Lue keskustelun säännöt.
Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (603)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko minulla ollut vain huonoa onnea, mutta aina kaikki naistuttavat ja jopa sukulaiset ovat kilpailleet joka asiassa minua vastaan. Kesti kauan ymmärtää että monet ongelmat johtuivat siitä. Voisin yleistää naisten aina kadehtivan toisiaan ja olevan toisiaan vastaan, että vaikuttaisivat itse jotenkin paremmilta. Toisaalta olen alkanut epäillä kaikilla tutuilla olleen persoonallisuushäiriöitä, koska yhdellä on jopa diagnoosi sellaisesta.
Oisko se persoonallisuuhäiriö kuitenkin sinulla, kun kaikkien kanssa menee kilpailuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten ystävyyssuhteet ovat naisporukassakin melko paljon kahden välisiä eli tietyt tyypit haluavat pitää yhtä ja loppuporukka on lähinnä näön vuoksi otettu mukaan jostain yhteisestä asiayhteydestä. Jutut on oltava johtajien mielen mukaiset, hyvin kevyet ja siistit ja riittävä etäisyys on pidettävä eikä mitään liian syvällistä saa puhua. Eli melko tylsää on aina ja yhdessäoloa suoritetaan. Porukka hajoaa sitten, kun toisensa valinneet ovat vakiinnuttaneet ystävyyssuhteensa. Traagista on jäädä noiden parisuhdetta muistuttavien tiiviiden naisystävyyssuhteiden ulkopuolelle. Naisilla on aina ystäväpari, jonka seuraa suorastaan varjellaan muilta. Tylsä lähteä mihinkään olemaan yksinäinen susi porukassa. Ainoa keino löytää ystävä, on etsiä joku toinen, joka ei ole kelvannut kenellekään.
En tiedä onko minulla ollut vain huonoa onnea, mutta aina kaikki naistuttavat ja jopa sukulaiset ovat kilpailleet joka asiassa minua vastaan. Kesti kauan ymmärtää että monet ongelmat johtuivat siitä. Voisin yleistää naisten aina kadehtivan toisiaan ja olevan toisiaan vastaan, että vaikuttaisivat itse jotenkin paremmilta. Toisaalta olen alkanut epäillä kaikilla tutuilla olleen persoonallisuushäiriöitä, koska yhdellä on jopa diagnoosi sellaisesta.