Syömisen äänet raivostuttaa - mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jokin mielenterveyden ongelma

Mulla on ollut koko elämän. Kutsutaan misofoniaksi. Jo lapsuudessa eristäydyin ruokailuhetkistä. Ei se parane.

Nykyään on kaikenlaisia kakofonioita, kun helpon elämän takia jää liikaa energiaa kiinnittää huomiota kaikenlaiseen turhaan. 

Aikaa jää vielä vatvoa niitä juttujaan palstoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön eri aikaan. Enkä kestä sitä mähinää mitä mies pitää syödessään. 

Mähinä! Voi hyvänen aika, voin kuvitella miten hirveää tuo on. Onneksi meillä kaikki syö äänettä. Jos joku mähisisi, niin en söisi samaan aikaan minäkään. Sekin on kauheeta jos joku hengittää ja puhisee raskaasti kun syö.

Ei tuo vielä mitään, meillä sika röhkii tyytyväisenä kun kaadan ruoan kaukaloon...

Siat kyllä mässyttää aivan hirveästi. Mutta jostain syystä se ei ole niin kauheaa mitä ihmisen äänet.

Misofonia ei ole syy terrorisoida muita, joten hyvät kuulokkeet ratkaisee asian. Ja jos se ei riitä, niin poistun tilasta.

Mulla on ainakin se näkökulma,että kaikilla meillä on joku erityisyys ja rajoite. Ja jokaisen pitää löytää keinot pärjätä sen omansa kanssa rajoittamatta muita.

Vierailija kirjoitti:

ASMR-syömisvireot ovat  joskus kivoja, mutta ensisekunneista lähtien oli kyllä sietämätön sellainen kussa lautassilmäiseksi leikattu ja kalpeaksikalkittu tai sitten silkastaan pehvalleenfiltteröity koreaplikka plotkotteli nuudelia ja kananmunalohkoja. Toinen video taasen sai jo viisarin vähän tuhdistumaan. Siinä aivan tavan näköinen, joskin nätti plikka kaasi kitaansa hiilipölyä ja pulskutti siihin sylkeä sekaan, luoden jonkinlaisen vetelän tahnan jolla ryhtyi leikittelemään. Eräällä videolla jonkinlainen jorubamature söi suolakurkkuviipaleita, mussutti purkkaa ja kolisti näpläimistöä kiviviikovin tekokyntysin

Misofonistit ei voi kuunnella asmr-ääniä. Jos sinä pystyt, niin et voi tietää kuinka kiduttavia nuo äänet on misofonistille.

Minulla on aika erikoinen. En siedä sitä ääntä, kun joku lähettyvillä haukkaa isoja paloja omenasta. En ole koskaan kyllä huomauttanut, kun vaikuttaisi höperöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti ärsyttää junissa ja busseissa eväitä syövät torspot. Niille sanon aina lujasti.

Kyllä junissa on lupa syödä, siellä jopa myydään ruokaa

On mutta hän kuvaa nyt häiriönsä aiheuttamia ajatuksia ja käytöstä jota ei ole vielä oppinut hallitsemaan.

Tämä muoti"sairaus" eli misofonia on keksitty ihan näinä aikoina.

Opittua huomionhakua.

Samat ihmiset eivät kuitenkaan halvaannu, kun kissansa ja koiransa rouskuttavat luita ja naksuja, latkivat äänekkäästi vettä, nuolevat hanuriaan ja sitten misofonistin kasvoja. Lutuista.

Kuinkahan nämä "sairaat" itse syövät esim. sipsejä ja näkkileipää? Asettavat kielen päälle ja odottavat sulamista?

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jokin mielenterveyden ongelma

eikä ole, se on hermostoissa, sille ei voi mitään!

Lue ja sivisty!

https://yle.fi/a/3-8191428 Raivostuttaako ruoan maiskutus? Et ole hullu, sinulla voi olla misofonia

https://www.is.fi/terveys/art-2000009767907.html

Syyt

Misofonia on neurofysiologinen tila, jossa aivot ovat herkistyneet joillekin jokapäiväisille äänille ja saavat ihmisen niin sanottuun taistele tai pakene -tilaan.[1] Äänet, jotka voivat saada misofoniasta kärsivän herkistymään, ovat usein matalia ja toistuvia, kuten syömisen äänet maiskutus, hörppiminen ja rouskutus tai toisen ihmisen hengitysäänet.[2]

Misofoniaa alettiin käyttää omana terminään vasta 2000-luvulla, kun Jastreboffit (2001) erottivat oireet hyperakusiasta.[1]

Hyperakusia (lat. hyperacusis) eli sairaalloinen herkkäkuuloisuus tarkoittaa sietämättömyyttä normaaleille äänille. Sitä ilmenee normaalikuuloisilla ja niillä, joilla on kuulon alenema. Sitä esiintyy yleisesti yhdessä tinnituksen kanssa, vaikkakin näiden sairauksien toimintamekanismien arvellaan olevan erilaisia.[1] Hyperakusiaa esiintyy myös esimerkiksi jalustinlihasheijasteen puuttuessa kasvohermohalvauksen jälkeen[2] ja harvinaisen yläkaarikäytävän luupuutoksen yhteydessä.

Hyperakusia johtuu äänen sentraalisen prosessoinnin muuttumisesta, jolloin sisäkorva on usein täysin normaali, vaikka potilaat itse luulevat sen olevan vahingoittunut. Hyperakusiasta kärsivää ihmistä voidaan auttaa käyttäytymis- ja äänihoidolla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä muoti"sairaus" eli misofonia on keksitty ihan näinä aikoina.

Opittua huomionhakua.

Samat ihmiset eivät kuitenkaan halvaannu, kun kissansa ja koiransa rouskuttavat luita ja naksuja, latkivat äänekkäästi vettä, nuolevat hanuriaan ja sitten misofonistin kasvoja. Lutuista.

Kuinkahan nämä "sairaat" itse syövät esim. sipsejä ja näkkileipää? Asettavat kielen päälle ja odottavat sulamista?

Se, että joku asia voidaan diagnostisesti erotella tänä päivänä ei tee siitä muotia. Ilmiö on ihan todellinen ja ollut ihmisillä olemassa aikojen alusta saakka. Sitä ei voi feikata eikä se synny tyhjästä, vaan se on neurologinen ominaisuus, herkkyys tietyille äänille. Ihmisten äänille, ei eläimien äänille. Aivot käsittelee noita ääniä eri tavalla ja liittyy ihmisen sosiaalisuuteen. 

Misofonia ei ole “ärsyyntymistä pienistä asioista”, vaan siihen liittyy usein automaattinen stressireaktio (jopa taistele–pakene-reaktio), joka syntyy ennen tietoista ajattelua.

Näkkileipä ja sipsi syödään niin, että avataan suu, laitetaan syötävä sinne ja laitetaan suu kiinni. Sitten leuat tekee työn hillitysti, hallitusti ja rauhallisesti. Kieli pyörittää ruokaa ja kun se on riittävän pientä, se nielaistaan rauhallisesti, eikä kluklutellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä muoti"sairaus" eli misofonia on keksitty ihan näinä aikoina.

Opittua huomionhakua.

Samat ihmiset eivät kuitenkaan halvaannu, kun kissansa ja koiransa rouskuttavat luita ja naksuja, latkivat äänekkäästi vettä, nuolevat hanuriaan ja sitten misofonistin kasvoja. Lutuista.

Kuinkahan nämä "sairaat" itse syövät esim. sipsejä ja näkkileipää? Asettavat kielen päälle ja odottavat sulamista?

Se, että joku asia voidaan diagnostisesti erotella tänä päivänä ei tee siitä muotia. Ilmiö on ihan todellinen ja ollut ihmisillä olemassa aikojen alusta saakka. Sitä ei voi feikata eikä se synny tyhjästä, vaan se on neurologinen ominaisuus, herkkyys tietyille äänille. Ihmisten äänille, ei eläimien äänille. Aivot käsittelee noita ääniä eri tavalla ja liittyy ihmisen sosiaalisuuteen. 

Misofonia ei ole “ärsyyntymistä pienistä asioista”, vaan siihen liittyy usein automaattinen stressireaktio (jopa taistele–pakene-reaktio), joka syntyy ennen tietoista ajattelua.

Näkkileipä ja sipsi syödään niin, että avataan suu, laitetaan syötävä sinne ja laitetaan suu kiinni. Sitten leuat tekee työn hillitysti, hallitusti ja rauhallisesti. Kieli pyörittää ruokaa ja kun se on riittävän pientä, se nielaistaan rauhallisesti, eikä kluklutellen.

Eli sinun näkkileivän ja sipsin syömisestäkö ei kuulu ääntä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä muoti"sairaus" eli misofonia on keksitty ihan näinä aikoina.

Opittua huomionhakua.

Samat ihmiset eivät kuitenkaan halvaannu, kun kissansa ja koiransa rouskuttavat luita ja naksuja, latkivat äänekkäästi vettä, nuolevat hanuriaan ja sitten misofonistin kasvoja. Lutuista.

Kuinkahan nämä "sairaat" itse syövät esim. sipsejä ja näkkileipää? Asettavat kielen päälle ja odottavat sulamista?

Se, että joku asia voidaan diagnostisesti erotella tänä päivänä ei tee siitä muotia. Ilmiö on ihan todellinen ja ollut ihmisillä olemassa aikojen alusta saakka. Sitä ei voi feikata eikä se synny tyhjästä, vaan se on neurologinen ominaisuus, herkkyys tietyille äänille. Ihmisten äänille, ei eläimien äänille. Aivot käsittelee noita ääniä eri tavalla ja liittyy ihmisen sosiaalisuuteen. 

Misofonia ei ole “ärsyyntymistä pienistä asioista”, vaan siihen liittyy usein automaattinen stressireaktio (jopa taistele–pakene-reaktio), joka syntyy ennen tietoista ajattelua.

Näkkileipä ja sipsi syödään niin, että avataan suu, laitetaan syötävä sinne ja laitetaan suu kiinni. Sitten leuat tekee työn hillitysti, hallitusti ja rauhallisesti. Kieli pyörittää ruokaa ja kun se on riittävän pientä, se nielaistaan rauhallisesti, eikä kluklutellen.

Eli sinun näkkileivän ja sipsin syömisestäkö ei kuulu ääntä? 

Eivätkä nuo kaksi edes maistu sille mille pitää, jos vain syljellä niitä pehmittelee. Maistuvat noin lähinnä sahajauhomössöltä, vaikka muulla tavoin syöden ovat maukasta syötävää. No, ristinsä kullakin ja on oma häpeänsä, jos ei halua ottaa ruoasta kaikkia makuja irti eli on pelkkää rahantuhlausta.