Miksi jotkut ihmiset syrjäytyvät?

Vierailija kirjoitti:

Oma syrjäytymiseni ei johtunut muista, vaan itsestäni. Vaikka aina sain todella helposti kavereita ja ulkoapäin näytän normaalilta ja kivalta, kärsin änkytyksestä jota piilottelen viimeiseen asti. Olen 30v+ elinaikanani törmännyt vain yhteen ihmiseen jolla oli myös änkytys. Niin harvinainen ja nolostuttava vika eikä siitä puhuta ollenkaan, eikä sille mahda mitään. Ihmisten katse ja käytös muuttuu oudoksi ja etäiseksi, kun vaikutin ensin normaalilta ja sitten ykskaks joltain sekopäältä. Vihaan tota.

"Ei johtunut muista, vaan itsestäni". "Ihmisten katse muuttuu oudoksi ja etäiseksi". Sattuu lukea tätä. Siis totta kai se on muiden vika, että kohtelevat sinua oudosti tuollaisen asian takia. Olet sisäistänyt muiden huonon käytöksen noin, että se on sinun vikasi, koska... Mitä, änkyttävää saa kohdella huonosti? Saako myös muita kohdella huonosti, kun kaikissa on jotain poikkeavaa? Kohteletko itse muita huonosti, koska koet sen oikeutetuksi heidän eriäväisyyksiensä vuoksi? Tuskinpa, koska et ole ilkeä ihminen. Änkytys ei ole sinun vikasi, se ei pilaa sinua ihmisenä ja on muiden vastuulla opetella parempia tapoja kohdata ihmisiä, joilla on tuo ominaisuus. Tosi epäreilua, että sinä joudut nyt muiden asiattoman käytöksen takia kantamaan tuollaista häpeäkuormaa, joka oikeasti kuuluu heille. Jos joku reagoi toisen änkytykseen negatiivisesti, niin se on sen reagoijan virhe, ei änkyttävän henkilön. Eli sinun syrjäytymisesi johtuu muista, ei sinusta ja on ihan ok myöntää tämä. Sitä kautta tajuat myös, kun työstät asiaa toivottavasti terapiassa, että ei kaikki kohtele ihmistä huonosti sellaisen asian takia ja sinussa on tosi paljon hyviä asioita, jotka kiinnostaa muita paljon enemmän kuin se änkytys ja joiden takia sinulla tulee vielä olemaan kivoja ihmissuhteita ja työelämää. Tsemppiä.

Halusin. Kyllästyin totaalisesti ihmisiin. Teen työt etänä, asun puolison ja lemmikkien kanssa ja olen lähes aina kotona tai lähimetsässä. Puhelimeen en vastaa kuin sukulaislapsille, ei siinä ei se edes soi kun yrität.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia jatkunut kiusaaminen koulussa ja työelämässä aiheutti minulle syrjäytymistä. Inhoan ihmisiä. 

Kyllä on samat syyt täälläkin koettu. Ja siihen vielä kehno avioliitto ja puolison sukulaiset kaikkine pyyteineen. Kyllä se elämä paranee kun pitää huolta omista rajoista. Omista tavoistaan. Itseisarvostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Luuserit syrjäytyy 

Moi, luuseri!

Vierailija kirjoitti:

En yksinkertaisesti jaksa tätä yhteiskuntaa jossa heikoimpia potkitaan lisää. Ilmeisesti se on ihmisen itsensä vika jos syntyy juoppovanhemmille ja kiusataan koulussa. Sen sijaan, että syytettäisiin juoppovanhempia ja kiusaajia, syytetään uhria. Ei ymmärretä traumoja vaan syyllistetään siitä, kun ei pärjätä aikuisenakaan. 

Suomalaiset ovat kiusaajakansaa

Työnantaja syrjii, aina sähköpostis viesti, valinta ei kohdistunut sinuun vaikka ammatti on.  Ihmiset levittelee valheita, pilaa maineen. Sitten ihmetellään että syrjäytyny

"Jos on toistuvia kokemuksia, niin onko se aina muiden vika? "

Tämä on se psykopaatin ainoa puolustuspuhe. "Ite oot".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma syrjäytymiseni ei johtunut muista, vaan itsestäni. Vaikka aina sain todella helposti kavereita ja ulkoapäin näytän normaalilta ja kivalta, kärsin änkytyksestä jota piilottelen viimeiseen asti. Olen 30v+ elinaikanani törmännyt vain yhteen ihmiseen jolla oli myös änkytys. Niin harvinainen ja nolostuttava vika eikä siitä puhuta ollenkaan, eikä sille mahda mitään. Ihmisten katse ja käytös muuttuu oudoksi ja etäiseksi, kun vaikutin ensin normaalilta ja sitten ykskaks joltain sekopäältä. Vihaan tota.

"Ei johtunut muista, vaan itsestäni". "Ihmisten katse muuttuu oudoksi ja etäiseksi". Sattuu lukea tätä. Siis totta kai se on muiden vika, että kohtelevat sinua oudosti tuollaisen asian takia. Olet sisäistänyt muiden huonon käytöksen noin, että se on sinun vikasi, koska... Mitä, änkyttävää saa kohdella huonosti? Saako myös muita kohdella huonosti, kun kaikissa on jotain poikkeavaa? Kohteletko itse muita huonosti, koska koet sen oikeutetuksi heidän eriäväisyyksiensä vuoksi? Tuskinpa, koska et ole ilkeä ihminen. Änkytys ei ole sinun vikasi, se ei pilaa sinua ihmisenä ja on muiden vastuulla opetella parempia tapoja kohdata ihmisiä, joilla on tuo ominaisuus. Tosi epäreilua, että sinä joudut nyt muiden asiattoman käytöksen takia kantamaan tuollaista häpeäkuormaa, joka oikeasti kuuluu heille. Jos joku reagoi toisen änkytykseen negatiivisesti, niin se on sen reagoijan virhe, ei änkyttävän henkilön. Eli sinun syrjäytymisesi johtuu muista, ei sinusta ja on ihan ok myöntää tämä. Sitä kautta tajuat myös, kun työstät asiaa toivottavasti terapiassa, että ei kaikki kohtele ihmistä huonosti sellaisen asian takia ja sinussa on tosi paljon hyviä asioita, jotka kiinnostaa muita paljon enemmän kuin se änkytys ja joiden takia sinulla tulee vielä olemaan kivoja ihmissuhteita ja työelämää. Tsemppiä.

Nyt kun luin uudestaan oman tekstini, huomaan myös että siitä voi saada sen vaikutelman että änkytys olisi omaa vikaani kautta syytäni. Siis en mieti noin. Tarkoitin niin, että syrjäytymiseni johtui musta siksi, koska itse peittelen sitä muilta, koska en hyväksy sitä itsessäni. Eli ei sen takia, että muut olisivat käytöksellään aiheuttaneet itselle sen verran mielipahaa, vaikka mainitsin erikseen tuon etäisen katseen ja käytöksen, mutta siitä syystä se ei täysin johdu. Enemmänkin on vaan kyse jostain täydellisestä minäkuvan ylläpidosta, johon änkyttäminen ei kuulu. Toivottavasti tossa on hieman järkeä. Ymmärrän kyllä, että muiden reaktioista saa välittää viis ja se kertoo pelkästään heistä. Kiitos auttavaisesta viestistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumat, kiusaamistausta,liiallinen kiltteys, rajattomuus ja muut käyttää hyväkseen, ei usko pärjäävänsä ja ei ehkä pärjääkkään, ahdistus, masennus jne

Unohdit tärkeimmän, eli oman syyn. Henkinen ja fyysinen velttous.

Onko tärkein syy? Esim työttömistä yli kolmannes työkyvyttömiä nykyisin. Ja kieltä oppimattomat. 

Syrjäytyvät, mistä? Miltä kuulostaisi tämä lause: Naapurin Pave on riippuvainen. Eikö heräisi jatkokysymys, että mistä se Pave on riippuvainen, miksei se ole itsenäinen?

Kyllä minulla on vaikuttanut väkivalta perheessä, vanhemman arvaamattomuus ja alkoholismi, sisareni terrorismi minua kohtaan, koulukiusaaminen, ulkonäköpaineet, ujous ja arkuus ja todella todella kovat kuukautiskivut. Ei ole yhtään ystävää. Mies ja lapsi on ihme kyllä, mutta töitä minun on vaikeaa löytää. En ole sosiaalinen ja itsetunto on todella heikko, ei ole olllenkaan uskoa omaan onnistumiseen ja kelpaamiseen 95% ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Traumat, kiusaamistausta,liiallinen kiltteys, rajattomuus ja muut käyttää hyväkseen, ei usko pärjäävänsä ja ei ehkä pärjääkkään, ahdistus, masennus jne

Niin ja joskus syrjäytyy esim.  Työelämästä vaikka kuinka yrittää päästä töihin kun ei tule kutsua haastattelluun ja jos pääsee joskus ne menee paniikin takia pilallle.

Voi olla myös oma valinta. Mielummin yksin syrjässä ja toimintakykyisenä kuin kiusattuna ja toimintakyvyttömänä. 

Koska se ärsyttää aloittajaa?

Minä syrjäydyin kun 19 vuotiaana tulin raskaaksi ja sain keskenmenon. Sen seurauksena:

-masennuin ja puoliso hylkäsi

-lopetin opinnot kesken, jouduin muuttamaan pois yhteisestä asunnosta

-minulla ei ollut ketään tukiverkkoja eikä mitään tuloja, kulutin aiemman työni ja opintolainan säästöt, en tiennyt mistään toimeentulotuesta tai sossuista

-lähdin Helsinkiin uuteen opiskelupaikkaan josta virheellisesti luvattiin asuntolapaikka 

-olin lähes vuoden Hesassa asunnottomana yrittäen opiskella ja maksaa satunnaisia yöpaikkoja pikavipeillä, lopulta ajauduin velkakierteeseen.

Kun sitten 21 vuotiaana hain apua tilanteeseeni oli jo aika myöhäistä. Sainkin maanisdepressio-diagnoosin. Olen nyt 35v ja alan vasta oikeasti nyt  toipumaan noista kahdesta elämäni vaikeimmasta vuodesta. 

Olen saanut sairauden hyvään hoitotasapainoon, opiskelen amkissa, olen naimisissa ja asumme nykyisen puolisoni omistamassa pikku mökissä. Käyn vointini salliessa keikkatöissä ja olen pääsemässä velkajärjestelyyn elokuussa.

Ehkä neljäkymppisenä voin jo kokea olevani ei-syrjäytynyt.

Mut pähkinänkuoressa kyllä se on nuo traumaattiset mullistavat elämänkokemukset ja turvaverkkojen puuttuminen, joka syöksykierteeseen ajaa nopeasti.

Rumuuteeni takia. Rhaa minulla on aina ollut tarpeeksi mutta kukaan nainen ei vaan pidä naamastani.

En mä tiiä mut samaistuin ite ainakin moneenkin täällä mainittuihin syihin. Että jos joku vielä miettii syrjäytymisen syitä niin onhan niitä:  Syrjäytyminen – miten siihen voi ajautua ja miten siitä voi löytää tien takaisin - Aihepiiri  Itse ainakin tunnistan tuolta moniakin ja sama pätee myös yksin paljon oleviin tuttuihin 

Vierailija kirjoitti:

Se periytyy. Eli jos vanhemmat ovat syrjäytyneitä niin lapsestakin tulee yleensä sellainen. Jos vanhemmat ovat lujasti kiinni yhteiskunnassa, myös lapset saavat kunnon buustin elämään.

Ei minun vanhemmat olleet ainakaan tippaakaan syrjäytyneitä.