Ketuttaa kun miehellä on omakotiasujan ego mutta kerrostaloeläjän taidot, budjetti ja viitseliäisyys.
Muutettiin pari vuotta sitten ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoon. Mies halusi ehdottomasti omakotitaloon, koska "en ala mitään taloyhtiön jääriä katselemaan" ja osake on "ihmisvarasto". Pidin jo etukäteen esillä kysymystä siitä että kun budjetti ei riitä uudiskohteeseen niin minkä verran hän on valmis tekemään itse. Kovat oli puheet, kyllä hän osaa, ei se oo kun tekee. Nyt todellisuus on että joka ikinen asia kaatuu joko yksin minun hoidettavakseni tai mies vänkää loputtomiin siitä miten asialle x ei oikeasti tarvitse tehdä mitään tai ainakaan siihen ei pidä käyttää juuri lainkaan rahaa. Jotain umpihomeisen pihavajan purkua ja uudelleenrakennusta vastustaa ja uskottelee että riittää kun porataan pari tuuletusreikää, ja sitten ei silti pistä tikkua ristiin että edes tekisi ne pari tuuletusreikää. Vahingosta viisastuneena varoitan että tunnistakaa tämä ihmistyyppi ajoissa älkääkä erehtykö niiden kanssa omakotitaloon.
Kommentit (37)
Hahah, olen varma, että tämä olisi myös minun mieheni, jos erehtyisin omakotitaloon. No, en erehdy, sillä en mistään hinnasta haluaisi asua omakotitalossa ja tiedostan, etten itsekään jaksaisi niitä kaikkia hommia mitä se tuo tullessaan.
Ollaan molemmat asuttu lapsuus omakotitalossa. Erona se, että miehen lapsuudenkoti purettiin homeisena, kun vanhempansa muuttivat pois. Omat vanhemmat taas ovat rempanneet ja laittaneet taloa koko ajan. Minä tiedän mitä vaatii pitää talo hyvässä kunnossa. Mies vain kuvittelee tietävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikipäivänä enää suostu miehen kanssa ok-taloon. Kokeilin 6 v, kaikki jäi mulle.
Sama, 6.5 vuotta. Aivan kaikki työ jäi mulle, ulkotyöt, sisätyöt. Aamulla mies heräsi ja valitti jos oli satanut lunta. Olin siihen mennessä tehnyt jo isommat lumityöt, mutta aamuteetään pikkurilli pystyssä juodessaan vinkui, että jalat kastuu kun hän kävelee kaksi askelta ulko-ovelta autotalliin. KÄvin _tana polunkin hänelle lakaisemassa. Tulen sisään niin ei oo puhtaita sukkia... minähän niitä pesin ja kuivasin ja kaappiin viikasin mutta tämä ei jaksanut oman vaatekaappinsa ovea avata...
OIkeasti, jos listaan, niin hänen tehtävänsä oli säveltää musiikkia, rakentaa studiota, juoda konjakkia pikkurilli pystyssä ja kerätä pulloja kellariin menevien rappusten kulmaukselle. (MInun tehtävä oli pyyhkiä pölytkin niistä tyhjistä konjakkipulloista, sai raivarin jos ehdotin kauppaan viemistä.) Kaatosateessa rakensin hänelle pihankin. Revin raudat, hain multaa, istutin puut - yksin. Joskun näin hänen kuvansa ikkunassa. Luki kymmenettä kertaa Taru Sormusten Herrasta ja veti konjakkia flyygelinsä vieressä.
Ei Ikinä Enää Omakotitaloa Ja Miestä.
Sinulla ei ollut miestä kumppanina vaan taiteellinen vasemmistohomppeli. Aito suomalainen mies tekee hommansa ja pitää nurkat siisteinä, ei pelkää työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.
Vielä yleisempi on naistyyppi joka ensin kadehtii muiden somekuvia, haaveilee ja painostaa miehensä omakotiasumiseen ja odottaa sen jälkeen että mies tekee ja kantaa harteillaan ne raskaimmat, vaikeimmat ja ikävimmät työt ja usein vielä suuremman osan kustannuksista.
En ole tällaiseen kyllä törmännyt, vaikka mies olenkin.
Somekahdehtijoihin/kiiltokuvafeikkaajiin kylläkin. Heitä on naisissa paljon mutta onneksi heidät on helppo tunnistaa ja kiertää kaukaa. Tiedän yhden pitkän parisuhteen, joka kariutui, kun mies ei suostunut feikattuihin ihq somekuviin, joita nainen olisi halunnut postata kavereilleen nokittellakseen.
Meissä miehissä on kyllä paljon omakotihaihattelojoita, jotka eivät osakkeeseen suostu ikinä mutta taidot ja viitsiminen eivät riitä talon hoitoon. Toinen ääripää on sitten ne ikuisuuslaittajat, joilla on koko ajan jokin nurkka auki talossa tai pihalla. Uusi urakka aloitetaan heti kun edellinen on loppu oli tarvetta tai ei. Näistäki on riesaa sekä perheelle että naapureille.
Suurin osa on kyllä keskitienkulkijoita mutta näm ääripäät aina erottuvat ja jäävät mieleen. Itse ainakin kuvittelen kuuluvani tähän porukkaan.
Joo, meidän naapurissa asui joskus Ikuisuuslaittaja. En koskaan käynyt heillä sisällä, mutta piha oli aina jostain kohtaa räjäytetty levälleen, joko kivetys tai istutukset tai terassi tai pihatie, välillä kaikki kerralla. Piha näytti siis useimmiten rakennustyömaalta. Joku sairaushan tuo on.
"Ikuisuus projetki yritän päteä mies." Näitä on paljon. :D väittää tietävänsä/osaavansa mutta oikeasti menee sormi suuhun kun jotain pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksällä oli klaaninpäällikön ego ja lapsettoman erakon viitseliäisyys.
Mistä sä tiedät, miten viitseliäs lapseton erakko voi olla?
Miksei nainen voi osallistua kuluihin?
Vierailija kirjoitti:
Miksei nainen voi osallistua kuluihin?
kysy sun äipältä ke ha ri
Minun mieskin samanlainen. Uhoo että tekee ja osaa mutta ei mitään tehnyt Kun palkkasin vanhan tereassin purkamiseen ja uuden rakentamiseen kaverini raksamiehen niin mies suuttui ja sanoi hän olisi tehnyt. Mutta minä sanoin että et ole kolmeen vuoteen edes vasaraa ottanut käteen ja kaikki on rempallaan.Tuttu raksamies teki 2 viikossa hienon terassin minulle. Mies mökötti pitkään. Se raksamies oli tosi hyvä ja tiesi puutarhan hoidostakin, kaivoi myös puutarhastani kasveja pois jota oli ylikasvaneet. Nyt on tosi siisti puutarha. Olen juonut monet amukahvit uudella terassillani.
Meillä on naapurissa näitä omakotitalon vuokranneita, jotka kasaavat jätteitään etupihalleen siis kadun puolelle. Piha on roskien peitossa, josta ne leviävät tuulen mukana, ruoho leikkaamatta, piha hoitamatta yms. Selvästikin kerrostalossa asuneita.
Oon just pääsemässä eroon tällaisesta tapauksesta. Enää tämä viikko passiivisen löysäläisen kanssa, hajoavassa omakotitalossa. Riemu on rajaton. Ihanaa muuttaa yksin kerrostaloon, ei enää paineita siitä että jotain hajoaa ja toinen vähättelee sen merkitystä, tai ei enää naapureita jotka vilkuilee hoitamatonta pihaamme. Ei enää ikinä tätä jahkailun määrää ja haahuilua. Olen vapaa! Suosittelen sinulle: jssap
Ok asuminen vaatii kyllä pientä tekemistä jatkuvasti mutta ne rakennushommat tai vaativat korjaukset kannattaa jättää ammattilaiselle.
Näin miesnäkökulmasta, asun yksin talossamme, ex vaimon ryypättyä ja piritettyä itsensä tukiasuntoon. Minun haluama, minun rakentama. Pakko tunnustaa, että hommia jää rästiin. Mielessään kuvittelee ehtivänsä ja jaksavansa enemmän kuin oikeasti saa aikaan. Yrittäjän työpäivä on yllättävän pitkä. Onneksi ei ole mökkiä. Vene on ja sekin vaatii huomionsa. Välillä on huono mieli rästihommien takia, mutta osaan myös antaa itselleni välillä luvan laiskotella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.
Juurikin! Aivan kuin exäni ok.talo. -85 rakennettiin eikä yhtäkään korjausta. Voi vain kuvitella missä kunnossa päivittäisessä kunnossa esim. suihkuhuone on!
Jos mielii omakotitaloon ja ei ole kokemusta niin ehdottomasta ensin vuokralle sellaiseen. Asuessa voi sitten miettiä onko ne lumityöt ja muut hommat sopiva lisä arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.
Nää taitaa olla yleensä niitä surullisen kuuluisia rakennusmestarien taloja.
Vierailija kirjoitti:
Jos mielii omakotitaloon ja ei ole kokemusta niin ehdottomasta ensin vuokralle sellaiseen. Asuessa voi sitten miettiä onko ne lumityöt ja muut hommat sopiva lisä arkeen.
Juu nämä kadullamme omakotitalon vuokranneet eivät tehneet lumitöitään koko talvena. Autokatokseen meni vain renkaiden jäljet. Onneksi oli vähäluminen talvi. Yhden kerran olivat tilanneet jonkun traktorin putsaamaan autotallin edustan. Ovelle ei kolattu polkua koko talvena. Noloa.
Aika tutulta kuulostaa. Minun miehelläni, joka oli aina asunut kerrostalossa, oli vähän sellainen käsitys, että kun talo oli muuttaessa hyvässä kunnossa, niin ei sille mitään tarvitse tehdä. Koskaan. Kunhan asutaan. Vuosikymmenet. Minä olen se, joka on ihan kaikki remontit tähän taloon kilpailuttanut ja tilannut. Jos ei ole itse osattu tehdä.