Lue keskustelun säännöt.
Olen mustasukkainen ystävien muista ystävistä - pääseekö tästä piirteestä ikinä eroon?
03.03.2026 |
Taustallani on paljon hylkäämiskokemuksia, niin lapsena kuin aikuisena.
En ikinä puhu tästä ääneen, mutta olen mustasukkainen ystävieni muista ystävistä. Sisintäni vihloo, ystäväni kertoo tehneensä jotain kivaa muiden ystäviensä kanssa. Minun kanssani ei tehdä samoja mukavia asioita. Tai jos olen ilmaissut ystävälle, että haluaisin nähdä elokuvan x, niin ystävä käy katsomassa sen elokuvan jonkun toisen ystävänsä kanssa. Koen mustasukkaisuutta, kun luulen olevani ystävälleni tärkeä ja sitten kuulenkin ystäväni juttelevan syvällisemmin muiden ystäviensä kanssa. Usein olen ajatellut olevani toisen ystävä ja sitten olenkin paljastunut sellaiseksi "kakkosluokan kaveriksi", jonka kanssa vietetään aikaa joskus harvoin, siinä missä muita ystäviä nähdään usein.
Inhoan tätä mustasukkaisuutta, kun eihän tästä voi puhua missään ääneen. Helpottaako tämä ikinä tai miten tästä piirteestä pääsisi eroon?
Kommentit (13)
Pääset eroon kun ihan ensin ymmärrät että et voi omistaa ketään. Ei ole normaali aikuisen tunne
Ja toisekseen opi löytämään itsesi ettet ripustaudu muihin ihmisiin tuolla tavalla. Tuon piirteen vaistoaa toisessa ja useimmat karttaa sitä. Elämässäsi on liian vähän muuta sisältöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas luulen että tuo on melko yleistä. Itselläkin on joskus vastaavaa, mutta ei niin voimakasta että se nyt häiritsisi suuremmin. Toisaalta huomaan että en aina itsekään ehdota asioita ystäville. Esimerkiksi "olisi kiva nähdä leffa X" ei ole sama kuin että "mentäisiinkö ensi viikolla yhdessä katsomaan leffa X?".
Usein myös ihan käytännön asiat vaikuttaa, jotka asuvat lähekkäin, näkevät useammin. Jos molemmilla on saman ikäisiä lapsia jne. Ei aina ole mitään henkilökohtaista syytä.
Vierailija kirjoitti:
Pääset eroon kun ihan ensin ymmärrät että et voi omistaa ketään. Ei ole normaali aikuisen tunne
Ja toisekseen opi löytämään itsesi ettet ripustaudu muihin ihmisiin tuolla tavalla. Tuon piirteen vaistoaa toisessa ja useimmat karttaa sitä. Elämässäsi on liian vähän muuta sisältöä
Ja nyt olen täysin ihmisistä välinpitämätön ihminen!
Oletko varma ettei tuo leffaan toisen kanssa mennyt ole luonnevikainen. Halusi tahallaan satuttaa sua.
Ei ole epänormaalia, että susta tuntuu tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa ole joskus mustasukkaisia ystävistään. Onhan suurin osa edes jonkin verran mustasukkaisia kumppanistaankin, eikä sitä pidetä mitenkään outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta myös joskus ihmiset ovat tahdittomia siinä, miten puhuvat toisille. Ymmärrän oikein hyvin, että tällaisessa tilanteessa on mustasukkainen olo.
"Sori, Mirkku, kun on ollut kauhea kiire ja ei ole ehditty näkemään. Ai mitä mulle kuuluu? Just kävin eilen Lissun kanssa kahvilla ja viikonloppuna nähtiin kaveriperheen kanssa."
Tällaisilla kommenteilla ihminen tulee paljastaneeksi, että ei ole valmis järjestämään ao. ihmiselle aikaa, mutta muille hän on ollut valmis sitä järjestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap tämä ystävä ainoa ystäväsi? Jos ystäviä on itsellä vähän ja toisella paljon voi tulla tällainen tilanne. On ystäviä, jotka tutustuttaa ystäviä toisiinsa ja niitä, jotka pitää ystävät enemmän itsellään. Se voi olla ystävän puolelta tahatonta, että hän menee esim. juuri siihen leffaan johon sinäkin haluaisit mennä. Ja esim. nykyään kun puhelin "kuuntelee" voi puhelimeen tulla mainoksia jostakin joka ei alunperin kiinnosta, mutta kiinnostus herää kun omaan someen tulee esim. leffasta mainoksia.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei tuo leffaan toisen kanssa mennyt ole luonnevikainen. Halusi tahallaan satuttaa sua.
Voisihan sitä ihan suoraan kysyä, että kiinnostaisiko sinua nähdä tämä leffa kanssani. Eikä pelkästään ilmaista olevansa kiinnostunut ko leffasta ja olettaa, että on sillä tavalla varannut toisen ihmisen tuon leffan katseluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooga auttaa elämään hetkessä mikä puolestaan auttaa mieltä päihittämään sisäisiä ja ulkoisia häiriöitä kun niitä tulee. Tai ihan mitkä vain läsnäolo, meditaatio, hengitysharjoitukset. Luontokävely. Pitkä luontokävely. Kun mieli on rauhoittunut ja valppaana, häiriöt ammutaan alas sitä mukaa kun niitä tulee ja ihan luonnollisesti ja ilman stressiä. Levoton mieli puolestaan tekee kärpäsistä härkäsiä ja kaikki menee sekaisin. Kaikki alkaa siis rauhoittumisesta. Sitten: läsnäoloharjoituksia.
En voi paeta nykyhetkeä. Teen nykyhetkestä itse sen minkä siitä teen. Kun olen unessa, valveellaolostani tulee huomaamatta helvettiä. Sitten taas havahdun kun huomaan että olin unessa ja helvetissä. Se on kaikki ajatusten jotain ihme juttua. Havaintokyvyn alla se ei pääse kasvattamaan ainakaan hometta.
Eikö kenelläkään ole tästä kokemusta?
Ap