Miten hyvä resilienssi syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Sana jonka sisältö riippuu täysin puhujasta ja asiayhteydestä. Käytetään kun halutaan olla trendikkäitä ja älykkäitä. Turha sana.

Ei ole turha sana. Suurin osa siihen liityvästä materiaalista on englanninkielistä ja käyttämällä sanaa resilienssi "toipumiskyky" sijaan tulee vähemmän kognitiivista loadia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo sana tarkoittaa? Puhu suomea.

Du kunde ha berättat att ordet betyder "vastustuskyky" och inte bara klagat, trots att det är mången finnes core competence. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla täsmällisempi. Mikä konteksti? Mistä resilienssistä on kyse?

Kanske det har blandats med "reisilerssi" då det bes om träningshjälp. Bästa sättet är att använda den och om man är för lat, köra med pump.

Siitä resilienssistäkö sitä sitten tulisi ammentaa kuolemaansa asti? Resilienssikö on se taikasana, että jaksaa taas kammeta itsensä uuteen päivään? Kai sekin voi loppua ihan niinkuin ne voimavaratkin, ja usko tulevaan, siihen että mikään muuttuisi enää paremmaksi.

Minulla ainakin niin, voimat on loppu ja olkoon sitten vaikka resilienssin avulla kaiken shaissen vastaanottaminen, nieleminen ja itsensä siitä 💩 ylös kampeaminen niin tuntuu ettei sitä enää ole, toimii automaatiolla ja robottina, koska "pakko" ja päässä pyörii monta kertaa vuorokaudessa kuinka kaiken saisi loppumaan, koska helpotustakaan ei tiedossa ole.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo sana tarkoittaa? Puhu suomea.

Resilienssi on suomea

Hyvä lapsuus ja turvattu elämä ovat avainasemassa resilienssissä, niiden perustalle on hyvä rakentua sitä resilienssiä.

Hyvästä lapsuudesta ja turvallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo sana tarkoittaa? Puhu suomea.

Du kunde ha berättat att ordet betyder "vastustuskyky" och inte bara klagat, trots att det är mången finnes core competence. 

Resistanssi tarkoittaa vastustuskykyä ja resilienssi palautumiskykyä. Resilienssiä tarvitaan mm. psykoositilasta toipumiseen.

Hyvä itsetunto ja usko itseen on kaiken perusta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lapsuus ja turvattu elämä ovat avainasemassa resilienssissä, niiden perustalle on hyvä rakentua sitä resilienssiä.

Mielenkiintoista on juuri, että mielisairaissa on merkittävä joukko ihmisiä, joiden lapsuus oli turvallinen, mutta kun muuttavat pois kotoa, ja tulee ongelmia, niin romahtavat täysin, eivätkä koskaan toivu siitä.

Voi hyvä ihme. Jos itse törmään vieraaseen sanaan, selvitän sen merkityksen. Ja kas! Nyt osaan uuden sanan. Sen sijaan, että valittaisin sanan käytöstä, kun en itse sitä tunne.

Halkaise paprika, poista kanta ja siemenet. Kuutioi paprika ja kurkku pienen pieniksi. Kuori ja hienonna sipuli. Mittaa kattilaan vesi, etikka, sokeri, suola ja kasvikset. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia.Sekoita kurkuma, sinappijauhe ja maissitärkkelys vesitilkkaan ja lisää suurus kiehuvaan liemeen samalla sekoittaen. Anna seoksen kiehua muutama minuutti. Nosta relissi kuumaan, puhtaaseen purkkiin ja anna jäähtyä. Relissi säilyy jääkaapissa useita viikkoja.

Ajattelen niin, että resilienssi on kuin rahaa pankissa. Tietynlainen toiminta, kuten terveellinen elämä ja sopivien haasteiden kohtaaminen, vahvistaa sitä. Toisenlainen, kuten ryyppääminen ja parisuhdekriisit, kuluttaa sitä.

Minulla ei lapsena ollut perusturvallisuutta, välillä ei minkäänlaista huolenpitoa, minulle toisinaan kerrottiin että en ole minkään arvoinen. Väkivaltaa kyllä riitti. Ja juuri siksi minulla kaiketi on enimmäkseen hyvä psyykkinen resilienssi, itseluottamus ja itsetunto. Oli pakko. 

Resilienssi on myös synnynnäistä. Toiset vn pääsee heikommin yli asioista ja jäävät kiukuttelemaan esimerkiksi vanhemman menetystä loppuiäkseen, koska ovat katkeria ja kateellisia toisille siitä että näillä on vanhemmat. Tosi kurjia ihmisiä.

Siitä, että saa helvetisti rahaa ja sen jälkeen ei välitä enää paskaakaan mistään. Ei tunne enää stressiä mistään, vaan nauttii elämästään.

Pystyn juomaan kaks sixpackiä puoleen tuntiin, eikä seuraavana päivänä ole krapulasta ole tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei lapsena ollut perusturvallisuutta, välillä ei minkäänlaista huolenpitoa, minulle toisinaan kerrottiin että en ole minkään arvoinen. Väkivaltaa kyllä riitti. Ja juuri siksi minulla kaiketi on enimmäkseen hyvä psyykkinen resilienssi, itseluottamus ja itsetunto. Oli pakko. 

 

Miten tämä sitten näkyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei lapsena ollut perusturvallisuutta, välillä ei minkäänlaista huolenpitoa, minulle toisinaan kerrottiin että en ole minkään arvoinen. Väkivaltaa kyllä riitti. Ja juuri siksi minulla kaiketi on enimmäkseen hyvä psyykkinen resilienssi, itseluottamus ja itsetunto. Oli pakko. 

 

Miten tämä sitten näkyy?

Tähän mennessä olen aina saanut itseni kasaan ja päässyt vaikeistakin asioista eteenpäin. Välillä toki ahistaa pahastikin, mutta jotenkin tiedän että pääsen siitä yli. Paskat asiat kyllä muistan -jos alan muistella-mutta en jää niihin tunteella rypemään. Yritän mieluummin kiinnittyä hyviin asioihin. En osaa selittää tarkemmin. Mutta mikä se vaihtoehto olisi?

Vierailija kirjoitti:

Resilienssiä kehittää se, että menee toistuvasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kohtaa haasteita ja vaikeuksia, joista kuitenkin on mahdollista selvitä.. Rakentaa toimivan sosiaalisen turvaverkoston, joka tukee silloin, kun on vaikeaa. Resilienssiin liittyy olennaisesti ratkaisukeskeisyys ja kokemus hallinnan tunteesta. Hallinnan tunne ei kehity pelkästään pumpulisssa elämällä, koska silloin ei tiedä, miten vaikeuksista selvitään. Vähän sama, kuin lihakset eivät kasva pelkästään sohvalla makaamalla. Joskus tarvitaan pientä epämukavuutta ja jopa kipua, joka kehittää. 

Mielestäni juuri näin. Ja lisäisin että resilienssiä on osata pyytää apua kun sitä tarvitsee. Vaikka terapeuttia kriisitilanteessa.