ADHD-lääkkeiden sivuvaikutukset

Itsellä consertat ja medikinetit aiheutti persoonanmuuttumista ja todella synkkiä ajatuksia ja siksi vanhemmat ottivat poissa käytöstä,todettu siis paha adhd 7-8v ikäisenä ja kun lääkkeen syönti loppui niin elämä on mennyt päin persettä suoriuduin peruskoulun rimaa hipoen läpi ei mitään muuta koulutusta kun ei mitään himoa ns nousta elämässä useat amiksetkin jäänyt kesken kun ei voi 5sekunttia enempää keskittyä ja sillon kun otettiin adhd lääkkeet pois niin diagnoosista huolimatta määrättiin ketipinoria 300mg niin jokainen varmaan arvaa mitä käy kun psykoosilääkkeelä hoidetaan adhd:ta... noh nyt ikää 35v ei ikänä töitä ja käytän huumeita kaksin käsin kun en jaksa tätä enää sydänkin pysähtynyt 3kertaa mutta aina joku apina soittanut hätäkeskukseen antaisivat hittovie kuolla... vanhemmat auttakaa lapsianne jos heillä on adhd elkääkä antako lääkärien pumpata kehittyviä aivoja täyteen psykoosilääkkeitä

Concerta vei yöunet ja laihdutti 45-kiloiseksi (pituus 160 cm). Oli muuten toimiva. Säheltäminen loppui, opin siivoamaan, ajoin ajokortin. Ekan lääkityn ajotunnin jälkeen sain opettajalta kehut, että nyt alkaa homma sujua.

Ritalin teki etovan olon ja vei hiukset päästä. Koukutti toisin kuin Concerta, eli annos väärä. Sain kuitenkin suoritettua ammattitutkinnon.

Lyhytvaikutteinen Medikinet on ollut toimiva. Käytän parin viikon jaksoina noin neljästi vuodessa, kun opitut rutiinit alkavat prakata, on pitkiä ajomatkoja tai tulee uusia haasteita työelämässä.

Eniten auttaa rutiinit ja ikä. Nelikymppisenä paljon helpompaa kuin parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia oireita teillä on siitä itse adhd:stä?

Meinaan, että eikö oireiden kanssa pystyisi vain opetella elämään? Miksi pistää elimistö enemmän sekaisin vielä niistä lääkkeistäkin?

Se ei ole kiinni opettelusta, sillä vika on aivojen välittäjäaineiden toiminnassa. Vika on pysyvä, joten mikään harjoittelu ei muuta sitä.

Minulla ainakin ajatus harhailee huomaamattani niin, etten saa oikein mitään valmiiksi. Aloitan ja myöhemmin huomaan, että oho, tuo(kin) on jäänyt kesken. Jatkan ja jonkin ajan kuluttua huomaan, että taas se on jäänyt kesken jossain vaiheessa. Lukeminen ja pidemmän pätkän kuunteleminen eivät käytännössä onnistu, sillä ajatus siirtyy huomaamattani johonkin ihan muualle.

-ap

Tämä mullakin. Äänikirjan kuuntelu ei onnistu mitenkään. 

Muistan kouluajoilta kuinka piirtelin tunneilla. Mutta jos aihe kiinnosti niin ei keskittymisessä ongelmia.

Kokeisiin luin sitten alueet varmaan 7 kertaa kunnes aloin tehdä muistiinpanoja samalla kun luin kokeisiin. 

Matikkaa en harjoitellut yhtään kun ei kiinnostanut (todella vähemmän järkevää).

Se on normaalia että on haastavaa. Pitää vaan puskea siitä läpi.