Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?
Siis asioita joita ei vielä ollut tullut niin "kaipasiko" niitä kuitenkin jotenkin ja tiesi että sieltä ne pian tulee? Osasiko silloin tietää etukäteen millaisia asioita 80- ja 90-luvulla tulee tarjolle vaikka musiikissa ja elämäntyylissä?
Kommentit (872)
TÄMÄ! Vielä vuonna 1994 matkapuhelimia oli, mutta niitä pidettiin rikkaiden leveilynä. Ei osattu todellakaan ajatella, että jokaisella olisi sellainen. Soittaminen oli todella kallista. Ja mihin muuhun niitä nyt olisi käytettykään? Muistan, kun bilettämään mentäessä kettuitiin naapurikaistan avoautolle, jossa joku näkyvästi puhui matkapuhelimeen. Napattiin kengät (purjehduskengät, tietenkin) korvalle ja oltiin tosi cooleja.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla tuli telkkarista hupifilmi "salainen agentti 86", jolla oli kenkäpuhelin. Eli kengän pohjassa numerolevy sun muut - kaveri hiipi välillä nurkan taa soittamaan. Se oli tietysti meille pelkkää pilaa. Tuskin kukaan kuvitteli, että meidän elinaikanamme matkapuhelin olisi mahdollinen, joten ei sellaista osattu kaivata. Väritelkkaria ehkä toivottiin, mutta sehän oli jo tavallinen tavara jenkeissä eli ei mitään puuttuvaa.
Mielestäni tuntui, ettei mitään oikeastaan puutu elämästä. Vasta nyt jälkeenpäin näkee, miten paljon helpompaa elämä on nykyään. Ei silloin osattu kaivata olematonta, kuten jotkut ovat jo maininneet.
Maxwell Smart oli tämä kenkäpuhelinmies
Minä ainakin osasin! Tulevaisuus oli edessäpäin ja kaikki mahdollista! Itseasiassa 70-luku oli parasta aikaa haaveille, toivolle ja unelmille! Sen jälkeen on vuosi vuodelta realiteetit painaneet päälle ja tässä sitä nyt ollaan. Ihana vuosikymmen se oli kaiken kaikkiaan!
Kaffebulla kirjoitti:
Mä muistan joskus 80-luvulla nähneeni jossain elokuvassa näköpuhelimen, olikohan Blade Runner? Olin lapsi silloin. Toral Recall oli toinen, jossa oli nämä kuvapuhelimet, se oli ysärillä.
Muistan silloin ajatelleeni, että onkohan minun elinaikana joskus tuollaisia!
Taisi näköpuhelin, tuollainen kännykän kokoinen, olla myös Risto Jarvan elokuvassa Ruusujen aika vuonna 1969. Jarva olikin koulutukseltaan diplomi-insinööri.
Kekkonen oli ja pysyi ja YYA sopimus piti. Ainoa tulevaisuusnäkymä oli se, kun Tampereen Hämeenkadulla joku kulkue julisti, että tehkää parannus, maailmanloppu tulee vuonna 1984.
Ei. 70-luku oli aika lailla selviytymistä, ja teknologiset innovaatiot tapahtuivat hitaasti tai ei ollenkaan. Kehitys on ollut hurjaa 2000-luvulla. Internet, digitalisoituminen, kännyköistä on tullut pieniä tietokoneita. Toisaalta ihmiskuva on avartunut ja naisillekin on tullut paljon uutta toimijuutta.
Odotukset olivat vähän lapsellisia ja konkretian maailmassa olevia, jos katsoo vaikka mediaa: Kuuden miljoonan dollarin mies, ajateltiin, että ihmiset muuttuvat bionisiksi ja autot lentävät. Ihmiskuvan kehitys on myös ollut. hurjaa, verratkaa vaikka jotain perinteistä film noir- elokuvaa kuten Maltan haukka (no, se nyt on 40-luvulta, mutta sopii asenteiltaan vielä 70-luvulle), jossa naishahmo oli lähinnä objekti ilman taustaa, sellainen perinteinen noir-vamppi. Verrataan vaikkapa Linda Hamiltoniin Terminaattoreissa tai toiseen Lindaan, Queen of Fucking Everythingissa, jossa hahmo on vähän samanlainen, mutta hänelle annetaan kunnon tausta, motiivit ja toimijuus.
Se tekee noista uusista elokuvista ja sarjoista mielenkiintoisempia, vaikka pidänkin 40-luvun noirista myös.
Monessa asiat ovat muuttuneet paljon paremmiksi ja maailmassa on enemmän mahdollisuuksia
N58
Ei paljoa mietitty tulevaa. Olin parikymppisenä vain menossa töihin tai baariin kavereiden kanssa. Rahat menivät aina taivaan tuuliin ja kurkusta alas. Kitara ja vahvistin oli hankittu ja CCR soitettiin. Olisipa ollut järkeä enemmän, mutta kun ei ollut. Kymmenen koulukaveria kuoli viinaan aikuisiällä. Itse saan olla hengissä ja raittiina Jumalan armosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin osasin! Tulevaisuus oli edessäpäin ja kaikki mahdollista! Itseasiassa 70-luku oli parasta aikaa haaveille, toivolle ja unelmille! Sen jälkeen on vuosi vuodelta realiteetit painaneet päälle ja tässä sitä nyt ollaan. Ihana vuosikymmen se oli kaiken kaikkiaan!
Niin, jos noin koet, johtuu se vain siitä, että olit silloin vielä nuori ja koit asiat eri tavalla. Mikään ei oikeasti ole muuttunut ja ihmiset ovat yhtä hölmöjä kuin olivat silloinkin. Teknisiä innovaatioita on tänään kuten oli silloinkin ja jotkut propellipäät niistä haaveilee tulevaisuudessa. Valtaosa elää arkea ja aina aika ajoin putkahtaa eteen jotain uutta arkeenkin vaikuttavaa. Näin analyyttisenä 5-kymppisenä tuon on ehtinyt huomata jo monta kertaa. Mitään ainutlaatuista ei ole nykyhetkessä, eikä ollut 70-luvulla hetkessä x.
Tää aloitus oli varmasti jonkun ainakin henkisesti hyvin nuoren ihmisen näppikseltä.
Odotin 1970-luvulla 5G-puhelinverkkoa ja Samsung -puhelimia.
Vierailija kirjoitti:
Odotin 1970-luvulla 5G-puhelinverkkoa ja Samsung -puhelimia.
Sama. Ja nyt kun ne on olemassa, elämä on ihan tyhjää. Mitä tässä enää haaveilis.
Ei 70-luku ollut suurimmalle osalle suomalaista (tuolloin väkiluku oli n.4,5 milj) mitään surkeaa puutetta ja pelkkää kotimaassa jumittamista.
En muista haaveilleeni kouluvuosinani mistään muusta kuin siitä, että jatkossakin saisin matkustaa maailmalla ja pääsisin koulun jälkeen opiskelemaan.
Suomi ei ollut mikään umpio. Kävin 70-luvulla (ei oltu rikkaita) yksin tai perheen kanssa kaikissa Pohjoismaissa paitsi Islannissa, lisäksi Saksassa, Itävallassa, Englannissa, Italiassa ja Neuvostoliitossa, monessa näistä useamman kerran. Matkat tehtiin juna-bussi-laiva-lentoreitein. Nuoria kävi kesätöissä Ruotsissa ja jotkut opiskelivat ulkomailla. Interreilattiin.
Suurimmalla osalla suomalaisista oli jo tuolloin nykyiset asumisen perusmukavuudet (sisävessa, jääkaappi, imuri, sähköhella, pyykkikone ym). Pyörällä, kävellen, bussilla ja junalla liikuttiin enemmän kuin nyt. (En kaipaa air fryeria, älykodinkoneita, sähköpyörää tms nytkään) Henkilöautoilua oli Paljon vähemmän.
Telkkarissa oli kylläkin vain pari kanavaa, mutta oli radio, levyjä ja kasetteja, kirjoja, elokuvia ja nykyistä enemmän ihmisten tapaamista. Vapaa-aikana oli ystävät, sukulaiset, harrastukset, ulkoilu, urheilu, pelit yms.
En usko kenenkään haaveilleen -70-luvulla sellaisesta, että "olisipa elämä olisi joskus sellaista, että kaikki katsoisivat joka päivä tuntitolkulla jonkin sähkölaitteen ruutua."
Neuvostoliiton romahdusta odotettiin. Tiedossa oli, että se kaatuu omaan mahdottomuuteensa ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin 1970-luvulla 5G-puhelinverkkoa ja Samsung -puhelimia.
Sama. Ja nyt kun ne on olemassa, elämä on ihan tyhjää. Mitä tässä enää haaveilis.
Sitten on kaikki hyvin, kun sunnuntaina saa ostaa konjakkia ruokakaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku olisi -70 -luvulla tullut sanomaan, että sinulla on puhelin taskussasi, jossa on tietokone ja kamera ja jonka avulla lähettelet reaaliaikaisia viestejä toiselle puolelle maailmaa. Olisi päätynyt saman tien suljetulle osastolle määrättömäksi ajaksi.
Isäni aloitti valtion virassa 1950-luvulla. Jos halusi soittaa Helsinkiin, puhelu piti tilata ja sitä odotella puoli päivää. Hän ihmetteli, kun soitin piruuttani Hong Kongon lentokentältä hänelle suoraan ja kuulosti siltä kuin olisi puhunut ihan vierestä.
Tiedän että kännykät olivat suunnitteilla jo 70-luvulla.
Eipä kyllä kukaan olisi osannut arvata, että naisten muoti-ihanne tulee olemaan jättimäinen takapuoli ja Suvivirren kuulemisesta haastetaan oikeuteen.
Ei sen enempää kuin nykyään. Silloinkin ajateltiin että eletään moderniuden ja tekniikan aallonharjalla, oli väritelevisiot ja kasettimankat ja kaikki. Rokki oli parempaa kuin koskaan. Urheilu huipussa, suomalaiset toivat kahmalokaupalla kultamitaleita olympialaisista. Interrailin ansiosta nuoret kiersivät Eurooppaa kesätyötienesteillä. Jotkut nörtit ehkä osasivat aavistella kännyköitä ja nettiä, mutta ei se mitään yleistä tietoisuutta ollut.
Jo 80-luku oli epämääräistä tulevaisuutta josta ei tiedetty eikä välitettykään. Science fiction oli tietysti oma lukunsa, mutta ei se mitään kovin todellista tulevaisuuden ennustelua ollut. Ei tänäänkään kauheasti tulevaisuutta ennusteta. Tekoäly tosin on sellainen iso juttu joka tulee muuttamaan maailmaa radikaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliiton romahdusta odotettiin. Tiedossa oli, että se kaatuu omaan mahdottomuuteensa ennemmin tai myöhemmin.
Ei tiedetty. Vielä vuotta paria ennen Neuvostoliiton kaatumista melkein kaikki pitivät sitä ikuisena tosiasiana, riippumatta siitä olivatko he maan kannattajia vai vastustajia.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla tuli telkkarista hupifilmi "salainen agentti 86", jolla oli kenkäpuhelin. Eli kengän pohjassa numerolevy sun muut - kaveri hiipi välillä nurkan taa soittamaan. Se oli tietysti meille pelkkää pilaa. Tuskin kukaan kuvitteli, että meidän elinaikanamme matkapuhelin olisi mahdollinen, joten ei sellaista osattu kaivata. Väritelkkaria ehkä toivottiin, mutta sehän oli jo tavallinen tavara jenkeissä eli ei mitään puuttuvaa.
Mielestäni tuntui, ettei mitään oikeastaan puutu elämästä. Vasta nyt jälkeenpäin näkee, miten paljon helpompaa elämä on nykyään. Ei silloin osattu kaivata olematonta, kuten jotkut ovat jo maininneet.
Oliko sillä älykellokin vai oliko se joku muu 🤔
Kirjoitin 1985 aineen, joka voitti koulun kirjoituskilpailun ja luettiin juhlasalissa koko koululle. Sen aihe oli Koulussa vuonna 2100. Aineessani jokaisella oli henkilökohtainen tekoälyassistentti, jolla oli myös fyysinen muoto "naulakko", joka kulki matkassa ja piti huolta tavaroista ja tiesi aina kaiken.
Muistan lapsuudesta yhden unen, mikä oli vähän kuin nettikauppa. Jotenkin ihmeellisesti pystyi laitteella "tilaamaan" "mitä tahansa".tavaraa Mikä todellakaan ei ollut tilanne 70-luvulla, kodeissa ei ollut edes tietokoneita ja harva edes työskenteli tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?
Typerä tämä sinun vastauksesi. Et vastannut ap:n kysymykseen. Olet häkellyttävän tyhmä. Vastaukseni on, että ei osattu.
70-luvulla tuli telkkarista hupifilmi "salainen agentti 86", jolla oli kenkäpuhelin. Eli kengän pohjassa numerolevy sun muut - kaveri hiipi välillä nurkan taa soittamaan. Se oli tietysti meille pelkkää pilaa. Tuskin kukaan kuvitteli, että meidän elinaikanamme matkapuhelin olisi mahdollinen, joten ei sellaista osattu kaivata. Väritelkkaria ehkä toivottiin, mutta sehän oli jo tavallinen tavara jenkeissä eli ei mitään puuttuvaa.
Mielestäni tuntui, ettei mitään oikeastaan puutu elämästä. Vasta nyt jälkeenpäin näkee, miten paljon helpompaa elämä on nykyään. Ei silloin osattu kaivata olematonta, kuten jotkut ovat jo maininneet.