Mikä lukemasi lasten/nuortenkirja on jäänyt mieleen?

Toki viisikot, koulun pakottamana Juokse poika,juokse (Nicky Krutz) Tripodien aika- sarjan, Susikoira roi, no Potterit kans,Ollin oppivuodet, Tarzanit ja Marsin sankari-kirjat,Oliko se 4 ässää, ehkä 3 etsivää (ei kaikkia niin justiinsa muista)ja varmaan muutama muu joista en osaa sanoa ovatko nuorten vai aikuisten.

Nää nyt sain mieleeni.

Kerttu Juva, Seikkaileva leikkimökki. Ihana!

Olen lukenut siitä asti kun opin vähän ennen kuudetta ikävuotta lukemaan. Sitä ennenkin minulle oli luettu jo paljon, mm. Suomen kansan satuja ja tarinoita, paksu kirja sisälsi lukemattoman määrän vanhoja kansansatuja ja hölmöläistarinoita, Tuhannen ja yhden yön tarinoita, joista osa oli niin pelottavia, etten uskaltanut niitä varsinkaan illalla kuunnella, kun pelkäsin näkeväni pahoja unia.

Pekka Töpöhäntiä luin jo itse, samoin vähän myöhemmin Polvan Tiina-kirjoja ja Enid Blytonin Viisikoita, sitten Nuorten toivekirjaston kirjoja ja muita nuorten kirjoja ja lopulta aika varhain jo myös aikuisten kirjoja.

Luin melkein lapsena jo Kiven Seitsemän veljestä, josta opin lukemaan ns. vanhaa pränttiä sekä Kalevalaa ja joitakin sotakirjoja, joita löytyi isovanhempien ja enojen hyllystä. Sotakirjoja piti lukea vähän salaa, sillä aikuisten mielestä ne eivät olleet sopivaa luettavaa niin nuorelle.

Yksi kirjasarja varhaislapsuudesta tulee vielä mieleeni eli Tammen kultaiset kirjat, joita minulla oli iso pino. Ne olivat kai aika edullisia ja sain usein uuden kirjan kaupunkituliaisena. Muistan vieläkin, missä nämä ja muut lasten kirjat olivat Lappeenrannan kirjakaupassa: ne olivat alakerrassa heti portaiden vieressä vasemmalla.

On vaikea sanoa. mikä tai mitkä kirjat olisivat tehneet erityisen vaikutuksen, koska luin niin paljon. Mutta yksi sotakirja, Oswald Harjun Kyynelten tie järkytti ja itketti. Luin sen useamman kerran. 

Edith Nesbit

Rautatielapset

Sain kirjan lahjaksi, ja luin sen lapsena ainakin kahteen kertaan.

Aikuisena luin sen uudestaan, ja huomasin, että siitä on kadonnut yksi sivu. En tiedä, onko kirja vielä olemassa minulla jossain.

Aikuisena tajusin, mitä siinä taustalla "aikuisten maailmassa" tapahtuu samaan aikaan, kun ne lapset seikkailevat omia seikkailujaan. Erittäin surullinen tarina, vaikkakin sillä oli onnellinen loppu.

Rakastin lapsena Jill Barklemin Tiheikön väki-kirjoja. Kuvitukset ovat niin kauniita, ja minua ihastuttivat erityisesti läpileikkauskuvat hiirten puunrunkojen sisään rakennetuista asumuksista. 

Olen ikuinen Astrid Lindgren-fani, ja luin lähes koko tuotannon. Näin joulun alla mieleen tulee erityisesti Taina Tomera auttaa mummia, Marikin tunnelmalliset jouluvalmistelut, Lotta, joka osaa mitä vain, sekä Vaahteramäen Eemelin suorastaan hulvaton joulutarina, jossa Eemeli järjestää kunnon joulupidot vaivaistalon väelle jättäen ilkeän ja ahneen Komentooran nuolemaan näppejään. Lindgrenin kirjoista oppi ihanalla tavalla myös pohjoismaisia jouluperinteitä ja arjen historiaa. Halusin lapsena omaankin jouluuni itsevalettuja kynttilöitä, kotitekoisia makkaroita ja nekkuja. :D 

Nan Ingerin Piglet-kirjat. Hevosaihe, kuten Ruby Fergusonin Laura-kirjoissakin. Varmaankin vanhanaikaisen kotoinen tunnelma ja tekemisen meininki viehättivät.

Vierailija kirjoitti:

Tom Sawyer ja Huckleberry Finnin seikkailut teki vaikutuksen. Samoin Jules Vernen kirjat, joita ahmin 9-10 -vuotiaana. Parasta kirjoissa oli kai, että pääsi mielikuvituksen avulla pois arjesta.

Tässä ketjussa on paljon omia vanhoja suosikkejani. Ja tässä mainitut nimikkeet ja tekijät kuuluvat ehdottomasti hienoimpiin lukumuistoihini.

Harry Potterit. Olin nuori aikuinen, kun luin ne, mutta sitten luinkin monta kertaa. 

Itse luin Enid Blyton kirjoja. Kaikki Viisikot, SOS ja Seikkailu kirjat tuli luettua. Myös Neiti Etsivä ja Tiina kirjat olivat suosikkeja. Näitä olen lukenut myös lapsilleni.

olishan noita...

potterit, tarzanit, marsin sankarit, viisikot, tripodien aika-sarja, maameri-sarja, siinä aluksi...

En muista enää kirjoittajaa, mutta yläkoulussa luettiin Willie, itkupilli. Muistan vieläkin mitä tunteita sen lukeminen aiheutti.

Omasta lapsuudesta monetkin, tykkäsin hirveästi Pimeä nousee -sarjasta.

Stephen Kingin "Se" ja Musta torni -sarja olivat todella valtavia elämyksiä teininä.

Omille lapsille luettuna Flavia de Luce -sarja oli aivan ihana (luin tyttärelleni kun hän oli 9-11). Siiri Enärannan Tuhatkuolevan kirous oli myös tosi vaikuttava, luin pojalleni kun hän oli 13-14.

Percy Jacksonit ovat edelleen minusta hyviä, luin sekä esikoiselle että nyt keskimmäiselle.

Laura Ingalls Pieni talo preerialla kirjasarja.