kemia ja lääpällään olo eivät ole takeita mistään. Ne ovat tunteita. Käytä järkeäsi ja odottele rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ala suhteeseen vaan odota että kosii. Kuulostaa, että häntä ei kannata laskea vapaaksi.
Kemia ja lääpällään olo eivät ole takeita mistään. Ne ovat tunteita. Käytä järkeäsi ja odottele rauhassa.
Olen kyllä just tuota mieltä, että tästä miehestä pitäisi pitää kiinni.
Järkevimmän kuuloiset kommentit täällä on olleet, että pidä toistaiseksi kiinni ja että tunteisiin ei kannata liikaa luottaa.
Ap
Kokeile, mutta vaihda parempaan, jos sellainen vastaan tulee. Itse otin tuollaisen, ei ihan omaa tyyppiä, mutta suht komean, pitkän, kiltin ja itseasiassa aivan ihanan rikkaan miehen, jota kohtaan tunsin aluksi aika laimeita tunteita. Alkuhuumakin kesti jotain viikon tai kaks, ennen kuin tunnelma lässähti. Mies osaa olla kuitenkin todella mukava ja on selkeästi niin paljon parempi ihminen joka tavalla kuin kukaan eksistäni, ja olen 3 vuoden aikana kiintynyt häneen. Samat piirteet toki rasittaa edelleen, mutta tulen sen asian kanssa toimeen. Ilkeä fakta näissä tyytymissuhteissa kultakimpaleisiin on se, että lähteminen toisen ja etenkin huonomman perään satuttaa toista aivan liikaa. Mutta harvemmin tunteet menevät 1:1, jompikumpi aina tyytyy toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile, mutta vaihda parempaan, jos sellainen vastaan tulee. Itse otin tuollaisen, ei ihan omaa tyyppiä, mutta suht komean, pitkän, kiltin ja itseasiassa aivan ihanan rikkaan miehen, jota kohtaan tunsin aluksi aika laimeita tunteita. Alkuhuumakin kesti jotain viikon tai kaks, ennen kuin tunnelma lässähti. Mies osaa olla kuitenkin todella mukava ja on selkeästi niin paljon parempi ihminen joka tavalla kuin kukaan eksistäni, ja olen 3 vuoden aikana kiintynyt häneen. Samat piirteet toki rasittaa edelleen, mutta tulen sen asian kanssa toimeen. Ilkeä fakta näissä tyytymissuhteissa kultakimpaleisiin on se, että lähteminen toisen ja etenkin huonomman perään satuttaa toista aivan liikaa. Mutta harvemmin tunteet menevät 1:1, jompikumpi aina tyytyy toiseen.
Oletko sitoutunut kumppaniisi tässä vaiheessa vai uskotko että jättäisit hänet jos "parempaa" tulisi vastaan?
Luulen etten pysty itse sitoutumaan suhteeseen jos pidän mahdollisena että lähtisin toisen matkaan jos tilaisuus tulisi. Tietenkään tässä vaiheessa en vielä hötkyile.
Uskon kans, että aina toinen on enemmän ihastunut kuin toinen. En sitten tiedä olisiko toisinaan päin helppoa, eli jos itse olisin lääpälläni johonkin mieheen joka sitten "huolisi" minut.
Ap
Ihan mielenkiinnosta, mikä tässä aloituksessani tuntuu provosoinnilta?
Ap