Edes avioliitto ei ole tarpeeksi riittävä suostumus seksiin

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tuppa olemaan seksihalujen erilaisuudessa. Alkuun saatetaan elää niin, että se aktiivsempi on kutakuinkin tyytyväinen. Sitten kun seksi siitä harvenee niin alkaa toisiaan ruokkivat ongelmat.

 

Toinen ei saa tyydytystä ja toinen ei ole valmis antamaan periksi "omistamastaan". Lopputuloksena katkeruus, pettäminen, pettymys.... niitänon sitten vaikeampi korjata.

 

Yhdessä sovittu luvallinen FWB tai irtosuhde ei ole keltään pois. Jos se tuntuu siltä, niin silloin pitää olla valmis tekemään jotain asian eteen, eli harrastaa tarpeeksi seksiä puolison kanssa.

Ei ole valmis antamaan periksi omistamastaan?

Ajattelet siis, että haluton ei ole haluton, etkä kykene yhtään samaistumaan siihen vaan ajattelet, että se seksi tai toisen keho on jotain mitä hän sinulta pimittää kiusallaan, ylpeyttään? Hyi että:/

En ole itse edes koskaan ollut se haluton, mutta väitän että passiivisaggressiiviset ranksisijat ovat näissä halujen eriparisuuksissa aika harvinainen tilastopiiraan siivu. 

Ja siinä heidänkin tapauksessa ajattelisit siis, että asioita ratkomatta olisi haluttoman ja puolisolleen ehkä jo katkeran miehen tai naisen "annettava" toiselle, jotta hän ei "jää ilman". Erohan tuossa on parempi ratkaisu jos ei asiaa saa ratkaistua. Sekin että puoliso on täyshaluton sinua kohtaan ei tarkoita etteikö hänkin nauttisi toisen kanssa, joten siinä mielessä avoin suhde voisi olla myös hyvä jos molempia sellainen kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti Jumalan edessä avioliittoon mennään ja vannudutaan, niin kyllä siihen silloin lupaus seksualisuudestakin annetaan.  1Kor7: 3 täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan ja samoin vaimo miestään kohtaan. 
5. Älkää vetäytykö pois toisistanne , paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ( ja paastoon ) 

Ja avioliiton ulkopuolella  seksi toisen kanssa ei ole oikein. 
 

Ei seksi ole mikään velvollisuus. Suostumus on kaiken a ja o. Kannattaa huomioida kohdella puolisoa kaikin puolin hyvin ihan päivittäin arjessakin niin seksi-intokin ehkä säilyy ja paranee.

Niin, etuoikeushan se on ennenkaikkea ja iloinen asia, kun on avioliiton menty.  Kuitenkin kun liiton vala kysytään. : tahdotko sinä …jne  ja siihen suostuu myöntävästi : tahdon,   niin onhan se siinä sitten.

Voi reppanaa. Oikeastiko luulet suostuneesi ikuiseen seksiin?

Ei nyt ikuiseen, mutta niin kauan kun ajassa ollaan . Yli  50v oltu ja tällä mennään.  En kyllä kadu yhtään sitä päätöstä. . Tosi onnellinen olen .  En minä tässä ikävaiheessa mistään enää naista sais, ainakaan tämän laista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tuppa olemaan seksihalujen erilaisuudessa. Alkuun saatetaan elää niin, että se aktiivsempi on kutakuinkin tyytyväinen. Sitten kun seksi siitä harvenee niin alkaa toisiaan ruokkivat ongelmat.

 

Toinen ei saa tyydytystä ja toinen ei ole valmis antamaan periksi "omistamastaan". Lopputuloksena katkeruus, pettäminen, pettymys.... niitänon sitten vaikeampi korjata.

 

Yhdessä sovittu luvallinen FWB tai irtosuhde ei ole keltään pois. Jos se tuntuu siltä, niin silloin pitää olla valmis tekemään jotain asian eteen, eli harrastaa tarpeeksi seksiä puolison kanssa.

Ei ole valmis antamaan periksi omistamastaan?

 

Ajattelet siis, että haluton ei ole haluton, etkä kykene yhtään samaistumaan siihen vaan ajattelet, että se seksi tai toisen keho on jotain mitä hän sinulta pimittää kiusallaan, ylpeyttään? Hyi että:/

 

En ole itse edes koskaan ollut se haluton, mutta väitän että passiivisaggressiiviset ranksisijat ovat näissä halujen eriparisuuksissa aika harvinainen tilastopiiraan siivu. 

 

Ja siinä heidänkin tapauksessa ajattelisit siis, että asioita ratkomatta olisi haluttoman ja puolisolleen ehkä jo katkeran miehen tai naisen "annettava" toiselle, jotta hän ei "jää ilman". Erohan tuossa on parempi ratkaisu jos ei asiaa saa ratkaistua. Sekin että puoliso on täyshaluton sinua kohtaan ei tarkoita etteikö hänkin nauttisi toisen kanssa, joten siinä mielessä avoin suhde voisi olla myös hyvä jos molempia sellainen kiinnostaa. 

Tiivistettynä: Jos itse lopettaa suhteessa seksin, niin ei voi pelkän omistamisen halun takia sitä estää toiselta hakemasta vaikka muualta.

Vakava sairaus on eri asia, mutta pelkkä "haluttomuus" ei ole pätevä syy vaatia puolisolta elinikäistä selibaattia, tai lähes. Sellainen ei olisi rakkautta.

Rakkaus <> seksi, vaikka ne usein toisiinsa liittyvätkin. Toisaalta seksi on yleensä parisuhteen liima, ja romanttisen suhteen perusta. Jos seksi loppuu niin ei se suhde voi jatkua entisellään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tuppa olemaan seksihalujen erilaisuudessa. Alkuun saatetaan elää niin, että se aktiivsempi on kutakuinkin tyytyväinen. Sitten kun seksi siitä harvenee niin alkaa toisiaan ruokkivat ongelmat.

 

Toinen ei saa tyydytystä ja toinen ei ole valmis antamaan periksi "omistamastaan". Lopputuloksena katkeruus, pettäminen, pettymys.... niitänon sitten vaikeampi korjata.

 

Yhdessä sovittu luvallinen FWB tai irtosuhde ei ole keltään pois. Jos se tuntuu siltä, niin silloin pitää olla valmis tekemään jotain asian eteen, eli harrastaa tarpeeksi seksiä puolison kanssa.

Ei ole valmis antamaan periksi omistamastaan?

 

Ajattelet siis, että haluton ei ole haluton, etkä kykene yhtään samaistumaan siihen vaan ajattelet, että se seksi tai toisen keho on jotain mitä hän sinulta pimittää kiusallaan, ylpeyttään? Hyi että:/

 

En ole itse edes koskaan ollut se haluton, mutta väitän että passiivisaggressiiviset ranksisijat ovat näissä halujen eriparisuuksissa aika harvinainen tilastopiiraan siivu. 

 

Ja siinä heidänkin tapauksessa ajattelisit siis, että asioita ratkomatta olisi haluttoman ja puolisolleen ehkä jo katkeran miehen tai naisen "annettava" toiselle, jotta hän ei "jää ilman". Erohan tuossa on parempi ratkaisu jos ei asiaa saa ratkaistua. Sekin että puoliso on täyshaluton sinua kohtaan ei tarkoita etteikö hänkin nauttisi toisen kanssa, joten siinä mielessä avoin suhde voisi olla myös hyvä jos molempia sellainen kiinnostaa. 

Tiivistettynä: Jos itse lopettaa suhteessa seksin, niin ei voi pelkän omistamisen halun takia sitä estää toiselta hakemasta vaikka muualta.

 

Vakava sairaus on eri asia, mutta pelkkä "haluttomuus" ei ole pätevä syy vaatia puolisolta elinikäistä selibaattia, tai lähes. Sellainen ei olisi rakkautta.

 

Rakkaus <> seksi, vaikka ne usein toisiinsa liittyvätkin. Toisaalta seksi on yleensä parisuhteen liima, ja romanttisen suhteen perusta. Jos seksi loppuu niin ei se suhde voi jatkua entisellään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Osuit asian ytimeen: pelkkä haluttomuus ei ole peruste vaatia toiselta ikuista selibaattia. Jos liitossa todella on niin vähän tunteita/kiintymystä/empatiaa, että kerrassaan mitään ei olla halukkaita tekemään toisen hyväksi (sen paremmin seksin kuin muunkaan suhteen), niin silloin on tosiaan parempi erota. Se on silloin molempien osapuolten etu.

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoon ja raskaaksi tulemiseen saakka löytyy kyllä halukasta seksiä. Sen jälkeen riittääkin aika pitkälti se maksajan rooli.

Kun hääkakkua on on syöty niin sitten se pillun pihtaaminen alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Seksistä saa kieltäytyä missä vaiheessa tahansa

Jep. Minäkin kieltäydyin ja kärsin seuraukset. Lähes 20 vuoden suhde loppui. Vaimo kieltäytyi käytännössä kategorisesti seksistä koko tuon 15 vuoden ajan jos tein aloitteen, mutta minun taas piti olla valmiina kuin partiopoika, jos rouvaa sattui haluttamaan. Sitten kun tilanne olikin päinvastainen, niin hlvetillinen murjotus, syyttely, mökötys ja suhde poikki. Oikeastaan ihan hyvä lopulta, latvasta lahohan se mätisäkki oli.