Teinien käytös kesälomalla

Vierailija kirjoitti:

Jänskää. Kesän 1980 vietin aika pitkälti yksin, koska vanhempani olivat meren saaressa remontoimassa mökkiämme. 60-luvun alun raakalaudoitettu mökki sai vihdoin sisälevytyksen ja maalin ja lattia kunnon puulaudoituksen. Minä olisin ollut siellä vain tiellä, joten olin enimmäkseen kotona muutaman kuukauden ikäisen kissanpennun kanssa. Kauppa oli muutamankymmenen metrin päässä maantien reunassa, sieltä hain itselleni ruokatarvikkeita, äiti oli jättänyt rahaa. Minä viihdyin oikein hyvin itsekseni, joskus joku kaveri käväisi ja minä vastavuoroisesti kävin heillä. Silloin tällöin otin fillarini ja ajoin nelisen kilometriä lähikaupungin keskustaan ja kävin jäätelöllä Sokoksen kahvilassa ja selaamassa tavaratalon levyosastolla äänilevyjä (nykyään niitä kutsutaan vinyyleiksi). Muutaman kerran kävin veljeni perheen kanssa sentään mökilläkin (heidän mökkinsä oli siinä naapurissa) vanhempiani tapaamassa, elämäni pahimman ihon palamisen koin sinä kesänä eräänä lauantaina istuessani laiturilla ja kuunnellessani Beatles-kuunnelmasarjan osan uusintaa radiosta. 

Mutta niin kai sitten vuoden 1980 14-vuotias eli aivan erilaisessa maailmassa kuin vuoden 2026 14-vuotias. Tai sitten meissä on muuten perustavanlaatuisia eroja. 

Beatles-kuunnelmasarja olis hyvää ajanvietettä mulle, teinin äidille, kun teini nukkuu iltapäivään.

Aloitukseen: Mulla useampi teini, keskimääräistä enemmän lapsia ollut, niin teineistäkin iso otanta. Teinin kuuluu lomalla nukkua iltapäivään, nykyään olla puhelimella (sanon nykyään, koska mulla on ollut teinejä jo silloin, kun kännykkä ei vielä ollut niin isossa roolissa teknisten syiden takia), ja pyytää rahaa ja vältellä vanhempia ja pitää kaverit etusijalla. Silti se, että näin voi ja saa olla ja toimia, kertoo teinille, että on turvassa. Teini aikuistuu, ja joidenkin vuosien päästä, vanhemmat taas kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jänskää. Kesän 1980 vietin aika pitkälti yksin, koska vanhempani olivat meren saaressa remontoimassa mökkiämme. 60-luvun alun raakalaudoitettu mökki sai vihdoin sisälevytyksen ja maalin ja lattia kunnon puulaudoituksen. Minä olisin ollut siellä vain tiellä, joten olin enimmäkseen kotona muutaman kuukauden ikäisen kissanpennun kanssa. Kauppa oli muutamankymmenen metrin päässä maantien reunassa, sieltä hain itselleni ruokatarvikkeita, äiti oli jättänyt rahaa. Minä viihdyin oikein hyvin itsekseni, joskus joku kaveri käväisi ja minä vastavuoroisesti kävin heillä. Silloin tällöin otin fillarini ja ajoin nelisen kilometriä lähikaupungin keskustaan ja kävin jäätelöllä Sokoksen kahvilassa ja selaamassa tavaratalon levyosastolla äänilevyjä (nykyään niitä kutsutaan vinyyleiksi). Muutaman kerran kävin veljeni perheen kanssa sentään mökilläkin (heidän mökkinsä oli siinä naapurissa) vanhempiani tapaamassa, elämäni pahimman ihon palamisen koin sinä kesänä eräänä lauantaina istuessani laiturilla ja kuunnellessani Beatles-kuunnelmasarjan osan uusintaa radiosta. 

Mutta niin kai sitten vuoden 1980 14-vuotias eli aivan erilaisessa maailmassa kuin vuoden 2026 14-vuotias. Tai sitten meissä on muuten perustavanlaatuisia eroja. 

Beatles-kuunnelmasarja olis hyvää ajanvietettä mulle, teinin äidille, kun teini nukkuu iltapäivään.

Aloitukseen: Mulla useampi teini, keskimääräistä enemmän lapsia ollut, niin teineistäkin iso otanta. Teinin kuuluu lomalla nukkua iltapäivään, nykyään olla puhelimella (sanon nykyään, koska mulla on ollut teinejä jo silloin, kun kännykkä ei vielä ollut niin isossa roolissa teknisten syiden takia), ja pyytää rahaa ja vältellä vanhempia ja pitää kaverit etusijalla. Silti se, että näin voi ja saa olla ja toimia, kertoo teinille, että on turvassa. Teini aikuistuu, ja joidenkin vuosien päästä, vanhemmat taas kiinnostaa.

Ei kannata tuudittautua, että kyseessä on vain ohimenevä vaihe. Näin aikuisena näen vanhempiani sen pari kertaa vuodessa ja onhan tuo melkoista pakkopullaa.

ohis

18 v ja 21 v töissä päivät. 13 v hengaa kavereiden kans tai itsekseen tai nukkuu pitkään. Ulkomaille ehkä olisi lähtenyt, mut en itse ole kiinnostunut ainakaan kuumalla säällä. Välillä käydään jossain yhdessä muutama tunti, iltaisin tykkäävät jutella kyllä. Mutta ei mitään suuria kyllä voi suunnitella. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Kuuluu tuohon ikään, että nuori etsii omaa itseään ja itsenäistyy, etäämmällä vanhemmista. Vanhempien seura tuossa iässä on kurjinta mahdollista. Jos olet heidät hyvin kasvattanut ja ollut hyvä vanhempi, niin muutaman vuoden päästä kyllä taas seurassanne viihtyvät. 

Näin juuri. 

Ja teininä kun aivoissa käy valtava kehitys, tarvitsee enemmän omaa tilaa. Miten se tuntuu unohtuvan monilta? Ihan niin kuin kehitysvaihe, hormonit jne olisi jokin luonnevika nuorella ( oma kokemus oli tämä). Jos jatkuvasti keskeyttää, kyselee, pyytää, nuoresta voi tuntua ettei saa kunnolla hetken rauhaa. 

Ymmärrän oikein hyvin. Meillå on poika nyt 20 v., muutti pois kotoa. Hänen kanssaan oli helppoa, koska hän tykkää esim. matkustella ja lähti mielellään mukaan kaikkialle. Hän on viihtynyt myös kesämökillä, suppaili, kalasti, ui ja saunoi, kunhan ei liian pitkään viivytty kun oli teini. 

Mutta meidän tyttö (16 v.) on ihan erilainen. Hän ei ole pariin vuoteen halunnut lähteä matkoille. Tänäkin kesänä kun oltiin viikko ulkomailla, hän meni mummin ja papan luo mieluummin. Kesämökille ei missään nimessä. Pitkin hampain yhden viikonlopun kävi mökillä. Kotona makaa omassa huoneessa tai sitten shoppailemassa kaupungilla kaverin kanssa. Eilen käytiin yhdessä kirppiskierroksella ja syömässä. Minulla viimeinen kesälomaviikko menossa.

Nuorimmainen 12 v. lähtee vielä kaikkialle, eikä oikein ole vaihtoehtojakaan. Hän on ollut matkoilla mukana ja alkukesästä parilla kesäleirillä. Kesämökillä puuhastelee mutta onhan se tietysti niin, että koko ajan pitää olla aikuinen mukana niissä puuhissa, siis sup-lautailussa, saunan lämmityksessä yms. Yksi kaveri oli mukana kuukausi sitten, kun keskimmäinen oli isänsä kanssa kotona. Väsyin siellä mökillä ihan totaalisesti. Tällä kaverilla ei paljon kokemusta mökkeilystä. Kaikki tietää mitä se sitten on kun on vilkas 12-vuotias ja toinen 12-vuotias vahdittavana. Kun kielletään, että et saa uida niin pitkälle (järvellä), käänny jo takaisin päin, ja ei usko, ja opastaa että ui mieluummin rannan suuntaisesti, mutta ei tottele. Märällä laiturilla juoksee. Ja soutuveneessä oli ihan mahdotonta, kun ei tajua, ettei laidalle mennä yms. Kesken kaiken tämä vieras nousi seisomaan ja kuikuili veneen laidan yli, että katsokaa, tuolla oli kala. Sen yhden kerran maltoin käydä niiden kanssa veneilemässä. Tuollaisia mökkitaitoja pitäisi vanhempien opettaa ja mieluiten ennen 12 vuoden ikää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onneksi omia lapsia, mutta teininä ajan vietto vanhempien kanssa olisi ollut kaikkein surkein vaihtoehto. 

Olethan sinäkin kai joskus ollut teini. Mitä sinä teit kesälomilla? Olitko kesätöissä? Ja jos et ollut, pitikö sinun osallistua kotitöihin?

Antakaa, antakaa teinien valvoa yöt ja nukkua päivät rankan kouluvuoden jälkeen. Älkää missään tapauksessa vaatiko heiltä edes kotitöiden tekemistä, vaikka he eivät lähtisikään matkoille tai mökille vanhempiensa kanssa.

16 v teini tapaa kavereitaan joka toinen päivä kaupungilla ja pelaa ja on puhelimessa kaverien kanssa ollessaan kotona. 18 v on töissä. Omat tai mieheni lomasunnitelmani eivät ole teineihin sidoksissa. Kaikenlaista mielekästä on tehty lomalla ystävien ja puolison kanssa sekä oltu mökillä. Toki pyrin siihen, että ovat harvoin yön ilman vanhempia kotona. Mahdollisesti parin päivän yhteinen reissu tehdään koko perhe yhdessä, jos aikataulut sopii teinille, joka on töissä. Itse olen sitä mieltä, että kesä on elämän (teininkin) parasta aikaa ja olen huolissani kun toisella teineistä menee kesä töissä.

Kannattaa kyllä tarkkailla. Meidän 14-vuotias onnistui yhtenä kesänä aloittamaan huumekokeilut niin että tuli aina selvänä kotiin klo 22 mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä. 
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä. 

Samaistun tähän, kiva kuulla että on kohtalotovereita. Omat ystävät viettävät aikaa perheidensä ja suvun kanssa, omat lapset eivät kanssani juurikaan vietä aikaa ja sukua ei juuri ole. Koen olevani totaalisen epäonnistunut äitinä. Ainoa hetki kun ovat yhteydessä on kun haluavat rahaa. Pahinta on töykeä ja epäkohtelias käytös. Jos edes sen vähän minkä ovat kanssani, käyttäytyisivät asiallisesti voisin sen hyväksyä, mutta ei. Tuntuu kurjalta, että olen tehnyt heidän eteensä paljon ja nyt ovat kuin olisin ilmaa. Vaikealta tuntuu päästää irti, tekee kipeää.

Olet täysin onnistunut äitinä! Lapsillasi on menossa nk. erillistymisvaihe ja juuri silloin kun pitää. Se on meille vanhemmille rankkaa aikaa, mutta heidän kehitykselleen se on tärkeää ja vie kohti aikuistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoin täällä. En näe heitä päivisin paljoakaan ja ihan jo siitäkin syystä, että nukkuvat 14-15 asti. Olen kipuillut tämän asian kanssa tänä kesänä taas enemmän, koska tykkäisin tehdä juttuja heidän kanssaan edelleen. Sekä siksi, että ovat lähes ainoita joiden kanssa voisin jossain käydä. Käyn sitten yksin ja harmittelen, kun ei ole lapset näkemässä tätä ja tätä. 
Monesti katselen vähän kateellisena somen päivityksiä, joissa teinit ja parikymppiset lapset viettävät kivoja lomapäiviä vanhempiensa kanssa. Käyvät vaikka äitinsä kanssa ulkomailla tai mitä nyt vaan. Ei tapahdu täällä ja laittaa miettimään olenko jotenkin epäonnistunut äitinä. 

Missä sun omat kaverit on? 

Ei mulla ole. 

Kannattaa hankkia. Kohta teinit aikuistuvat ja muuttavat pois ja sitten olet ihan yksin kaikki päivät.

Tämä! Sinulla pitää olla omaa elämää, ystäviä ja harrastuksia. Teinit eivät viihdy sitä vähääkään seurassasi, jos he ovat ainoa sosiaalinen kontaktisi. Sellainen ihminen on tylsä.

Ei teini-ikäiset ole mitä äidin seuraneitejä. Ap hankkii omat ystävät ja antaa teinien viettää omaa elämää. 

Pojat 16v ja 18v. Tälle kesälle kaksi viikon reissua perheenä tehty. Muuten tavataan ruokapöydässä. Siinä kyllä juttelevat kuulumisensa. Muuten keskustelut lähinnä auton  käytöstä,  pyykinpesusta ja kauppaostoksista Ovat molemmat kesätöissä ja muuten kavereiden kanssa. Kuuluu ikään. Minusta luonnollinen ja terve kehitys elämässä.

Tuntuvat lähtevän mukaan vain kun on jotain kivaa ohjelmaa esim. lauantaina lähtivät kyllä mielellään syömään ja leffaan. Mökillä käyvät yksinään kavereidensa kanssa, mutta vanhempien kanssa tulevat ainoastaan juhannuksena. Toki olen tyytyväinen, että edes silloin. Viikon etelänmatka myös toiselle sopi, toiselle ei. Kovin paljon näyttää olevan heillä kilpailevaa tarjontaa vapaa-ajalle joten valitsevat sitten vain kiinnostavimmat... Itse en kyllä viettänyt vanhempieni ksnssa aikaa edes ala-asteella vaan muistan omasta lapsuudesta vain kavereiden kanssa vietetyn ajan ja suunnitelmat. Lähipiirissä kyllä esim. isä joka tekee aivan kaiken 15 ja 16 vuotiaiden poikiensa kanssa. Mielestäni se kuulostaa enemmän henkiseltä insestiltä ja isän sitomiselta niin etteivät pojat pääse elämään omaa elämäänsä. Onhan se varmasti kiva kun tottelevat kaikessa ja suostuvat kaikessa isän suunnitelmiin joten isällä on aina seuraa ja apujoukot.