Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kuunnellut monta äänikirjaa tänä vuonna, mutta kuulin että en voi sanoa lukeneeni kirjoja
31.12.2019 |
Minulla on aika rajoittava lukivaikeus ja vaikka säännöllisesti luenkin, isompia järkäleitä mielelläni kuuntelen äänikirjoina.
Kuitenkin ystävä kertoi että lukeminen on paljon antoisampaa kuin äänikirjan kuuntelu, eikä niitä voi rinnastaa. Vaikka olen kuunnellut äänikirjan, en voi sanoa lukeneeni sen. Vain lukeminen on arvokasta ja jotain olennaista jää äänikirjasta vaille. Miten te muut koette? Itseltäni olisi jäänyt monta kirjaa tuntematta, ellei minulla olisi Celia-tunnuksia. Lukunopeuteni on niin hidas että luen kyllä 100-200 sivuisia kirjoja, mutta tiiliskiviä tahkoaisin vuoden.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
On se nyt kumma, että jotain hierarkiasysteemiä pitää lukukokemuksiinkin liittää. "Et lue oikeasti kun et lue paperilta."
No daa, äänikirjat ovat näkövammaisille kehitettyjä kirjoja. Sama kirja se silti on. Kaikki vaan eivät voi lukea samalla tavalla. Eikö sitten pistekirjoituksen lukemista lasketa lukemiseksi myöskään? Eihän sitäkään tehdä silmillä, vaan tuntoaistilla. Eli täysin sokeat eivät myös lue kirjoja, vaan he vain tunnustelevat niitä joten ei voi laskea lukemiseksi normaalisti näkevien mielestä? Huomaatteko yhtään, kuinka määrittelette maailman ja kaiken tekemisen itsekkäästi omien normienne mukaan?
Joo tuli mieleen että pitäiskö sokeakin sitten sanoa että "olen kosketellut Sofi Oksasen uusimman kirjan" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä aina puhun että luin jonkun kirjan, jos olen sen äänikirjana kuunnellut. "kuuntelin kirjan" kuulostaa hölmöltä ja siinä eksyy keskustelun aihe siitä itse asiasta siihen, että "miten niin kuuntelit".
Erikoista arvottaa noita keskenään - kyse eri asioista, mutta ei lukemista tai kuuntelemista voi väittää toista arvokkaammaksi. Vähän kuin vertaisi elokuvaa ja kirjaa, eri taide- ja kokemusformaatit kyseessä. Makuasioista saa aina kiistellä, mutta moukkamaista väittää omaa makua ylemmäksi!
Itselleni lukukokemukseen nimenomaan liittyy olennaisena sen hitaus: kirjan maailmaan uppoutuminen kuvitteluineen, sanamuotojen makusteluineen. Olen toooodella hidas fiktiokirjallisuuden lukija, ja vaikkapa viime vuonna todella luin vain kaksi tiiliskivikirjaa. Mitäpä siitä, ei kyse ole suorittamisesta. En saa itse kuitenkaan samaa elämystä itselleni aikaiseksi kuunnellen, joten siksi oma valintani on lukeminen.
Sinänsä kiinnostaisi kysyä AP:lta, eikö hänestä tunnu kirjan kuuntelu ja lukeminen erilaiselta (muuten kuin nopeudelta)?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuunnellut tänä vuonna todella paljon politiikka-aiheisia podcasteja ja kuulin pari viikkoa sitten samantyylisen vähättelevän kommentin, että en varsinaisesti seuraa maailmantapahtumia koska kuuntelen ne valmiiksi pureskeltuina. Jäin pohtimaan, että artikkeliko sitten ei ole valmiiksi pureskeltu, tai dokumentti? Kuuntelen myös englannin kielisiä podcasteja ihan vain pitääkseni kielitaitoa jotenkin yllä.
Kuuntelen myös äänikirjoja, ja teen aina samaan aikaan jotain muuta: lenkkeilen, kokkaan, piirrän, pelaan kännykkäpelejä (heh), siivoan, korjaan vaikka vaatteita tai mitä nyt sitten voikaan käsillä samaan aikaan tehdä. Dekkarit on tällä hetkellä suosikkejani. Tietokirjat jostain syystä tykkään lukea edelleen kirjoina.
Tästä syystä närästää kun jotkut puhuu lukeneensa kirjaa siivotessa tai lenkillä tai neuloessa. Silloin nimenomaan (kuten sanot) kuunnellaan äänikirjaa, eikä lueta.
Aivoille ei ole hyväksi multitaskata koko ajan. Toki nykyajan dopamiiniriippuvaiset ei suoriudu arjesta ilman viihdykettä (sorrun tähän itsekin, tarvitsen yleensä musiikkia). Sitten ollaan burnoutissa kun vapaa-aikakin on pelkkää ärsyketulvaa. Eikä edes muisteta enää, miltä ne omat ajatukset kuulostaa. Ehkä niitä jopa paetaan.
Fyysinen kirja kuitenkin jossain määrin maadoittaa. Kuulet oman äänesi ja etenet omaan tahtiisi ja keskityt vain siihen etkä muuhun. Siinä on jopa jotain ikiaikaista. Itselleni kirjan kädessä pitäminen ja lukeminen on se koko homman juju. Teekuppi vieressä, ympäröivä maailma unohdettuna, paikalleen asettuneena (niskat jumissa, heh).
Äänikirjat ovat minulle vain tarinoita, joita voisi tosiaan kuluttaa samalla kun tekee jotain muuta tylsää/epämieluisaa. Samaan tapaan kuin tv:n seuraaminen sivusilmällä. Ehkä olen vähän autisti kun minusta ei voi sanoa lukeneensa kirjoja jos tosiasiassa on kuunellut ja samalla höösännyt muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä niputa erilaisia asioita yhteen, saat vain sotkua ja riitaa aikaiseksi.
1. Lukeminen ja kuunteleminen eivät ole sama asia.
2. On yksilön ikioma kokemus, kumpi edellä mainituista on antoisampaa. Se, kumpi on arvokkaampaa, on hölmö riidanaihe. "Arvokas" ei merkitse ihmisille samaa, vaikka niin voisi luulla.
Minä olen lukenut satoja ja taas satoja kirjoja koulutukseni ja ammattinikin vuoksi. Muutaman viime vuoden aikana olen olosuhteiden pakosta kuunnellut monta kymmentä kirjaa.
Minulle paperille painettu kirja on jumalallinen keksintö. Rakastan paperin ja musteen (ja liiman) tuoksua, välimerkkejä, kappalejakoa ja sitä, miltä kirja näyttää. Sinä voit tehdä oman listasi ja olet ihan yhtä oikeassa kuin minä. :)
Keskustelun aloitus vuonna 2019!
Vieläkö tätä pitää jauhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aloitus vuonna 2019!
Vieläkö tätä pitää jauhaa?
Tämä aihe ei ole vanhentunut yhtään. Eikä 67 kommenttia ole kovin pitkälti jauhettu.
Alue: Aihe vapaa
Ei ketään kiinnosta, onko joku kirjaimellisesti lukenut jonkin kirjan vai kuunnellut jonkun muun lukevan sitä. Yleensä sillä ei ole mitään väliä.