Kuvaile Joulu, joka on ollut elämäsi tähän astisista jouluista kaikkein onnellisin? Entä onnettomin?
Joulusta keskusteleminen on mukavaa ajanvietettä, mukavaa tunnelmointia. :-)
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Onnettominta en osaa valita lapsuuden jouluista. Väkivaltaisessa kodissa jouluisin oli vanhemmilla vuoden suurimmat riidat päällä.
Onnellisin joulu oli varmaan eka yhteinen joulu mieheni kanssa kahdestaan omassa kodissa. Mietin että voiko tällaistakin olla, joulua ei tarvitse pelätä.
Minulla taas ensimmäinen joulu poissa kotoa meni miehen takia täysin pieleen. Olin vielä pitkälti raskaana. Sen jälkeen on ollut ok jouluja.
Varmaan kaikki lapsuuden joulut, ei niitä osa järjestykseen laittaa. Yhtä onnellinen olin lapsena kun koko perhe mummolassa joulunvietossa tai sitten vähän vanhempana lapsena perheen kanssa kanarialla jouluna.
Onnellista ja ihanaa aikaa ollut myös omien lasten kanssa joulut.
En muista onnetonta joulua.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kaikki lapsuuden joulut, ei niitä osa järjestykseen laittaa. Yhtä onnellinen olin lapsena kun koko perhe mummolassa joulunvietossa tai sitten vähän vanhempana lapsena perheen kanssa kanarialla jouluna.
Onnellista ja ihanaa aikaa ollut myös omien lasten kanssa joulut.
En muista onnetonta joulua.
Meillä ei alkoholi ole ikinä kuulunut jouluun, eikä se kuulu vieläkään jos vaimon kanssa vietetään ihan kahdestaan joulu.
En ymmärrä miksi ihmiset pilaavat joulun kännisekoilullaan. Vuodessa on 50 muuta viikonloppua öristä menee. Varsinkin siis jos on lapsia.
Onnellisin joulu on eräs joulu lapsuudestani. Sain mukavia lahjoja, söimme hyvää jouluruokaa ja tunnelma oli rento. Kun muut olivat menneet jo nukkumaan, itse vielä valvoin, söin suklaata ja kuuntelin lahjaksi saamaa cd-levyä. Kun biisit loppuivat, käänsin radiokanavien puolelle ja sieltä kuului Heinillä härkien kaukalon. Kuuntelin laulua ja tuli tosi jouluinen olo. Toivoin että joulu kestäisi ikuisesti. Olin tuolloin 10-11 vuotta.
Onnettomin joulu taas oli noin parikymppisenä kun olin parisuhteessa alkoholistin kanssa. Idioottimiehen juomisen takia rahat oli loppu, eikä ollut rahaa laittaa mitään joulujuttuja omaan kotiin, saati sitten matkustaa lapsuuden kotiin viettämään joulua. Ei joulukoristeita, ei jouluruokaa, ei lahjojen vaihtoa. Jouluaatto oli kuin mikä tahansa tavallinen päivä. Tällaiset hetket kasvattivat vihaani miestäni kohtaan, mutta kesti vielä vuosia, ennen kuin sain rohkeutta lähteä tuosta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut onnetonta joulua. Onnellisin oli "yllätysjoulu", jonka mieheni järjesti koko perheelle. Mies + minä + 2 lasta. Noin kuukausi ennen joulua tuli vaan kaikille lista asioista, jotka tuli pakata mukaan ja käsky olla pakkaukset valmiina, aamupala syötynä ja vaatteet päällä aamulla 22. päivä klo:7.30. Silloin tuli miehen tilaama taksi hakemaan kentälle, kentällä mies suostui kertomaan, minne mennään ja lennettiin Sveitsiin.
Perillä sitten mies haki tiskiltä vuokra-auton ja lähdimme sillä eteenpäin. Vielä tässäkään vaiheessa mies ei suostunut kertomaan lopullista määräänpäätä, vaan käski katsella maisemia. No, lopulta päästiin erääseen hotelliin perille ja siellä sitten viettiin joulu ja uusi vuosi. Laskettelua, hyvää ruokaa, rentoutumista, juhlimista. Kaikkea, mitä voi toivoa.
Minulla on ollut suunnilleen vastaava. Tosin sillä erolla, että olimme Suomessa, meillä ei ollut silloin lapsia ja olin matkan ajan silmät sidottuna. Todellinen yllätys! Pidin siitä.
Viime joulu oli pahin. Äiti loukkasi minua pahasti joulupäivänä ja lähdin itku kurkussa kotiini. Eikä sen jälkeen ole oikeastaan oltu yhteyksissä. Pakolliset viestit lähetelty ja yksi sukutapaaminen kärsitty.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut onnetonta joulua. Onnellisin oli "yllätysjoulu", jonka mieheni järjesti koko perheelle. Mies + minä + 2 lasta. Noin kuukausi ennen joulua tuli vaan kaikille lista asioista, jotka tuli pakata mukaan ja käsky olla pakkaukset valmiina, aamupala syötynä ja vaatteet päällä aamulla 22. päivä klo:7.30. Silloin tuli miehen tilaama taksi hakemaan kentälle, kentällä mies suostui kertomaan, minne mennään ja lennettiin Sveitsiin.
Perillä sitten mies haki tiskiltä vuokra-auton ja lähdimme sillä eteenpäin. Vielä tässäkään vaiheessa mies ei suostunut kertomaan lopullista määräänpäätä, vaan käski katsella maisemia. No, lopulta päästiin erääseen hotelliin perille ja siellä sitten viettiin joulu ja uusi vuosi. Laskettelua, hyvää ruokaa, rentoutumista, juhlimista. Kaikkea, mitä voi toivoa.
Se on rikkailla pas koilla helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joulu on hel vetti
Siihenhän saa muutoksen... jos haluaa.
Exä tökki kylkeen jouluyönä ja sano, että pitää lähteä synnärille.
Hyvä lahja on joulun ilo. Vaikka itse ostettu. Juoma tai suklaa?
Onnettomin joulu oli varmaan pari kuukautta äidin kuoleman jälkeen. Tunnelma oli niin kylmä. Isä vietti joulun puhelimella viestitellen uudelle naisystävälleen ja me lapset yritimme luoda tunnelmaa mutta mikään ei tuntunut miltään ja kaikki olisivat vain halunneet lähteä kotiin.
Onnellisin joulu oli ehkä viime joulu. Meillä oli vieraana ystäviä ja sukulaisia. Tunnelma oli rento ja lapset nauttivat joka hetkestä. Ruoka oli onnistunutta ja sitä oli juuri sopivasti.
En ehkä osaa valita, koska joulut on yleensä olleet onnellisia. Varsinkin lapsuuden jouluissa oli jotain taianomaista, kun koulusta oli alkanut joululoma, oli kaikki se jouluun liittyvä odotus, oli lunta, ulkoiltiin ja ulkona oli kirkas tähtitaivas.
Onnettomin joulukaan ei ehkä ole ihan niin selkeä. Vuonna 2004 oltiin jouluna perheen kanssa lomalla Thaimaan Khao Lakissa, kuitenkin itse joulu oli ihana, eka jouluni ikinä ulkomailla, oltiin myös suunniteltu että vietetään joulua lahjoineen ja joulukuusineen sitten kun tullaan takaisin Suomeen. Tapaninpäivän tsunamissa kuoli kolme ihmistä meidän perheestä. Oikeastaan en yhdistä tsunamia jouluun vaan välipäiviin, lähdettiin takaisin 29. päivä ja oltiin Suomessa 30. päivä joskus aamuyöllä.
Seuraavan vuoden joulu tsunamin jälkeen oli etukäteen vähän jännittävä, mutta kuitenkin lopulta ihan onnellinen, päätettiin, että tehdään tästä joulusta mahdollisimman mukavaa. Oltiin sukulaisten kanssa ja tehtiin ihan samoja asioita kuin yleensä jouluisin, oli joulukuusi, joululahjoja ja yhdessäoloa läheisten kanssa.
Tavallaan onneton joulu oli myös silloin kun mummo kuoli joulukuun alussa, hautajaiset oli muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Tuntui oudolta ostaa samaan aikaan vaatteita joulujuhliin ja hautajaisiin. Silloinkin tosin varsinainen joulu oli ihan onnellinen, vaikka joulun odotuksen aika oli surullista ollutkin.
Varmaan ne varhaislapsuuden joulut, kun vanhemmat eivät vielä riidelleet ja olleet eronneet.
Onnettominta en osaa valita lapsuuden jouluista. Väkivaltaisessa kodissa jouluisin oli vanhemmilla vuoden suurimmat riidat päällä.
Onnellisin joulu oli varmaan eka yhteinen joulu mieheni kanssa kahdestaan omassa kodissa. Mietin että voiko tällaistakin olla, joulua ei tarvitse pelätä.