Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies myönsi että pelkää pettävänsä - mitä oikein ajatella?
28.12.2017 |
Keskustelimme miehen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ihan erityisen avoimesti, rakastavassa ja täysin rehellisessä hengessä. Tuli sellainen olo, että voin kysyä mieheltä ihan mitä vaan. Oltiin puhuttu siitä miten pettäminen johtaisi suhteessa eroon ja miten sen voisi etukäteen välttää jne, joten kysyin mieheltä että jos minä kerran joskus pelkään hänen pettävän, niin pelkääkö hän itse niin. Mies myönsi että kyllä pelkää, sitä että antaisi joskus vahingossa humalassa periksi sille eläimelliselle puolelle mikä meistä ihmisistä löytyy, mutta että hän ei missään nimessä halua tätä. Se kuitenkin voisi teoriassa tapahtua kuin "vahingossa", jos joku "liian hyvännäköinen nainen" tulisi tosissaan pokaamaan. Itse kysyin tästä vielä kyyneleet silmissä, että eikö sellainen olisi aivan kamalaa ja turhaa, pilata kaikki, meidän koko elämä yhden mahdollisen kiihkon hetken takia, mihin mies vastasi että tietysti olisi, ja siksi siinä hetkessä se rakkaus punnitaankin. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, ettei mies ole itsekään tarpeeksi varma, pystyykö vastustamaan näitä kiusauksia.
Myönnän että tämä jäi hieman ahdistamaan, vaikka mies ei ole vielä mitään pettänyt ja oli vain rehellinen. Huolestuttaa kuitenkin se, että mies itse myöntää alkoholin käytön lisäävän pettämisen mahdollisuutta ja mieheni sattuu käyttämään sitä aika paljon. Juuri oli ennen joulua ilman minua yksissä pikkujouluissa, joissa veti kunnon kännit kun kerran oli "loputtomasti ilmasta shamppanjaa". Ahdistaa ajatus, että jos joku olisi siellä vain halunnut iskeä mieheni, hän ei olisi ollut itsekään varma olisiko pystynyt vastustamaan. Onko tämä normaalia miehiltä, eli onko mieheni vain tavallista rehellisempi vai onko hänellä tavallista huonompi itsekontrolli? Itse en osaa naisena pelätä tuollaista, koska luotan itseeni että en tietenkään petä jos haluan olla mieheni kanssa. Siihen ei vaikuta humala eikä vieraiden miesten komeus, ainut mikä voisi teoriassa vaikeuttaa tilannetta olisi toiseen ihastuminen. Mies kuitenkin pelkää ilmeisesti pettävänsä tuntemattomien kanssa humalassa.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Mies välillä puhuu että haluaisi lopettaa juomisen, mutta ei tunnu osaavan. Pelottaa, että alan päässäni yhdistää ryyppämisen tähän riskiin nyt kun mies on ottanut sen esille. Mitä te itse tekisitte jos mies myöntäisi samoin? Onko minulla epäluotettava mies? Miten toiseen voi luottaa täysin jos hän ei itsekään luota itseensä täysin?! Ainiin ja mahdollisille vittuilijoille tiedoksi, mies sanoi itse että se vieras nainen ei voisi olla paremman näköinen kuin minä, mutta tiedän itsekin että uusi on aina uusi. Ratkaisu ei siis löydy siitä, että minä muuttuisin kauniimmaksi. Mies voisi tuossa teoriassaan pettää vahingossa maailman kauneinta naista, koska edes se ei auta välittömän uuden ja jännittävän nautinnon ollessa saatavilla. Seksi on myös meillä loistavaa, miehen sanoin parasta kokemaansa.... Pitäisikö ajatella vain, että jos mies oikeasti rakastaa, hän pystyy ne pettämiset välttämään. Ja jos pettää, vain luuli rakastavansa? Miten tässä uskaltaa rakentaa yhteistä elämää, vai onko sama kaikissa suhteissa?
Kommentit (65)
Suurin osa miehistä pettää tuossa tilanteessa. Varsinkin ne vähän vaatimattomammat tapaukset, jotka eivät ole niin vetävien naisiin tottuneet. Joskin muutkin pettävät ihan vain siitä ilosta. Kunnon perheenisä ja ne ihanimmat aviomiehet. Tämä on fakta, jota varsinkaan naiset ei halua itselleen myöntää. Ei kaikki, mutta suurin osa. Tilaisuus tekee varkaan. Myös porukkamatkoilla miehet pettävät enemmän kun kaverikin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kiusaat itsesi hengiltä hypoteettisella skenaariolla? Mies voi myös lyödä päänsä kännissä ja kuolla tai jäädä auton alle. Turha sitä on jankata päässään, mutta juomisen pitäisi loppua.
Oikeasti, pilaat elämänne tuolla. Joko luotat tai et luota. Jos et luota, lähdet suhteesta. Et jää siihen hengaamaan, ahdistumaan ja v...uilemaan. Kuka tahansa voi lopulta pettää, sairastua, pahoinpidellä, kuolla j n e milloin tahansa. Myös sinä itse. Teoriasss, kyllä voi. Kaikki on mahdollista, myös sotaan joutuminen tai meteoriitti päähän. Joten jos sun pääsi ei kestä elämän tosiasioita, elä elämäsi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelimme miehen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ihan erityisen avoimesti, rakastavassa ja täysin rehellisessä hengessä. Tuli sellainen olo, että voin kysyä mieheltä ihan mitä vaan. Oltiin puhuttu siitä miten pettäminen johtaisi suhteessa eroon ja miten sen voisi etukäteen välttää jne, joten kysyin mieheltä että jos minä kerran joskus pelkään hänen pettävän, niin ... Pelottaa, että alan päässäni yhdistää ryyppämisen tähän riskiin nyt kun mies on ottanut sen esille.
Pari juttua tuli mieleen. Ensinnäkin, mieshän ei ottanut esille, vaan sinä tuossa avoimuuden huumassasi halusit nyhtää tämän tiedon miehestäsi. Toiseksi, mitä sulle jo sanottiinkin - älä kysy kysymyksiä, joihin et halua kuulla kuin yhdenlaisen vastauksen, ja kuitenkin painotat rehellisyyttä. Mies parka on varmasti ajatellut, että hän nyt puhuu rehellisesti kun sitä on korostettu, mutta eipä arvannut, että puhuu sillä itsensä suoraan pussiin, ja terapiaan. Luulen ettei tuo seikka ole ollut ajatusta suurempi, mutta nyt kun se on irti painostettu ja pöydälle analysoitavaksi revitty (ja sitä tosiaan tunnut tekevän, ja vielä oikein terapeutin voimin seuraavaksi) niin ei sitä oikein takaisinkaan voi ottaa.
En mitenkään pahalla sano, hieman vanhemman naisen kokemuksella vain, mitä tässä nyt miesotusten eloa ja ajatustenjuoksua vuosien aikana seurannut.
Ymmärrän pointtisi hyvin. Tavallaan olen itsekin sitä mieltä, että ei olisi pitänyt kysyä koko asiasta, mutta toisaalta eihän tällainen pelko poistu kummankaan päästä ainakaan sillä että siitä ei puhuta? Minua on häirinnyt tämä asia usein kun on miettinyt miestäni esim baarissa kovassa kännissä, joten olen tottakai kaivannut vakuuttelua siihen että pettäminen ja juominen eivät kuitenkaan liittyisi toisiinsa. Olen ajatellut naiivisti, että kyllähän mies voi juoda, niin kauan kun meillä on asiat hyvin eikä pettämiselle ole tarvetta. Nyt joudun ikään kuin käsittelemään asian ihan kokonaan uusiksi, kun mies myönsi että pelkää itsekin juomisen johtavan tähän. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, enkä osaa unohtaa tätä asiaa. Kaivoin sen itse miehestä esiin, mutta eikö se toisaalta ole hyväkin, kerta tuollainen mahdollisuus ON olemassa? Luulen että terapia ja puhuminen ovat ainoita toimivia konsteja sille, miten pettämisen voi välttää jos siihen on olemassa taipumus. Hyssyttely ei poista ongelmia, se vain siirtää niitä. En halua herätä todellisuuteen vasta kun on liian myöhäistä. Ap
Elämässä on ihan hirveen paljon negatiivisia asioita jotka voi tapahtua, mutta niihin keskittyminen ja yritys ehkäistä niitä voi vaan heikentää hyvinvointia. En tiedä onko tuossa asiassa varsinaisesti pariterapian paikka vaan sun ehkä kannattaisi mennä omaan terapiaan käsittelemään ahdistusta siitä, että tämä asia ei ole sun kontrollissa ja sen kanssa on elettävä.
Alue: Aihe vapaa
Hohhoijaa