Ihmiset eivät ymmärrä että oikeasti nautin yksinäisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni yksinäisyydestä nauttiva kokee kuitenkin tarpeelliseksi kertoa asiasta koko maailmalle? 

 

Ehkä ne joskus tarvitsee seuraa harvoin. Ja saa sen seuran esim sosiaalisesta mediasta. Ja niille aina sanotaan että ne on sairaita tai masentuneita tai mitä lie niin sanovat sitten asiasta sosiaalisessa mediassa muille. Että sori nautin olla yksin kuiten pää osin ainakin.

Eivät kaipaa seuraa vaan sitä, että saavat puhua itsestään. Ehkä se itseensä käpertyminen ei olekaan niin auvoista kuin mitä yrittävät itselleen uskotella.

Me kaikki introvertit ollaan 100% narsisteja. Puhitaan 100% ainoastaan itsestämme. :) elä vain siinä uskossa/tiedossa. Hehehehehehehe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tullut hyvin toimeen yksin. Mutta korona-aikana ihmiset menettivät kaiken kontrollin ja käytöstavat mitä tulee sosiaalisiin tilanteiseiin ja kohtaamisiin. Annoin periksi joku aika sitten, antaa muiden olla. Lopetin kaiken huomioon ottamisen, hyvät käytöstavat yms. turhuudet. Lähinnä vain vihaan ulkona liikkuvia idiootteja. Siksi oleskelen niin paljon yksin kuin pystyn. 

 

Paljon näkyy huonoa köytöstä. Mutta suurimmaksi osaksi kukaan ei edes välitä mistään mitään kun omasta itsestään ja omista tutuista tai perheestään. Sitten on jokunen hyvinkin käyttäytyvä.

Juuri tämä. Kukaan ei välitä mistään tai toisista ihmisistä. Esimerkiksi julkisilla paikoilla liikkuminen on tuskaa kun kukaan ei huomioi muita. Siksi keskitys elämässäni niin ihmisiin joihin kannatta akeskittyä, ja muuten nautin yksin olosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni yksinäisyydestä nauttiva kokee kuitenkin tarpeelliseksi kertoa asiasta koko maailmalle? 

 

Ehkä ne joskus tarvitsee seuraa harvoin. Ja saa sen seuran esim sosiaalisesta mediasta. Ja niille aina sanotaan että ne on sairaita tai masentuneita tai mitä lie niin sanovat sitten asiasta sosiaalisessa mediassa muille. Että sori nautin olla yksin kuiten pää osin ainakin.

Eivät kaipaa seuraa vaan sitä, että saavat puhua itsestään. Ehkä se itseensä käpertyminen ei olekaan niin auvoista kuin mitä yrittävät itselleen uskotella.

 

Me kaikki introvertit ollaan 100% narsisteja. Puhitaan 100% ainoastaan itsestämme. :) elä vain siinä uskossa/tiedossa. Hehehehehehehe

Moni introvertti puhuu vaikka mitä kuule. :D ajattelee lukee hakee tietoa omalla ajallaan. Varmaan 99% ajasta puhuvat muista asioista sosiaalisessa mediassa kuin itsestään. Ne vaan ei kerro että ovat introverttejä joka ainoassa viestissä.

Minua ei ihmisten asiat voisi vähempää kiinnostaa. Elän yksin enkä ole yksinäisyytä ikinä kokenut.

Eikö teitä introvertteja haittaa, kuinka kuitenkin joka puolella korostetaan sitä kuinka sosiaaliset suhteet on tärkeitä henkiselle hyvinvoinnille ja sanotaan että ihmisellä pitää olla mielekkäitä sosiaalisia verkostoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tullut hyvin toimeen yksin. Mutta korona-aikana ihmiset menettivät kaiken kontrollin ja käytöstavat mitä tulee sosiaalisiin tilanteiseiin ja kohtaamisiin. Annoin periksi joku aika sitten, antaa muiden olla. Lopetin kaiken huomioon ottamisen, hyvät käytöstavat yms. turhuudet. Lähinnä vain vihaan ulkona liikkuvia idiootteja. Siksi oleskelen niin paljon yksin kuin pystyn. 

 

Paljon näkyy huonoa köytöstä. Mutta suurimmaksi osaksi kukaan ei edes välitä mistään mitään kun omasta itsestään ja omista tutuista tai perheestään. Sitten on jokunen hyvinkin käyttäytyvä.

Juuri tämä. Kukaan ei välitä mistään tai toisista ihmisistä. Esimerkiksi julkisilla paikoilla liikkuminen on tuskaa kun kukaan ei huomioi muita. Siksi keskitys elämässäni niin ihmisiin joihin kannatta akeskittyä, ja mu

Jep nuo muutama perheen jäsen ja pari ystävää olleet ihan riittävästi. :) on kuiten siskontyttöjä ja siskonpoika jne. Harvemmin näen mutta uutisia utelen ja muuta vähän väliä. Myös ystävien kanssa viestittelen joka päivä. Niiden parin josta välittää ja jotka minusta välittää. Mutta silti vietän suurimman osan ajasta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä introvertteja haittaa, kuinka kuitenkin joka puolella korostetaan sitä kuinka sosiaaliset suhteet on tärkeitä henkiselle hyvinvoinnille ja sanotaan että ihmisellä pitää olla mielekkäitä sosiaalisia verkostoja.

Ärsyttäähän se välillä kun muut yrittää sanoa mikä pitäisi olla oikein kun eivät osaa ymmärtää. Mutta ei niistä tarvitse kokoaikaa välittää itse asiassa suurimmaksi osaksi ei. Ja miellekäs sosiaalinen verkosto voi olla juurikin yksi tai kaksi yatävää ei 20 ihmistä työpaikka ja kokoajan perseen alus jalkoja täynnä ympäri kyliä juoksemassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä introvertteja haittaa, kuinka kuitenkin joka puolella korostetaan sitä kuinka sosiaaliset suhteet on tärkeitä henkiselle hyvinvoinnille ja sanotaan että ihmisellä pitää olla mielekkäitä sosiaalisia verkostoja.

Se introverttiys on kanssakäymistyyli, sosiaalisuus on yksilökohtaista, toki voi olla että epäsosiaaliset valitsee mieluiten juuri hillityimmän kanssakäymistavan, mutta ei sen perusteella voida päätellä.

Eläisin mielelläni jollain autiolla saarella, jos kauppalaiva kävisi kerran viikossa.

Mua ei sinänsä kiinnosta "ihmisten" ymmärrys siitä, nautinko yksinäisyydestä vai en, mutta välillä on tosi rasittavaa, kun äidilläni on tapana aina isoon ääneen kertoa miten hänellä on niin paljon ystäviä ja sitten yrittää mulle ehdotella kaikkea tekemistä, missä voisin tavata ihmisiä. Yrittää myös viettää mun kanssa koko ajan aikaa, koska hän on katsellut liikaaa Gilmoren tyttöjä ja kuvittelee meidän olevan jotain bestiksiä.

1. Ei kuulu äiti, sulle mitenkään. 2. Mulla on itselleni sopiva määrä ystäviä ja kavereita - et vain näe niitä, koska en raportoi kaikesta tekemisestäni sulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut kaikki ihmiset elämästäni jo vuosia sitten. Koiran kanssa elelen enkä ole yksinäisyyttä kokenut. En ymmärrä mihin toisia ihmisiä tarvitsisin.

Minäkin olen tehnyt ison karsinnan, enkä koe yksinäisyyttä. Vähän aikaa sitten menin yhteen harrastusryhmään kun haluan oppia uutta. Tunnen ihan kuinka energiaa "imeytyy pois" minusta. Harrastuksessa on pari tyyppiä, jotka tykkää väitellä ja kinastella keskenään ja se syö minua. Odotin viimeksi vaan, että koska pääsen oman kodin rauhaan koirani kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei sinänsä kiinnosta "ihmisten" ymmärrys siitä, nautinko yksinäisyydestä vai en, mutta välillä on tosi rasittavaa, kun äidilläni on tapana aina isoon ääneen kertoa miten hänellä on niin paljon ystäviä ja sitten yrittää mulle ehdotella kaikkea tekemistä, missä voisin tavata ihmisiä. Yrittää myös viettää mun kanssa koko ajan aikaa, koska hän on katsellut liikaaa Gilmoren tyttöjä ja kuvittelee meidän olevan jotain bestiksiä.

1. Ei kuulu äiti, sulle mitenkään. 2. Mulla on itselleni sopiva määrä ystäviä ja kavereita - et vain näe niitä, koska en raportoi kaikesta tekemisestäni sulle.

Äitis tekee perinteistä. "Oma elämäni on hyvää ja tuntuu hyvälle, haluan omalle lapselleni samaa tai parempaa." Joten sitten kastoo kun toine. On passiivisempi että tarvitset enempi ystäviä. Ei se onneksi pahuuttaan sitä tee.

Mä nautin yksittäisistä päivistä yksin, vain omassa seurassani.

Mutta jos minulta vietäisiin kaikki läheiset ihmissuhteet pois, niin todennäköisesti t*ppaisin itseni tai päätyisin mielisairaalaan. Olen kantapään kautta oppinut, että tarvitsen muita ihmisiä, ja jos ihmiskontaktit otetaan minulta pois, päädyn hyvin pimeään paikkaan henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut kaikki ihmiset elämästäni jo vuosia sitten. Koiran kanssa elelen enkä ole yksinäisyyttä kokenut. En ymmärrä mihin toisia ihmisiä tarvitsisin.

 

Minäkin olen tehnyt ison karsinnan, enkä koe yksinäisyyttä. Vähän aikaa sitten menin yhteen harrastusryhmään kun haluan oppia uutta. Tunnen ihan kuinka energiaa "imeytyy pois" minusta. Harrastuksessa on pari tyyppiä, jotka tykkää väitellä ja kinastella keskenään ja se syö minua. Odotin viimeksi vaan, että koska pääsen oman kodin rauhaan koirani kanssa.

Koirat on kyl mahtavaa seuraa. Itse monesti hoidan muitten koiria kun minulla on aikaa siihen ja ekstrovertit tahtoo lähteä bilettämään nii katson heidän koiria. :D

Itse olen onneksi niin erakko, ettei ole ketään ihmettelemässä asiaa. Mulla siis ei ole puolisoa, lapsia, sisaruksia, elossa olevia vanhempiakaan enää. En ole käytännössä kenenkään ihmisen kanssa työn ulkopuolella tekemisissä, paitsi kaupan kassan silloin jos automaattikassa ei ole vaihtoehto. Olen tyytyväinen näin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin yksittäisistä päivistä yksin, vain omassa seurassani.

Mutta jos minulta vietäisiin kaikki läheiset ihmissuhteet pois, niin todennäköisesti t*ppaisin itseni tai päätyisin mielisairaalaan. Olen kantapään kautta oppinut, että tarvitsen muita ihmisiä, ja jos ihmiskontaktit otetaan minulta pois, päädyn hyvin pimeään paikkaan henkisesti.

Se on sinulle sitten sellainen hyvä balanssi. Tiedät mitä tarvitset. Itse voin olla viikko tolkulla jopa kuukausia aika lailla yksin. Viestittelyä tarvitsen tosin. :) mutta en myöskään ilman tuota paria ystävää jotka on niin varmaan olisin pahassa jamassa. Että tarvitsen sosiaalista kanssa käymistä mutta en niin paljon.

Jeee ! Tämä on hienoa :) Eikä ainuttakaan persua tai muuta psykopaatti-idioottia lähimaillakaan <3

En ole ikinä ymmärtänyt mihin tarvitsisin sosiaalistakanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Jeee ! Tämä on hienoa :) Eikä ainuttakaan persua tai muuta psykopaatti-idioottia lähimaillakaan <3

Tämä hyvä! :D Ei tarvitse kuulla muitten veetuiluja tai ylimielisyyksiä. Tai komentelua tai osoittelua että pitäisi joutuisi saisi... xD saa ihan omassa rauhassa tehdä ihan mitä haluaa. :D

Mua aina aletaan neuvomaan, että olisi sellainen ja sellainen kerho/harrastus/tapahtuma, jonne voisin mennä niin saisin tavata ihmisiä. Jos joskus olen sosiaalisella tuulella niin voin jutella vaikka yksinäiselle mummolle bussipysäkillä. Siinä on riittävästi kanssakäymistä viikoksi. Salillekin menen mahdollisimman hiljaiseen aikaan, ettei olisi mitään puolituttuja ehdottelemassa että nähtäiskö joskus.