Ehtiikö 39 vuotias nainen enää parisuhteessa perustaa perhettä?

Jos sulla ei ole jo olemassa sitä parisuhdetta niin kiirettä pitää.  Voihan sitä toki vaikka yhdenillan tuttavuutta parisuhteeksi sanoa  ja semmoisenkin aikana voi paksuksi pamahtaa. 

Miten olisi kumppanivanhemmuus tai itsenäinen äitiys?

Hyvin ehtii

Ei

Jos olet parisuhteessa niin sinulla on jo perhe. Vai tarkoititko vaihtaa puolisosi toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti liikaa. Ryhdyt vain yrittämään! Monet saavat lapsia vielä 43-vuotiaana. Toivoa ei ole menetetty! 

Vanha ensisynnyttäjäksi 

kenties, jos on vielä tolkun impi

Alkaa munakenno olla tyhjänlainen. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ehtii kyllä, mutta mieheen ei ehdi tutustumaan kunnolla. Että riskillä mennään. Tosin tulee niitä eroja vaikka oltaisiinkin tutustuttu kunnolla.

Tässä ei ole mitään järkeä, vaikka kello kuinka tikittäisi niin 2 vuotta yhdessä ilman lapsia, sen aikaa että ihastuminen loppuu ja rakastaminen alkaa. Jollette rakenna suhdetta, se ei kestä sitä kun teille tulee lapsi ja ikänne puolestakin ette jaksa enää kuten nuoremmat. Yksikään terve ja järkevä ihminen ei tee lasta sellaisen kanssa jota ei tunne. Hu ll u olet jos et opettele tuntemaan miestä ensin kunnolla ja vasta sitten lapsia. Entäpä jos miehesi salaa todellisen itsensä alun huumassa ja hän onkin sitä tyyppiä joka reagoi stressiin väkivallalla? Siitä vain odottamaan mitä käy kun yöllä herätään lapsen itkuun ja kun parisuhde väistämättä jää taka-alalle vauvavuoden aikana... 

Ehtii. Kyllähän kaksi aikuistakin on perhe. Tai vaikka aikuinen ja adoptiolapsi. Tai aikuinen lapsi ja vanhempi, tai lapsenlapsi ja isovanhempi. Perheitä kun on erilaisia.

Olet 60 vuotias vanhus kun lapsi vasta 20 v. Juna tais mennä jo.

Hommaa mieluummin lemmikki, siinäkin piisaa työtä ja se voi elää jopa 15 vuotta.

Olen 45 ja esikoisen, 3 kk, tuhisee sylissäni. Lääkärin mukaan voisin yrittää vuoden päästä seuraavaa. Kai tämä on yksilöllistä. Toisilla on jo vaihdevuodet.

Ehtii kyllä.

Ehtisit, mutta on aikamoinen itsari hypätä kiireaikataululla yhteishuoltoon miehen kanssa, jota hädin tuskin tuntee. Hedelmöityksen kautta riskit ovat pienemmät, sillä siemen on seulottu pahimpien ongelmien varalta etkä joudu jakamaan huoltajuutta mahdollisen persoonallisuushäiriöisen kanssa

Tietysti sitäkin kannattaa miettiä, miksi synnyttäisit lapsen miehelle, jota et rakasta. Siitä lapsesta tuskin tulee hirveästi kummoisempi kun vanhemmistaan, joten bare minimum olisi edes pitää siitä toisesta vanhemmasta. Jos et tunne tällaisia miehiä niin ehkäpä ei ole tarkoitettukaan, että lisäännyt

Monogamia ja naisten ihmiskauppa vaimoiksi on vääristänyt geenipoolia ja miesten asemaa niin, että suurin osa miehistä ei ole oikeasti lähellekään lisääntymiskelpoisia. Ottaa oman aikansa, että tuo geeniroska siivotaan pois ja uudet miehet ovat miellyttäviä ja sellaisia, kenen kanssa naiset oikeasti haluavat lisääntyä