Mille alalle kannattaisi kouluttautua vielä 50-vuotiaana? Joku jossa olisi "varmasti" töitä.
Olen täysin kypsä opetustyöhön. Jotain muuta pitäisi keksiä, mutta tämän uupumuksen vallassa ei oikein pää enää säteile. Ei sitä vertaa, että kykenisi keksimään mitä seuraavaksi.
Hoitotyöhön minusta ei ole. Mitä tässä iässä kannattais vielä lähteä opiskelemaan?
Kommentit (90)
Olen tuo, joka kirjoitti henk.koht. avustaja-vinkin sivulle 4. Toimin aiemmin opettajana. Enää en menisi, en edes kouluavustajaksi. En tahdo olla missään tekemisissä kurittoman lapsilauman kanssa, jolla on vain oikeuksia, ei velvollisuutta totella opettajaa. Opettajana pidin aina kurin. Minua oli kuunneltava. Luokassani en sallinut kännyköitä edes 20 v sitten, kun ihmiset olivat niistä hämmentyneitä. Minusta tämä(kin) rajanveto oli itsestäänselvä jo silloin. Toki jo 2000-l. alussa alkoivat opettajan oikeudet kurinpitäjänä olla menetettyä maata; lapseen ei saanut koskea (ympäri luokkaa hyppivän, musaluokan soittimia rikkovaankaan lapseen) vaan hänet oli yritettävä siirtää käytävään "puhumalla": naapurikunnan miesopettaja oli hermostunut, tarttunut poikaa hupparista, ja hänet oli erotettu varttia vaille eläkeikää tällaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut erityisluokanopettaja vasta 5 vuotta ja olen aivan täysin kypsä. Pistin nyt haut tuotantotalousinsinööriksi ja sosionomiksi. Mietin myös opon opintojen tekemistä. Olisin mieluummin opona aikuislukiossa tai amkissa kuin erkkana peruskoulussa. Olen jokaisen päivän jälkeen niin väsynyt, etten jaksa olla oman perheen kanssa. Eihän työn nyt pidä olla niin kuormittavaa ettei jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään?
Nyyh. Te opettaja parat olette niiiin kuormittuneita ja uuuuupuneita 🥺
Kuinkahan monta minuuttia jaksaisit itse opettaa jotain nykypäivän hullunmyllykoululuokkaa ja koulupäivän jälkeen vastailla Uniikki-Kaislaeinon päsmäriäidin epäilyihin opettajan taidoistasi?
Aika monta minuuttia. Kaikilla aloilla on epämukavuutensa.
Nyt todellisuuden tajua mukaan. Et pääse töihin vaikka tekisit väitöskirjan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt todellisuuden tajua mukaan. Et pääse töihin vaikka tekisit väitöskirjan.
Väitöskirjan tehnyt on moneen työhön työnantajien mielestä ylikoulutettu ja hetikohta vaihtamassa parempaan työhön (jollaisesta tietenkään oikeasti ei ole mitään havaintoa). Kun siis sama koskee jo dippainssiäkin insinöörin hommiin haettaessa.
M60
ei ole suomessa toivoa millekään alalle. ainoa mahollisuus on yrittäminen mutta sitten pitäs olla jo referenssii eli ihan uniikki untamona on vaikea saaha asiakkaita ellet ole joku lahjakkuus.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kokemusta hyödyntää yritysmaailmassa? Opettajat ovat yleensä hyviä viestinnässä.
Jonkin alan konsultti?
Isännöitsijöistä on pulaa. Lyhyt koulutus. Ikä ja muu työkokemus on plussaa.
Lähde tekemään väitöskirjaa ja tutkimaan koulumaailman epäkohtia.
Vierailija kirjoitti:
Isännöitsijöistä on pulaa. Lyhyt koulutus. Ikä ja muu työkokemus on plussaa.
Tätä olisin itsekin ehdottanut. Huomioitavaa kyllä iltapainotteiset työajat (hallitusten kokoukset, yhtiökokoukset) ja se, että joutuu tekemisiin varsin hankalien ihmisten kanssa eli osattava hoitaa asiat vaikka kyseiset henkilöt ärsyttäisivät todella pahasti.
Suurten ketjujen isännöintitoimistoilla on lisäksi tapana kaataa isännöitsijän niskaan enemmän töitä kuin mitä tämä ehtisi hyvällä omallatunnolla tehdä.
M60
Samantyylisiä fiiliksiä täällä. Olen toki pienempien lasten kanssa tekemisissä eli eskari-ikäisten. Meillä on hyvin haastava ryhmä ja tukea tarvitaan vähän jokaiselle. Kuitenkin noissa tukeakin tarvitsevissa on paljon älykkyyttä ja terävyyttä, joka haastaa joka päivä hyvällä tavalla. Kun vielä pyrkii muistamaan se , että samalla pitää itsestään huolta, niin pysyy järjissään.