Kouluikäiset eivät osaa perusasioita enää

Kyllä ne hyvin koulutetut perheet edelleen opettaa lapsensa. Nämä pudokkaat tulee hyvin usein alemmista sosiaaliluokista. Railo typerysten ja osaavien välillä tehdään jo lapsena ja toisista tulee toisten orjia aikuisuudessa. Ei se ole sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät jaksa pinnistellä oppimisen eteen. He ovat opppineet sellaisiksi.  Kaiken pitäisi tapahtua heti.

Tiedän opettajan, joka olisi halunnut jatkaa töissä vielä eläkeiän jälkeen, mutta jäi pois töistä koska kerta kaikkiaan vittuuntui siihen, ettei lapsille voinut enää opettaa mitään järkevää eikä vaatia heitä ponnistelemaan oppimisen ja osaamisen eteen. Tilalle oli tullut ilmiöoppiminen-sekoilu. Se Opetushallitus on oikeasti ollut vinksahtaneena jo pidemmän aikaa ja idea sen lakkauttamisesta on oikeasti ihan harkinnan arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

On totta, että osa lapsista ei osaa edes itsestään ihan perusasioita kuten omaa syntymäpäivää, kotiosoitetta, vanhempien oikeita nimiä tai sitten muita perusasioita kuten ajaa polkupyörällä, solmia nauhoja tai hallita  viikonpäiviä. Se on huolestuttavaa ja hämmentävää. 

 

Toisia koululaisia pidetään kotona täysin vauveleina, joiden ei tarvitse pinnistellä yhtäön. Äiti tai isi tekee lapsen puolesta kaiken. Se on huono palvelus lapselle.

Eihän enää tarvitse. Ei ole enää nauhakenkiä vaan tarroja. Kaiken voi laskea, kirjoittaa ja korjata koneella ja tekoälyllä. Ruokaa ei tarvitse osata tehdä, kun kaiken voi tilata valmiina. Sitten on se toinen äärimmäisyys, joka saa jo teininä hankituksi itse ruokaa metsästä lautaselle.

Ja sellainen on huono vanhempi, joka ei pidä lapsestaan huolta. Moni on tulkinnut asian niin, että se tarkoittaa sitä, että lapsi pääsee kaikessa mahdollisimman helpolla.

Vierailija kirjoitti:

On totta, että osa lapsista ei osaa edes itsestään ihan perusasioita kuten omaa syntymäpäivää, kotiosoitetta, vanhempien oikeita nimiä tai sitten muita perusasioita kuten ajaa polkupyörällä, solmia nauhoja tai hallita  viikonpäiviä. Se on huolestuttavaa ja hämmentävää. 

 

Toisia koululaisia pidetään kotona täysin vauveleina, joiden ei tarvitse pinnistellä yhtäön. Äiti tai isi tekee lapsen puolesta kaiken. Se on huono palvelus lapselle.

Olisi eri mukavaa hallita viikonpäiviä. Vaihtaisin suoraan perjantaihin

Kaikessa korostuu vuorovaikutuksen väheneminen perheissä. Töissä on kova kiire, illat menevät omissa harrastuksissa, äänikirja vaan lapsille satuja lukemaan... Vanhempien pitäisi yksinkertaisesti viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Ei riitä, että on kalliit pelit ja vehkeet. Olen itsekin todistanut oikeistolaisia yrittäjähenkisiä perheitä missä erittäin kovat arvot jyräävät inhimillisyyden ja sitten omat lapset ovat äärimmäinen veteliä, osaamattomia ja laiskoja. Juuri sellaista porukkaa ketkä eivät osaa vuodenaikoja eivätkä kellotaulua vielä alakoulun vikoillakaan luokilla. 

Nykyaikana on aika helppo kasvattaa massasta erottuva lapsi, joka pärjää. Opettaa sille vaan perusasiat. Asiat, jotka oli itsestäänselviä ennen, on nykyisin jotain todella hienoja taitoja.

Minulla on 13-vuotias tytär, jonka kavereista osa on hämmentävän pihalla ihan perusasioista. Vanhemmat kuskaavat ihan joka paikkaan, eikä mitään, siis yhtään mitään tarvitse tehdä itse. Eivät osaa kulkea itsenäisesti, käydä kaupassa ostamassa tarvittavia ruokatarvikkeita tai tehdä edes jotain perusruokaa. Vaikuttaa, ettei kenelläkään ole mitään vastuuta kotona (olen jutellut vanhempien kanssa). En halua ajatella miten tuollaiset lapset pärjää omillaan aikanaan, kun mitään Einolle opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hyvin koulutetut perheet edelleen opettaa lapsensa. Nämä pudokkaat tulee hyvin usein alemmista sosiaaliluokista. Railo typerysten ja osaavien välillä tehdään jo lapsena ja toisista tulee toisten orjia aikuisuudessa. Ei se ole sen kummempaa.

Me asumme todella keskiluokkaisella alueella, jossa on lähinnä koulutettuja vanhempia. Silti ap kuvaili juuri isoa osaa lapseni luokkakaveripojista. Myös pari tyttöä sopii kuvaukseen. Vanhemmat heillä uratykkejä, joille lapset on vain asuste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hyvin koulutetut perheet edelleen opettaa lapsensa. Nämä pudokkaat tulee hyvin usein alemmista sosiaaliluokista. Railo typerysten ja osaavien välillä tehdään jo lapsena ja toisista tulee toisten orjia aikuisuudessa. Ei se ole sen kummempaa.

Me asumme todella keskiluokkaisella alueella, jossa on lähinnä koulutettuja vanhempia. Silti ap kuvaili juuri isoa osaa lapseni luokkakaveripojista. Myös pari tyttöä sopii kuvaukseen. Vanhemmat heillä uratykkejä, joille lapset on vain asuste.

Oma havaintoni on myös se, että nimenomaan uraorientoituneissa perheissä tällaista esiintyy enemmän.

Näsäviisaita kakaroita esiintyy uutisissa paljon. Ovat hyvin vastenmielisiä. Äiti siinä vierellä katsoo ihastuneena vastauksia. Tälläisinä näen penskat. Yökötys.

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa korostuu vuorovaikutuksen väheneminen perheissä. Töissä on kova kiire, illat menevät omissa harrastuksissa, äänikirja vaan lapsille satuja lukemaan... Vanhempien pitäisi yksinkertaisesti viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Ei riitä, että on kalliit pelit ja vehkeet. Olen itsekin todistanut oikeistolaisia yrittäjähenkisiä perheitä missä erittäin kovat arvot jyräävät inhimillisyyden ja sitten omat lapset ovat äärimmäinen veteliä, osaamattomia ja laiskoja. Juuri sellaista porukkaa ketkä eivät osaa vuodenaikoja eivätkä kellotaulua vielä alakoulun vikoillakaan luokilla. 

Tutkimukset kylläkin osoittavat, että koskaan aiemmin vanhemmat ja lapset eivät ole viettäneet näin paljon vapaa-aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hyvin koulutetut perheet edelleen opettaa lapsensa. Nämä pudokkaat tulee hyvin usein alemmista sosiaaliluokista. Railo typerysten ja osaavien välillä tehdään jo lapsena ja toisista tulee toisten orjia aikuisuudessa. Ei se ole sen kummempaa.

Toisessa ketjussa jo tähän kommentoinkin. Hyvin koulutetut keskiluokkaiset vanhemmat opettavat lapsilleen 1900-luvun taidot. Lapset osaavat hiihtää, marjastaa, sienestää, paikata polkupyörän renkaan, ommella napin, tehdä pilkkeet ja sytyttää niistä nuotion jne. Tulevaisuudessa nämä itsestään selvän tuntuiset taidot muodostavat sosiaalisen luokkaeron verrattuna niihin, jotka ovat tuon ajan olleet ruuduilla.

Osaan sitoa kengännauhat KAHDELLA eri tavalla! t. setämies

"Oma havaintoni on myös se, että nimenomaan uraorientoituneissa perheissä tällaista esiintyy enemmän."

Uraorientoituneissa perheissä voi esiintyä enemmän käytännön osaamattomuutta, alimissa sosiaaliluokissa perustietojen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Osaan sitoa kengännauhat KAHDELLA eri tavalla! t. setämies

 

Niin minäkin. Sekä oikealla että väärällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Eivät osaa tervehtiä eivätkä vastata.

Kotona opittua. Ei meidänkään kuntosalilla jengi vastaa tervehdykseen, vaikka 14 vuotta ollaan joka maanantai samalla porukalla käyty. Että pelkääkö ne, jos vastaan tervehdykseen, niin toi voi olla joku hiippari ja raiskaaja, ja siitä saa maanvaivan?

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa korostuu vuorovaikutuksen väheneminen perheissä. Töissä on kova kiire, illat menevät omissa harrastuksissa, äänikirja vaan lapsille satuja lukemaan... Vanhempien pitäisi yksinkertaisesti viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Ei riitä, että on kalliit pelit ja vehkeet. Olen itsekin todistanut oikeistolaisia yrittäjähenkisiä perheitä missä erittäin kovat arvot jyräävät inhimillisyyden ja sitten omat lapset ovat äärimmäinen veteliä, osaamattomia ja laiskoja. Juuri sellaista porukkaa ketkä eivät osaa vuodenaikoja eivätkä kellotaulua vielä alakoulun vikoillakaan luokilla. 

Tässä huomaa sen, etteivät lapset myöskään enää kasvata toisiaan. Entisaikaan nuo yrittäjähenkisten perheiden mukulat nousivat lasten sosiaalisten ympyröiden ykköseksi merkkivaatteilla ja ylimielisyydellä, ja vertaisten paineet kasvattivat heitä myös saamaan jotain aikaan. Nykyään ne, joilla ei ole läsnäolevia vanhempia ovat hukassa. Tai sitten jäkisharjoituksissa, mikä ei ole paljon parempi.

Johtuu siitä että se nykyisten koululaisten vanhempien ikäpolvi ei sekään ole oikein oppinut noita asioita tai pidä niitä tärkeinä. Jos katson omaa ikäluokkaani eli +50v ihmiset, me olimme tottuneet lapsina viihdyttämään itseämme ilman nettiä mm. lukemalla, leikkimällä ja pelailemalla ulkona, olemalla vain kaverien kanssa jne. Telkkarissa oli pari kanavaa ja suurimmaksi osaksi tylsää ohjelmaa.

Nykyinen vanhempien sukupolvi on kasvanut maailmassa joka on täynnä ärsykkeitä ja viihdykettä. Ja heidät näkee usein olevan lapsiensa kanssa niin että he ovat itse asiassa naama kiinni puhelimessa ja selaavat jotain aivotonta viihdettä. Sivistystä ja tietoa arvostaa yhä harvempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa korostuu vuorovaikutuksen väheneminen perheissä. Töissä on kova kiire, illat menevät omissa harrastuksissa, äänikirja vaan lapsille satuja lukemaan... Vanhempien pitäisi yksinkertaisesti viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Ei riitä, että on kalliit pelit ja vehkeet. Olen itsekin todistanut oikeistolaisia yrittäjähenkisiä perheitä missä erittäin kovat arvot jyräävät inhimillisyyden ja sitten omat lapset ovat äärimmäinen veteliä, osaamattomia ja laiskoja. Juuri sellaista porukkaa ketkä eivät osaa vuodenaikoja eivätkä kellotaulua vielä alakoulun vikoillakaan luokilla. 

Tutkimukset kylläkin osoittavat, että koskaan aiemmin vanhemmat ja lapset eivät ole viettäneet näin paljon vapaa-aikaa yhdessä.

 

Kai silläkin on jotain väliä miten sitä aikaa lastensa kanssa viettää? Aikaakin voi viettää eri tavalla. Hienoa, jos lasten kanssa käydään hiihtämässä (ei pelkästään kuskata hiihtämään, vaan hiihdetään yhdessä), mutta kyllä lapselle voi myös opettaa käytännönkin asioita, kuten juuri kellon lukemista tai säästämistä. Voi keskustella vuodenajoista, opetella puita ja kasveja. Tehdä yhdessä ruokaa, mitä vaan.

Hirveästi tässä on kysymys vanhempien esimerkistä. Meillä ei lasten isä erota kuusta männystä, väittää että on jotenkin sokea kasvien kanssa, ja jotenkin se asenne on tarttunut poikiinkin, vaikka olen pienestä pitäen vienyt heitä marjastamaan ja luontopoluille. Biologia on heidän heikoin kouluaineensa, ei kuulemma kiinnosta. Vaikea tuossa on olla näkemättä yhtäläisyyttä siihen, ettei isää kiinnosta.

Onneksi lasten isä on muuten kiinnostunut melkein kaikesta, etenkin ruoanlaitosta, kuviksesta ja musiikista, ja niissä sitten pojatkin ovat taitavia. Voi niitä raukkoja, joiden miestä ei kiinnosta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi tässä on kysymys vanhempien esimerkistä. Meillä ei lasten isä erota kuusta männystä, väittää että on jotenkin sokea kasvien kanssa, ja jotenkin se asenne on tarttunut poikiinkin, vaikka olen pienestä pitäen vienyt heitä marjastamaan ja luontopoluille. Biologia on heidän heikoin kouluaineensa, ei kuulemma kiinnosta. Vaikea tuossa on olla näkemättä yhtäläisyyttä siihen, ettei isää kiinnosta.

Onneksi lasten isä on muuten kiinnostunut melkein kaikesta, etenkin ruoanlaitosta, kuviksesta ja musiikista, ja niissä sitten pojatkin ovat taitavia. Voi niitä raukkoja, joiden miestä ei kiinnosta mikään.

Lapset oppivat ennen kaikkea esimerkistä. Vaikka lapsilla olisi ihan eri säännöt kuin aikuisilla mitä noudattaisivat koko lapsuutensa, ne aikuisten tavat ovat ne mitkä siirtyvät aikanaan myös lapsille.