Miehen pelaamisesta - ylireagoinko?
Taustaa: Meillä on ollut vaikeat pari vuotta. Olin jättämässä miehen jatkuvan puhelimella pelaamisen (nettipeli) ja erinäisten muiden syiden takia. Pelasi paljon myös lasten kanssa ollessa. Tätä on siis ollut muutaman vuoden jo.
Hän kuitenkin oma-aloitteisesti lopetti kaikki huonot tapansa.
Eilen illalla "jäi kiinni" eli pelasi puhelimella illalla. Laittoi äkkiä pelin piiloon. Pelaaminen on siis ollut aiemmin aika pakonomaista.
Tuli sellainen olo, että minua on taas kusetettu. On kuulemma töissä tylsinä hetkinä pelaillut.
Tuntuu pahalta että on asiaa salannut. Luottamusta on tässä koitettu rakentaa pitkään ja jatkuvasti tulee tämmöstä pientä mikä nakertaa edistystä. Minä toivoin että oppisi vihdoin kohtaamaan minut asialla kuin asialla, vaikka asia johtaisikin konfliktiin. Mielummin niin kuin että salaillaan.
Tekis mieli vaan luovuttaa.
Mielipiteitä?
Täällä AP joka löysi tämän kirjanmerkeistäni. En ehkä painottanut, että pelaamista oli siis oikeasti 24/7 ja siksi vaadin että hän lopettaa sen kun se vaikutti koko perheeseen - lapsilla on oikeus läsnäolevaan isään!
Lisäksi oli muita ongelmia, perskännien veto joka viikonloppu jne. Nytpä on ollut ex useamman vuoden ja edelleen pelaa jatkuvasti vaikka lapset ovat luonaan, lapset ovat kertoneet. Toivottavasti jonkun toisen peliriippuvainen mies ymmärtää elämän päälle paremmin.