Saako lapsen kaverin jättää toiseen huoneeseen, kun perhe syö päivällistä? Tätä mieltä on perheneuvolan psykologi.
Milloin meistä on tullut kansa jolla ei ole lainkaan ajattelukykyä ja mielipahaa saadaan kaikesta mikä ei mene juuri niinkuin minulle sopisi parhaiten ...
JA
vastauksena otsikon kysymykseen:
On koh-te-li-as-ta tarjota kaverille sapuskaa.
Pakko ei ole mutta se on hyvän tavan mukaista.
Kommentit (752)
Tämähän riippuu täysin tilanteesta. Joskus teinit vaan tupsahtavat paikalle. Eikä aina olla varauduttu vieraisiin, esim jos on laskettu 1 pihvi/ syöjä. Kaikilla ei ole avraakaan.
90 luvulla kun olin itse lapsi, oli ihan tavallista odottaa kaverin huoneessa sillä aikaa kun perhe söi.
Omat lapset ovat vielä pieniä. Itse ainakin haluan tutustua heidän ystäviinsä. Onhan se tärkeä tuntea kenen kanssa omat lapset liikkuvat. Ja jos ruoka ei miellytä, niin leipää löytyy aina ja leivän päälle jotain
Eli johtopäätöksenä on että voi kutsua. Ja voi laittaa odottamaankin... :D Melko yllättävää eikö? Että riippuu tapauksesta.
Huomioitavaa on että erityisesti syömään kutsuttaessa saattaa tehdä vakavan etikettivirheen ja suututtaa vieraan vanhemmat. Jolloin parempi olla kutsumatta syömään kaveria, ellei ole lupaa aikuisilta.
Eikö nää lapsen laverit aattele mitään muuta kuin ruokaa, ruokaa ruokaa, eiks niiden vanhemmat ruoki niitä???
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on sairaita. Koittakaa nyt ymmärtää että on todellakin teidän velvollisuus ruokkia minun lapsi jos hän on teillä silloin kun te syötte. Pahin oli eräs perhe kun kehtasi lähettää minulle laskun siittä että minun lapsi söi heillä viikon ajan eikä todellakaan ymmärtänyt sitä että se on niiden velvollisuus eikä ole todellakaan minun kuulu maksaa niitä ruokia takaisin tälle perheelle. Lapset kuuluu aina ruokkia ole ne missä tahansa. Ei se ole pelkästään lapsen vanhempien velvollisuus vaan KAIKKIEN!!!!
Ei ole.
Useimmin käy niin että siellä huoneessa lueskellaan päiväkirjat ja muut sillä aikaa.
Parempi sanoa: meillä on nyt ruoka, sun pitää lähteä. Toisinaan voi kutsua syömään, mutta ei pääasiassa. Osa lapsista on aina perheistä, joissa priorisoidaan omat jutut ennen lasta ja lapsi on pian 7 päivänä viikossa vierailulla.... osalla jopa lukujärjestystä muistuttava viikko- ohjelma mihin pääsee minäkin päivänä.
Sitten kun parempi loisimispaikka löytyy, lapsesi dumpataan kun nalli kalliolle ja seuraava loislapsi saapuu pelaaman lähinnä kännykällä ja syömään karkkia, koska kotona ei voi olla kun vanhemmat on kuntosalilla, kahvilassa, tai tekee töitä kotona. Ymmärrät lopulta kun hoksaa, ettei juttu toimi toisinpäin lainkaan.
Sitten on tietysti ne house always wins - lapset joiden luokse pitää aina mennä leikkimään ellei voi tarjota jotain superkivaa kuten vierailua pomppumaailmaan tai supertähden keikalle. Näissä perheissä halutaan että lapset ovat valvovan silmän alla ja oma lapsi on koko universumin keskipiste. Ja toimiihan se, lapsi ei opi yhtään kohteliasta käytöstä muita kohtaan muiden kotona, koska koti on Jumalasta seuraava esikartano, joten lapsi kokee olevansa kaikista paras, vaikka töykeästikin puhelee.
Oma tapauksista sijoittuu vaihetelevasti tälle välille ja linkittyy lasten sosiaaliseen hierarkiaan..
Vierailija kirjoitti:
Minä en pääsääntöisesti halua vieraita ihmisiä ruokapöytääni. Jos joskus kutsun ystävän kylään, kyseessä on ihminen, jonka tunnen hyvin, ja johon luotan. Olisi kamala ajatus, että kotini olisi joku liukuovilla varustettu tuulikaappi, jossa ramppaa vähän väliä puolituttua porukkaa milloin milläkin kokoonpanolla. Ja sitten kaikki heistä pitäisi vielä itsestäänselvästi kutsua ruokapöytään ja tarjota heille ruokaa. Outo ajatus. Kotini on rauhan ja puhtauden tyyssija, ja sellaisena haluan sen säilyttääkin.
Normaalit ihmiser ainakin jonkin verran tietää jotakin lapsensa ystävistä ja eivät ole tuntemattomia, joita kotiin päästetään.
80-90-luvun lapselle tulee tästä keskustelusta mieleen, että oman kaveripiirin vanhemmat olivat tainneet keskenään sopia, että koulusta mennään ensin kotiin tekemään läksyt ja syömään. Sitten sopi mennä leikkimään kaverien kanssa. Fiksua koska noin läksytkin tuli hoidettua pois alta, tuttavapiirissä haluttiin lasten pärjäävän elämässä.
Kellään keskiluokkaisellakaan ei ollut ylimääräistä ja ruuat tehtiin vain omalle perheelle. Joskus sai pullaa, lettuja, grillimakkaraa tms, mutta en muista syöneeni kaverien kotona.
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvun lapselle tulee tästä keskustelusta mieleen, että oman kaveripiirin vanhemmat olivat tainneet keskenään sopia, että koulusta mennään ensin kotiin tekemään läksyt ja syömään. Sitten sopi mennä leikkimään kaverien kanssa. Fiksua koska noin läksytkin tuli hoidettua pois alta, tuttavapiirissä haluttiin lasten pärjäävän elämässä.
Kellään keskiluokkaisellakaan ei ollut ylimääräistä ja ruuat tehtiin vain omalle perheelle. Joskus sai pullaa, lettuja, grillimakkaraa tms, mutta en muista syöneeni kaverien kotona.
Juu, minä olen tuon 80-luvun lapsi ja muistan myös noin, että aina koulun jälkeen mentiin ensin kotiin, syötiin, tehtiin läksyt ja sitten vasta kavereille. Taitaa vaan olla niin, että perheillä on nykyään tapana syödä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pääsääntöisesti halua vieraita ihmisiä ruokapöytääni. Jos joskus kutsun ystävän kylään, kyseessä on ihminen, jonka tunnen hyvin, ja johon luotan. Olisi kamala ajatus, että kotini olisi joku liukuovilla varustettu tuulikaappi, jossa ramppaa vähän väliä puolituttua porukkaa milloin milläkin kokoonpanolla. Ja sitten kaikki heistä pitäisi vielä itsestäänselvästi kutsua ruokapöytään ja tarjota heille ruokaa. Outo ajatus. Kotini on rauhan ja puhtauden tyyssija, ja sellaisena haluan sen säilyttääkin.
Normaalit ihmiser ainakin jonkin verran tietää jotakin lapsensa ystävistä ja eivät ole tuntemattomia, joita kotiin päästetään.
No riippuu paljolti lapsesta. Toisella lapsistani on muutama hyvä ystävä, osa päiväkodista saakka. Toinen tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin ja liikkuu milloin kenenkin kanssa, yleensä isoissa porukoissa mm. urheilevat. Toisen lapse ystävät tunnen, toisen lapsen ystävistä vain pienen osa..
Minä menin aina kotiin syömään lapsena. Muistan ainakin yhden kerran kun vanhemmat eivät olleet kotona jostain syystä, niin söin kaverilla.
Pohjoismaalaisia netissä mollataan usein muun maalaisten puolesta siitä etteivät tarjoa ruokaa vieraille. Kyllä mielestäni monet tarjoaa, mutta monet vanhemmat myös haluavat että lapset syövät kotona.
Pieni korjaus isällä on se taloudellinen velvollisuus ja vastuu niin kauan kun se on kuvioissa ja sen takia se isä saa olla mukana kuvioissa kun kantaa tämän vastuun ja velvollisuuden. Mies ei ole ihmisenä arvokas kun vaan miehen rahat on arvokkaita. Sehän siinä on syynä että miestä ei vapauteta lapsen elätys vastuusta vaikka mies ei olisi edes oikeasti isä