Onko lapsuuskoti aikuisen lapsen koti koko elämän ajan?

No minun äitini nimitti kodikseen naapuripaikkakunnalla sijaitsevaa synnyinkotiaan ja niin nimittää edelleenkin, vaikka mumma ja paappa ovat kuolleet jo vuosia sitten. Sisarensa kanssa käyvät "kotonaan" vähän väliä hoitamassa puutarhaa ja kahvittelemassa. Toki ymmärrän, että äidille se synnyinkoti on aina oma koti, koska nykyiseen taloon hän tuli aikoinaan miniänä isäni suvun tilalle.

Olen 26 vuotias ja asunut kohta seitsemän vuotta toisella puolella Suomea. Kyllä lapsuudenkoti on aina minun kotini. Kuuluuhan lapsuuteni koti suvulleni ja tulen aikanaan myös perimään sen maat. Ilmoittamatta etukäteen en ole koskaan viikonloppureissujani sinne tehnyt, sillä jonkunhan on aina haettava minut rautatieasemalta. En kuitenkaan usko, että niin vain saapastelisin taloon, vaikka asuisin lähellä. Avaimia minulla ei tietenkään ole, mutta voin milloin tahansa kotini markille tullessani hakea ottaa ne ulkorakennuksesta tietystä paikasta.

No huh, eipä olis koskaan tullu mieleen, että vanhemmat voisivat ajatella lapsistaan niinkuin tässä ketjussa on käynyt ilmi. Olen kolmekymppinen, mutta mun lapsuudenkoti todellakin on aina mun koti johon voin mennä milloin vaan, eikä tosiaan ole tullut mieleen, että asia voisi olla toisin. Ja voin vannoa, että kun omat lapset ovat aikuisia, niin ovat aina tervetulleita kotiin.

Ois mielenkiintoista nähdä, miten tähän vastattais muissa maissa. Monessa maassa tietty kolmekymppisetkin yleensä asuu vielä vanhempien kotona, jos eivät oo ite naimisissa - ja jos ovat, niin tulevat vähintäänkin päivittäin päivälliselle muun suvun kanssa. Oisko ne sitten Suomen pitkät välimatkat, jotka vaikuttaa niin, että ei oikein ole sellasta sukufiilistä, vaan pitää hirveesti itsenäistyä ja elää ydinperhe-elämää.

Juu

Vierailija kirjoitti:

kyllä ihan eri käsitys kuin mulla?? siis toki olen samaa mieltä ettei vaatekaappia ja ripsivärejä pengota ilman lupaa ikinä mutta, että yökyläilyistä sovitaan etukäteen? ja käsitys ettei koti ole enää koti kun on sieltä kerran pois lähtenyt?? olen 25 ja asun avopuolisoni kanssa toisella paikkakunnalla. Avaimet lapsuudenkotiini omistan edelleen enkä todellakaan ilmoita erikseen jos sinne haluan mennä?? vanhempieni talossa on huoneita ihan riittävästi minulle niin sisaruksilleni kuin heidän lapsilleenkin. Kai nyt koti on aina koti?? en mitenkään kritisoi edellisiä vastauksia mutta on jännittävää huomata kuinka erilaisia mielipiteitä löytyy.

Onpa kivaa, kun aikuinen lapsi pöllähtää ovesta sisään, kun panosessiot menossa olohuoneen sohvalla!

Lapsi on aina lapsi.

Ei tietenkään saa mennä omin lupineen ottamaan mitään vaatteita tai ripsivärejä. Kun ei ole enää lapsi vaan aikuinen, ei vanhempi ole ostanut mitään kotiin siksi että lapsi saisi vapaasti ottaa mitä haluaa. Lapsella on kuitenkin oma koti, ja vanhempien kotona asuessakin oma huone, ja vanhemmilla omansa.

Ja muutenkin, ei toisen paikkoja pengota, esim. yöpöydän laatikoita joissa voi olla intiimielämään liittyviä asiota, tai kaappeja ja piironginlootia joissa on yksityisiä asiakirjoja ja kirjeitä. Eihän se lapsikaan halua, että vanhempi tulee hänen kotiinsa ja nuuskii kaikki ja ottaa itselleen mitä haluaa.

Lapsuudenkoti on edelleen kotini, mutta koska en enää asu siellä niin en koskaan mene sinne sopimatta asiasta etukäteen, varsinkaan omilla avaimillani.

Kaappien, laatikoiden ja papereiden penkominen ja tavaroiden itselleen ottaminen ei ole koskaan ok. Edes kotona asuvilla lapsilla ei ole asiaa minun yksityisille kaapeilleni ilman lupaa. Yhdessä voidaan katsoa jos lapsi tarvitsee jotakin minun omaisuuttani. 

Minä en katsele vanhempieni kaappeihin tai pengo papereita tai avaa kirjeitä ellei vanhempi itse halua näyttää minulle jotakin.

Lapsellinen aikuislapsi? Ei muut tekisi röyhkeästi.