Kertokaa millaista on olla psykiatrisessa osastohoidossa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä ajetaan parta jos kaikki terät on oletettavasti pannassa?

Pyydetään. Myös kynsien leikkaamiseen pyydetään välineet.

Niin kuinka suuri osa diagnoosista on oikeaa sairautta ja kuinka paljon ihmiselle LUOTUA boksia, esim silloin kun ihminen on kriisissä

Lobotointi rikkoo ihmisoikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä ajetaan parta jos kaikki terät on oletettavasti pannassa?

Pyydetään. Myös kynsien leikkaamiseen pyydetään välineet.

Seuraako joku sitten karvanpoistoa? Eikö ole vähän noloa jos sheivaa pimpin jonkun hoitajan silmien alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä ajetaan parta jos kaikki terät on oletettavasti pannassa?

Pyydetään. Myös kynsien leikkaamiseen pyydetään välineet.

Seuraako joku sitten karvanpoistoa? Eikö ole vähän noloa jos sheivaa pimpin jonkun hoitajan silmien alla?

Ei tulleet seuraamaan. 

Kohtelu naaman mukaan joillain hoitajilla, miten potilaan naama sattuu hoitajaa miellyttämään

up

Onko potilailla mahdollisuutta kuntoilla? Eli onko osastolla esimerkiksi kuntosali?

Ei ole ihmisarvoinen paikka. Omat kokemukset nuorten psykiatrisella osastolla olleen läheisenä. 

Aikuiset ihmiset alistetaan ja kehitellään sairaaksi jokainen merkitys jostain on muka jotain sairautta. Eikö muka ole normaalia että ihmismieli saattaa muuttua tai mieliala vaihdella. Sekin leimataan sairaaksi . Lääke firmat tekevät voittoa.

Ihmistä kohdellaan HIRVIÖNÄ koska tästä eteenpäin olet sama kuin sinulle keksitty diagnoosi 

Ihan ok. En suostunut menemään kouluun ja viiltelin itseäni kun vanhemmat hakkasivat teini-iässä. En kauhean kauaa saanut olla vaikka vanhempani olisivat halunneet minun pysyvän näissä laitoksissa kun ei todettu muuta vikaa kuin masennus. Ihan ok oli laitoksissa välillä verrattuna kodin raivoavaan ilmapiiriin. Inhottavinta oli vapauden menetys.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. En suostunut menemään kouluun ja viiltelin itseäni kun vanhemmat hakkasivat teini-iässä. En kauhean kauaa saanut olla vaikka vanhempani olisivat halunneet minun pysyvän näissä laitoksissa kun ei todettu muuta vikaa kuin masennus. Ihan ok oli laitoksissa välillä verrattuna kodin raivoavaan ilmapiiriin. Inhottavinta oli vapauden menetys.

Niin ja lisään temestat lyricat ja diapamit tuntuivat kivoilta näin opin puhumaan että ahdistaa ja sain hyvältä tuntuvia lääkkeitä. Kehitin vaan harmillisesti lääkärien kanssa näillä pillereillä itselleni päihdeongelman jonka jouduin aikuisiällä hoitamaan omalla rahalla pois. 

Ihmisen identiteetti pyritään murtamaan ja hänelle luomaan sairaan identiteetti, joka tottelee ja alistuu muiden tahtoon ja sanoo kaikkeen joo joo mitä he sanovat vaikkei asia olisi välttämättä niin tottakaan. Jos näin et tee olet "hoitovastainen" ja "sairaudentunnoton" jolloin sinua voidaan pitää sairaalassa KUUKAUSIA lääkiten 

Se on alussa aikuisten päiväkoti. Mitä paremmin voit, sitä enemmän siellä saa vapauksia mm käydä kaupassa tai punttisalilla. Olin varmaan helppo potilas. Hoito on kallista minkä takia osa vihaa sitä syvästi. 

Kiristäminen, uhkailu vallankäytön keinoja 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen identiteetti pyritään murtamaan ja hänelle luomaan sairaan identiteetti, joka tottelee ja alistuu muiden tahtoon ja sanoo kaikkeen joo joo mitä he sanovat vaikkei asia olisi välttämättä niin tottakaan. Jos näin et tee olet "hoitovastainen" ja "sairaudentunnoton" jolloin sinua voidaan pitää sairaalassa KUUKAUSIA lääkiten 

Olin minäkin yhden lääkärin mielestä "sairauden tunnoton" kun olin narsistin uhri ja oireilin sitä. En tietenkään myöntänyt olevani sairas kun ihan normaalisti reagoin kun narsisti oli elämässä. Kyllä silloin silmät avautui sille, että mitä kaikkea ihmiselle voidaan Suomalaisessakin "sivistys" ja "edistyksellisessä" valtiossa tehdä eli käytännössä ei sun tarvi muuta kuin kieltäydyt vaikka olemasta jonkun piika kotona. Meillä oli suvussa näitä naisia, jotka oli alistettuna keittiön ja hellan välissä, mutta minä olin erilainen, en tyytynyt vain olemaan kahvinkantelija joka pesee pyykkiä ja passaa vittuilevia ihmisiä. Noh meillä joutui koko suku valtavaan kriisiin kun ensin kuoli meiltä kaikkia passannut mummo ja sitten toinen passaaja dementoitui. Onneksi tää dementia mummo ehti antaa mulle vapautuksen orjan asemasta, muuten olisin varmaan totellut kun oli niin pahasti saatu alistettua ja kontrolli oli kovaa, ettei mulla saanut olla mitään omaa tahtoa edes nelikymppisenä kun suku saneli. Näiden  mummojen kuoleman jälkeen suku oli tietysti maalaillut mulle sitä seuraavaa siivoja, pyykkääjä palvelijan osaa, jota en jaksanut enkä halunnut ottaa vastaan. Aloin kapinoida ja näin omakin äitini puukotti minua selkään sanoen, että olen muuttunut liikaa. Hän menetti kontrollin ja on oikeastaan sen jälkeen ollut melko hapan minua kohtaan kun en anna hänen enää määrätä vaikka kuinka yrittäisi sulkea minua mielisairaalaan. En onneksi joutunut jäämään mielisairalaan tietenkään muutamaa päivää pidemmäksi, terve kun olin. Mutta äitini yrittää siltikin vielä joskus leimata minua hulluksi jos en ajattele tai tee kuten hän haluaa. Todella hallitseva persoona vaikka onkin päälleppäin ns. harmittoman ja kiltin oloinen. Hänellä on ihan oma taktiikkansa käyttää valtaa. Siinä kyllä itselläni silmät avautuivat, että Suomessakin sinä voit tosiaan joutua mielisairaalaan jos alat kapinoida, etkä alistu kenenkään orjaksi/käskyläiseksi. Ei sinun tarvitse olla oikeasti sairas riittää, että sulla on omia mielipiteitä ja oma tahto. 

Vierailija kirjoitti:

Onko potilailla mahdollisuutta kuntoilla? Eli onko osastolla esimerkiksi kuntosali?

Jos ei ole riittävästi väkeä niin ei pääse. Rakennuksessa on kuntosali mutta ei sinne pääse ellei kukaan käytä.