Mitä ajattelette suunnistusta harrastavista perheistä?

Vanhemmat yleensä koulutettuja ja lapset luokkansa parhaasta päästä. Sellaisia kunnollisia ihmisiä.

Eivät ole ihan hukassa.

Heillä on elämässä suunta. :) Ihan mukavia ihmisiä, terveet elämäntavat.

Ovat eksyksissä kokoajan.

Iltarasteilla kun käy niin herrajeesus että on paljon hyvännäköistä mimmiä liikkeellä, ja aina uskomattoman kireät pyllyt! Tämän kun ymmärsin on suunnistusintoni moninkertaistunut. Harmi että se on niin epäsosiaalinen yksikölaji, siellä on ihan mahdotonta yrittää ottaa mitään kontaktia toisiin,

Vierailija kirjoitti: Iltarasteilla kun käy niin herrajeesus että on paljon hyvännäköistä mimmiä liikkeellä, ja aina uskomattoman kireät pyllyt! Tämän kun ymmärsin on suunnistusintoni moninkertaistunut. Harmi että se on niin epäsosiaalinen yksikölaji, siellä on ihan mahdotonta yrittää ottaa mitään kontaktia toisiin,

Suunnistus jos mikä on myös joukkuelaji. Suunnistusviestissä kilpaillaan joukkueina. Joukkueessa voi ja joskus pitääkin olla miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Ne ovat hauskoja kisoja. :)

Täälläkin huomattu että suunnistavat lapset ja nuoret ovat niitä kunnollisia nuoria ja pärjäävät koulussakin hyvin. Esimerkiksi jääkiekkoväki on selvästi levottomampaa. En mitenkään halua vertailla näitä kahta lajia vaan kertoa omat havaintoni harrastajista.

En tekisi perheestä mitään kokonaisvaltaista analyysiä yhden harrastuksen perusteella, mutta hyvä harrastus! Tulee ulkoiltua, liikuttua ja opittua tarpeellisia taitoja.

Tulevat kaikkien kanssa toimeen, hyviä keskittymään ja kovakuntoisia.

asiahan ei kuulu mulle millään lailla, miksi siis ajattelisin edes, omapahan on asia!

Hankalia eksyttää metsään ja jättää sinne. Pakko pistää silppuriin.

Hyäkuntoisia varmaan. Eikä yhtä laiskoja kuin itse olen. En ole halunnut suunnistaa peruskoulun liikunnan jälkeen, kun inhoan hirvikärpäsiä niin paljon.

Lapset ja nuoret ovat niitä luokkansa/koulunsa priimuksia.