Pakko pitää nimiäiset kun ei löydy kummeja lapselle?!

Vierailija kirjoitti:

Mun tutulle kävi kans noin. Lisäksi ei hyväksytty avoparja kummeiksi, joten sitten hän joutui pyytämään kolmannelle lapselleen samat kummit, kuin jo aiemmalla lapsellaan oli.



Ja voithan sinä pyytää kummeiksi vaikka vanhempasi tai miehesi vanhemmat. Hekin kelpaavat oikein hyvin.



Olisipa outo syy siihen, että ei voisi ristiäisiä pitää.

Tämä juttuhan on jo vanha, mutta silti edelleen ihmettelen, että miten niin ei hyväksytty avoparia kummeiksi?

Eihän pappi voi tietää, ovatko ne kaksi ihmistä avopari vai ei.  Vai pitikö mennä oikein taiposalla tahallaan korostamaan, että me ollaan sitten avopari!!!!  Olisihan sitä voinut vaan esittää olevansa kumpikin vaan lapsen vanhempien ystäviä.

Eikä mun mielestä pappi oikein voi tuolla perusteella diskata kummiutta, kun eihän avopari ole muuta kuin kaksi erillistä ihmistä.  Ja kaksi ihmistä riittää kummiksi.  Entäs kelpaisiko papille seurusteleva pari?  Saako kummit tuntea toisensa ja jos saa, niin miten?  Olisikohan lesbo-avopari hyväksytty?  

Itse asiassa epäilen, että tuo kirjoitus ei ole totta.  Kummius voidaan evätä vain, jos se kummiehdokas ei kuulu kirkkoon.  Muussa tapauksessa papin ei tarvitse tietää, mitä ne kummit toisilleen ovat.  

Minun lapsillani oli nimet heti syntyessään. Nimet olivat läheisimpiemme tiedossa jo ennen lasten syntymää. En voisi kuvitella, että perheessäni olisi nimetön ihminen. Niin kuin joku kissanpentu.

Kaste liittää henkilön seurakuntaan. Se ei ole nimenantotilaisuus. Ihmisellä pitää olla nimi heti syntyessään.

Muuten olen suomalaisten kansanperinteiden vankka kannattaja, mutta en usko tähän taikauskoon, että paholainen vie lapsen, jos lapsella on nimi jo ennen kastetta. 

Tää on taas niin hassu juttu, tänä aikana.  Nuoret naiset vastustaa kirkkoa ja uskontoa niin maan perusteellisesti, mutta KUMMIT, ne on lapselle saatava, vaikka kummius perustuu nimenomaan kristillisiin perinteisiin.

Vaikka itse kuuluisi kirkkoon, niin lasta ei ole pakko kastaa.  

Kummius on vaan nyt niin tärkeätä, kun ollaan niin tärkeänä siitä omasta lapsesta ja omasta äitiydestään, ja siitä kenet kelpuuttaa näin tärkeään juttuun kuin mun lapseni kummiksi!!!!

Siksi hehkutetaan kummiutta ja valkataan ja valikoidaan ja pidetään maailman suurimpana juttuna.  Kummi valitaan sen perusteella, kuinka paljon hän tulee sitten antamaan lapselle lahjoja ja kuinka arvokkaita.

Minua pyydettiin kerran kummiksi, jo kauan sitten, ja lupauduin kyllä, mutta sanoin silloin heti, että tulen sitten antamaan sille lapselle aina lahjaksi vain ja ainoastaan kirjoja.  Koska itse olen lukuihmisiä ja työnikin on kirjojen ja kirjoittamisen parissa olemista, niin arvostan sitä, että lapsille hankitaan hyviä kirjoja ja niitä hänelle myös luetaan ja lapsen on hyvä oppia lukemaan ja arvostamaan kirjoja.  

Vauvan äiti näytti pettyneeltä ja hetken päästä sanoikin, että oikeastaan heillä on jo kummit, että unohdetaan tää sun osalta.  Kyllähän minä heti tiesin, mistä kiikasti.  Hymyilin sisäänpäin. 

Minulla on neljä kummilasta, joille olen kyllä hankkinut kirjoja lahjoiksi, mutta toki olen muistanut muutenkin.  Koska ollaan miehen kanssa lapsettomia, ollaan ajateltu testamenttiakin yhdelle heistä, mutta se ei ehkä ole vielä ajankohtaista.  Ainoastaan rahavaroista, ei kiinteästä omaisuudesta, joka se menee ihan muualle, tai sitten sitä ei enää olekaan enää. 

Nykyään riittää 1kummi

Nostan ketjua. Tiedättekö tapauksia, joissa lapsi on jäänyt kastamatta, kun ei ole löytynyt kummeja?

Miksi sille papille pitää sanoa, että mieskummi ja naiskummi on avopari?

Tätä en tajua.  Voisihan ne olla vaikka seurustelevat pari, tai toisilleen ihan tuntemattomat.

Minäkin olin kummina ja toinen kummi oli lapsen äidin miespuolinen serkku. Periaatteessa oltaisiin voitu olla vaikka avopari, mutta ei oltu, hädin tuskin tunsimme toisemme.  Pappi ei kysynyt yhtään mitään siitä, millainen suhde kummeilla oli toisiinsa.

Onko ihan pakko sille papille julistaa, että nuo kummit on avopari?  Ei minun tietääkseni pappi kysele kenenkään osoitteita.  Vain sen, kuuluuko kirkkoon.  Uskovainenkaan ei tarvitse olla (ja millä sen todistaisikaan?), kunhan on kirkon jäsen.

Jos kummeja ei löydy, syynähän voi olla myös se, että lapsen vanhemmilla on sellaiset vaatimukset, ettei niitä täytä kukaan tai kummiksi pyydetty ei uskalla ottaa liian haastavaa tehtävää vastaan.  Odotukset tuntuu nykyään olevan turhan suuret.  

Nykyään riittää vain yksi kummi.

Meidän lapsella on vain yksi kummi. Kastettiin 10 vuotta sitten, eli jo silloin yksi kummi riitti. 

Kuka hullu haluaa lahjaautomaatiksi?

Tiedän kaverin, joka ei kuulunut kirkkoon, mutta kun häntä kysyttiin kummiksi, hän meni ja liittyi kirkkoon.

Hän sanoi, että eroaa kirkosta sitten taas ristiäisten jälkeen, mutta ei hän ihan heti sitten kehdannut, vaan vasta vuoden päästä.

Eli onnistuu sillä lailla.  Kummius jää voimaan, vaikka kirkon jäsenyys päättyisikin.  Ei siis ongelmia.