Hercule Poirotin Viisi pientä possua

Olipa koskettava tarina, yksi sarjan parhaista 

Vierailija kirjoitti:

Mutta on yksi parhaista jaksoista silti. Jotenkin on hyvin onnistuttu tunnelman välittämisessä.

Hollow on paras ja siinä vasta ihana musiikki onkin.

Olen lukenut melkein kaikki Christien romaanit ja novellit, useimmat monta kertaa.  Yhtään ei haittaa, jos murhaajan henkilöllisyys on entuudestaan muistissa, sillä juonenkehitys on niin mestarillista.  Englannin yhteiskunnan eri kerrokset ja hahmojen  luonnekuvaukset ovat  tarkkanäköisiä.  Kotikirjastoni on melko laaja, sieltä löytyy Dame Agathankin teoksia, monet  jo nuhjaantuneita. Olen katsonut nyt  non stopina Poirot -sarjaa, miten ilo nähdä    filmatisointia joka noudattaa kirjojen korkeaa laatua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rohkeaa tuo homoseksuaalisuusviittaus tuona aikakautena jolloin se ei ollut kuin nykypäivänä. Oliko kirjassakin vai lisätty sarjaan?

Olen lukenut kirjan useasti, en havainnut viitteitä siitä. 

Christien kirjoista ei homoseksuaalisuutta löydy, se oli siihen aikaan täysin no-no kirjallisuudessa. Ainoastaan A Murder Is Announced (Kuolema ilmoittaa lehdessä) -kirjan yhdessä asuva naiskaksikko Hinchcliffe ja Murgatroyd joko on tai ei ole pari, se jätetään vähän hämäräksi. 

Kaikki filmatisointien homosuhteet ovat nykyajan käsikirjoittajien ja ohjaajien päästä lähtöisin, Christien perikunnan nykyjäsenten siunaamina. Agatha (1890-1976) itse kyllä rullailisi kiivaasti haudassaan, jos vain tietäisi, miten ja millä tavalla uudella vuosituhannella on hänen tekstejään muutettu. 

Kohta taas alkaa klo 22

Vierailija kirjoitti:

Blakea hienosti näyttelevä Toby Stephens on Maggie Smithin poika. 

Taiteilijaa esitti GOT-sarjan Littlefinger.

Muistaakseni David Suchet joskus kehui miten mukava sarjaa oli kuvata sen loputtoman budjetin takia. Jos jokin tietynlainen upea vintage-auto piti saada johonkin kohtaukseen, sellainen aina hankittiin hinnalla millä hyvänsä. Ei tällaisia sarjoja oikeasti tehdä enää, niin upea, täysin vailla vertaansa.

Tuo Elsa oli kyllä creepyn näköinen vaikka ihan kaunis. Kaula kuin käärmeellä ja vanhempana kalmankalpea. Todella mieleen jäävä murhaaja.

Salarakas myrkytti aviomiehen, joka oli valehdellut jättävänsä vaimonsa tämän vuoksi.

Salarakas kuuli aviomiehen lepertelyt vaimolle ja päätti sitten mur hata miehen. Syylliseksi sitten lavasti kätevästi petetyn vaimoraukan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Elsa oli kyllä creepyn näköinen vaikka ihan kaunis. Kaula kuin käärmeellä ja vanhempana kalmankalpea. Todella mieleen jäävä murhaaja.

Kaikki nuo naisnäyttelijät ovat todella kauniita ja alle kolmekymppisiä. Tuntuu, että heidän kriteerinään päästä sarjaan on täydelliset ja sileät kasvot. Sitten on muutamia vanhoja naisia sivurooleissa. 

No jos se mies olisi nuori Aidan Gillen 🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa tälle tyhmälle, mikä juuri tästä elokuvasta tekee niin hienon, jota kaikki kehuu? Olen kuullut vain kehuja, ei yhtään moitteen sanaa, myös ulkomaisissa keskustelupalstoilla. Itse mega suurena Poirot fanina olen sitä mieltä, että ihan tavanomainen versio ja muitakin hyviä Poirot jaksoja/elokuvia on. Esim. alkuaikojen Poirotit ovat täydellisen nerokkaita, jossa huomio ei ainakaan minulla herpaannu hetkeksikään. Rakastan muutenkin sitä aikaa kun myös miss Lemon on sarjassa mukana ja Hastings tietenkin myös. Äläkä alapeukuta vaan kerro minulle. 

Ensimmäisenä tulee mieleen musiikki. Sitten hyvät näyttelijät. Sitten viisi erilaista kertomusta tapahtuneesta takautumina. Sitten Poirot yhdistää kertomukset ja löytää niitten perusteella todisteen Carolinen syyttömyydestä. Ja aina on kirsikkana kakun päällä 1930-luvun oikeanlainen miljöö sisustuksineen, meikkeineen/kampauksineen ja vaatteineen. Ja todellakin - elokuvan juoni!

Itselle mm. tuo nimenomainen jakso oli äärettömän tylsä ja raskas soutuinen. Lisäksi muutama kohtaus oli kuin päälle liimattuja ja jotenkin sen aisti myös näyttelijöiden suorituksesta. Ei hyvä. Vaikkei Hastings ja kumppanit kuuluneetkaan useimpiin alkuperäisten kirjojen tarinohin niin olen alkanut kääntymään näiden TV jaksojen puolelle joissa he esiintyivät. Niissä oli selkeä rytmi ja kulku joka näistä myöhemmistä puuttui. Päätös sisällyttää heidät TV jaksoihin oli alun perin selkeästi hyvä ja oikea ratkaisu kuten myös pienentää Poirotin viikset sopimaan näyttelijän kasvoihin. Juuri sehän olisi tehnyt Poirotista naurettavan mitä mm. kirjailijan perikunta pelkäsi ja vastusti. Tässä mielessä Suchetin Poirot oli jopa osuvampi kuin kirjojen Poirot. Harvemmin näin voi sanoa.

Up

Viisi pientä possua on se kirja, jossa Christien sanotaan kehitelleen henkilönsä pisimmälle. Monesti hänen henkilöitään on kuvattu varsin yksioikoisiksi, tyypeiksi. Olikohan se Marple, joka jossain kirjassa sanookin jotain sellaista, että hämmästyisitte jos tietäisitte miten harvoja ihmistyyppejä on olemassa. Tomlinson kuvaa omassa dekkarinkirjoitusoppaassaan Christien tyyppejä, mm. vamppimainen leski tai eronnut nainen, hevosmainen nainen, nahjus nuori mies, vanha eversti... Nykyisin kehotetaan kirjoittajia suunnittelemaan henkilöt todella tarkkaan, koko historia, kaikki mieltymykset ym. Mielikuvani on, että Christie ei kyllä näin tehnyt. Henkilöt olivat aika simppeleitä, mutta hän osasi laittaa nämä esittämään ketkuja juonia. Ja minusta Christien henkilökuvaus on ekonomisuudessaan aika nokkelaa ja osuvaa, usein humorististakin.