Ajatuksiani peliteollisuuden nykytilasta

Luin peltiteollisuuden ja jäin miettimään sen tilannetta, et mikähän mahtaa olla. Vastauksiakin jo lolme sivua. Oops, ei ollutkaan pelti. 

Tuli instassa vastaan hyvä kirjoitus, joku lastenpsykologi kirjoitti. Milleniaalien nuoruudessa pelit kasvatti oikeasti luonnetta ja lapsista sinnikkäämpiä:

Pelit oli vaikeita, jolloin ne opetti sinnikkyyttä ja uudelleen yrittämisen ja oppimisen merkitystä. Nykypelit ohjaa kädestä pitäen miten pelata, vaikeustasoa ei ole, ja usein lasten peleissä vaikeat kohdat voi vaan ohittaa.

Peleissä saattoi elämät loppua ja peli loppui siihen. Opetti tunteiden hallintaa ja pettymyksen kestämistä. Nykyiset pelit eivät halua aiheuttaa pettymystä tai pahaa mieltä, ettei lapsi lopeta juuri sen pelin pelaamista.

Peleissä piti opetella itse liikkumaan ja etsiä paikat ilman karttoja. Rakensi aivojen hahmotuskykyä. Nykypelit ohjaavat lapsia nuolilla ja ohjeilla. Lapset oppivat nykypeleillä seuraamaan, eivät itse kulkemaan.

Pelit oli suht lyhyitä ja ne pystyi pelaamaan läpi, jolloin sai ilon asian valmiiksi saamisesta. Nykypelien on tarkoitus pitää pelaaja pelissä loputtomasti, ilman mitään ilmeistä loppuvastusta tai voittoa, saaden jatkuvasti vain pieniä palkintoja. Tämä pilaa lasten aivoissa palkitsemiskemikaalien toiminnan: mikään ei tunnu voitolta ja hyvältä, koska seuraavassa lootboxissa voisi olla vielä parempi ase.

Pelit oli aidosti sosiaalisia: ystävät kokoontui jonkun kotiin pelaamaan yhdessä. Nykyiset nettipelit ei anna samaa yhteenkuuluvuutta.

Ja pelien vähyys, ohjeiden vähyys ja pelikoneiden heikompi saatavuus opetti lapset odottamaan palkintoa: pelikonsolia saatettiin odottaa koko vuosi jouluun, pelin julkistusta odotettiin, pelilehti ilmestyi kerran kuussa läpipelausohjeineen. Tilt tuli telkkarista kerran viikossa.

Milleniaalit on tän yhteiskunnan rakenteita ylläpitävät viimeiset pilarit. Kun me poistutaan työelämästä, kannattaa olla eläkkeet jo tilillä. Nuo nuoremmat ei niitä meille kerrytä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni henkilökohtaisesti toisinaan tympii se että peliteollisuus on mennyt ja on entistä enemmän menossa siihen samaan suuntaan kuin elokuvateollisuus, että tehdään vanhoista teoksista remakeja.
 
Olen kyllä sinänsä tykännyt monista viimevuosien peliremakeista, (Grim Fandango, Link's Awakening, Shadow of the Colossus, Resident Evil 2, Silent Hill 2 jne.), mutta uusiakin IP:eitä olisi kiva nähdä enemmänkin.
Selkeästi ollaan menty siihen, että pelistudiot käyttävät resursseja vanhojen pelien ehostamiseen, siitä maksetaan  mielellään hiukan enemmän (vs. vanhat pelit tuotaisiin aikalailla sellaisenaan saataville halvemmalla, itsellenikin olisi tärkeää että klassikoihin pääsisi käsiksi myös 2020-luvulla). Tämän näkee tietenkin siinä, että remakeja ja remastereita pukkaa jatkuvasti enemmän.

Valitettavasti tämän on alkanut näkymään myös siinä, että videopeleistä keskustelu on yhä enemmän remakeista

Tuon pelien remakeihin keskittyvän keskustelu-ilmiön olen kyllä huomannut omassa kaveriporukassani. 

Esim. yksi kaverini on viime vuosina muuttunut sellaiseksi, että aina kun hänen kanssa keskustelee videopeleistä, niin hän alkaa kertomaan, mistä jostain vanhoista hänen lapsuudessa rakastamistaan peleistä hän toivoisi näkevänsä remaken joskus tulevaisuudessa. Hänen suosikkipelejään viime vuosina kun on ollut juuri Resident Evil 2:sen, 3:sen, 4:sen ja Silent Hill 2:sen remaket,. Ja jos joku pelitalo pitää jonkun tiedotustilaisuuden, niin tämä kaverini alka luettelemaan, mistä vanhoista peleistä hän toivoo remakeja. Esim. Resident Evil: Code Veronicasta, Resident Evil 0:sta, Dino Crisis 1:stä, Tomb Raider 1-3:sta, on viimeksi puhunut. 

Ja sitten kun hänelle puhuu jostain muusta pelistä, esim. Clair Obscur: Expedition 33:sta, (joka oli itselle viime vuoden paras peli), niin hänen reaktionsa on aina "Nääh, ei kiinnosta". Ja jos häneltä kysyy, mitä tulevia videopelejä hän odottaa, niin ne on aina jotain remakeja vanhoista peleistä, ja toiveita siitä, mitkä vanhat klassikot olisi hyvä tehdä uusiksi. Mikään muu peli ei tunnu häntä kiinnostavan, kuin joku vanhan pelin remaket.

On nuo remaket sinänsä ihan hyviä, mutta itse kyllä pidän jotenkin tylsänä ja rajoittuneena tällaisia pelaajia, joiden kaikki odottamat pelit on jotain vanhojen pelien remakeja ja kaikki muut koetaan tylsiksi. Ja noiden remakeiden takia itsekään nykyään niin harvoin jaksan jutella ihmisten kanssa mitään videopeleistä, kun ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissä ovat niin rajoittuineita nykypäivänä pelimaultaan. 

Ei ihme, että peliteollisuus nykyään on mitä on, kun nostalgiaan turvautuminen ja saman vanhan kierrätys viehättää ihmisiä, ja kaikki muu koetaan tylsäksi. Senpä takia itse myöskään jaksan kovin harvoin ostaa enää uusia pelejä ainakaan julkaisussa tai edes keskustella videopeleistä ihmisten kanssa, kun halutaan vain remakeja, jatko-osia ja nostalgiassa pyörimistä.

Perustan kokemukseni siis omaan tuttavapiiriini.

Saapa nähdä mitä PS6 tuo tullessaan, sitten kun se konsoli aikanaan julkaistaan. Pelin graaffinen kehitys alkaa ainakin olla omasta mielestä jo aika tappiin viety.