Miten lähestyä naista ja tehdä aloite
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
MITVP
Miehet Illasta Toiseen VauvaPalstalla
Ap, sinulle on helpompi vastata, kun kerrot ensin, millainen tuttavuus sinulla on kyseiseen naiseen.
Ei mulla ole tuttavuutta mihinkään naiseen
Niinpä. Siksi juuri kannattaisi aloittaa siitä, että tutustuisi naisiin. Ystävinä, opiskelukavereina, kollegoina, kavereiden tyttöystävinä ja puolisoina. Sen sijaan, että viettää illat äitinsä ikäisten mammojen parissa.
Töissä on pelkästään naisia. Kavereillani ei ole tyttöystäviä tai puolisoja. Harrastuksissani ei naisia näy. Pitäisi ensin keksiä missä niihin naisiin voi ystävystyä.
No siellä töissä!!
Tiedän, että sinkkuilla haastavaa tehdä aloite, riippuen, kuinka kauan olet tuntenut naisen.
Koulut, harrastukset, projekti, työpaikat, kaveriporukoissa, tapahtumassa, bileissä ja Whatsapp/discord ryhmissä ovat semmoisia luonnollisia kohtaamisia, jotka voivat toimia.
Tinder ja muut deittisovelukset ovat mahdollisia, mutta jos olet tyytymätön asiakas, niin mieti, miten itse haluat tulevaisuudelta.
Kannattaa kysyä osapuolelta rehellisiä kysymyksiä sekä elämästä. Siitä kautta saisit selville, millainen ihminen on ja onko sillä myös ihmissuhde toiveita vai haluaako olla kaveri.
Miten nykymaailmassa ylipäänsä kuuluu lähestyä ketään? Ja miten se niinkutsuttu sielujen sympatia tapahtuu? Jos mä en esim tunne toista ihmistä niin mulla ei oo minkäänlaista intressiä myöskään viedä hänen aikaansa tai hengitysilmaa. Mulla on omassakin arjessa, töissä, siitä palautumisessa, perusasioissa( kokkaus, laskut, kämpän reippaus, ym. mitä noita on) tarpeeksi tekemistä ilman että pitäisi ottaa jonkun toisen asioista, jota ei edes entuudestaan tunne kunnolla, selvää. Ja mitä ihmettelen suuresti on että miten voi olla toisesta kiinnostunut, sanavalmis ja avoin keskustelemaan syvällisesti toisen kanssa ilman että tätä edes tuntee. Ja samalla toitotetaan että pitäisi olla oma itsensä, lähestyä ilman ennakko-odotuksia minkään suhteen ja antaa itsestään "hyvä ensivaikutelma". Mulla on jo työpaikka johon kuuluu ajoittain asiakkaan kanssa delegointia, en kaipaa uutta työhaastattelua vapaalla
Vierailija kirjoitti:
Miten nykymaailmassa ylipäänsä kuuluu lähestyä ketään? Ja miten se niinkutsuttu sielujen sympatia tapahtuu? Jos mä en esim tunne toista ihmistä niin mulla ei oo minkäänlaista intressiä myöskään viedä hänen aikaansa tai hengitysilmaa. Mulla on omassakin arjessa, töissä, siitä palautumisessa, perusasioissa( kokkaus, laskut, kämpän reippaus, ym. mitä noita on) tarpeeksi tekemistä ilman että pitäisi ottaa jonkun toisen asioista, jota ei edes entuudestaan tunne kunnolla, selvää. Ja mitä ihmettelen suuresti on että miten voi olla toisesta kiinnostunut, sanavalmis ja avoin keskustelemaan syvällisesti toisen kanssa ilman että tätä edes tuntee. Ja samalla toitotetaan että pitäisi olla oma itsensä, lähestyä ilman ennakko-odotuksia minkään suhteen ja antaa itsestään "hyvä ensivaikutelma". Mulla on jo työpaikka johon kuuluu ajoittain asiakkaan kanssa delegointia, en kaipaa uutta työhaastattelua vapaalla
Tähän jatkoa vielä: ja mitä olen ymmärtänyt, jos tuosta pääsee jotenkin alkua pidemmälle niin alkaa se osio jota en hahmota ollenkaan: toista pitäisi osata lukea, jatkuvasti, tukea ja hyssytellä, silloinkin kun vain aukoo päätään ja kiukuttelee, purkaa huonoa päiväänsä toiseen passiivis aggressiivisesti niin taitavasti kun vaan kykenee. Mikään ei ole enää omaa, on vaan me( koskee ymmärtääkseni myös henkilökohtaista tilaa, enemmän tai vähemmän tasa-arvoisesti). Samalla pitäisi säilyttää jokin pilke ja romanttisuus kun tota tunne/seurusteluelämän miinakenttää pitkin koittaa päästä etenemään NIIN että sisällyttää sen lomaan vielä OMAN jaksamisen, hyvinvoinnin sekä myös työelämän( koska ne laskutkin pitää maksaa). Ja samalla pitäisi osata kristallipallosta lukea, milloin ja miten sille suhteen toiselle osapuolelle pitäisi avautua, kertoa ja jakaa mietteitä, huomioida ja hyssytellä, viemättä toiselta omaa tilaa kuitenkaan. Ja samalla pitäisi koittaa päästää se toinen omaan elämään ja oman pään sisään myös- niin että säilyttää oman minuutensa ja säilyttää tasapainon sen kanssa millaiseksi parempi osapuoli koittaa kumppaniaan muuttaa jotta hänellä olisi kivaa....
Samaa mieltä - olen joskus hämmentynyt siitä, että ilmeisesti osa naisista oikeasti pitää miehen varallisuutta tärkeänä. Jotenkin tuntuisi itsestä ihan väärältä, jos toinen maksaisi asioista enemmän kuin minä tai ostelisi minulle lahjoja, jollaisia itsellä ei olisi varaa hänelle hankkia. Minulla olisi koko ajan tosi epämiellyttävä olo ja varmaan pyytäisin häntä tuollaisen lopettamaankin tai ostamaan edullisempaa.
Tai että mitä nainen saa miehen varallisuudesta? Onko joillekuille ok vaikka mennö shopöailemaan miehen korttia käyttäen? Ei onnistuisi henkisesti itseltä, tuntuisi alentavalta. Toki jos nainen vaikka hoitaa lapsia kotona, on oikeus ja kohtuus, että mies maksaa enemmän menoista. Mutta siis jos puhutaan "pelkästään" siitä että ajatus on, että voi elää rahakkaampaa elämää rikkaan miehen kanssa?
Paljon mieluummin itse olisin yhdessä miehen kanssa, jolla olisi suunnilleen sama rahatilanne kuin minulla. Tietenkin jossain menee raja - henkilöä, jolla on maksuhäiriöitä ja muutenkin ongelmia rahan kanssa ei oikein voisi kuvitella parhaaksi kumppaniksi, erityisesti jos olisi halua perustaa perhe