Onkohan kenelläkään keski-ikäisellä suomalaisella ollut turvallista äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, enpä voi omaa äitiäni moittia.

 

Enkä sen puoleen isääkään.

 

Tokikaan ei heidän kanssaan ole ollut tapana omia ihmissuhde- yms. henkilökohtaisia asioita märehtiä, mutta on ollut aina turvallinen koti.

 

Nyt vanhempien ikääntyessä tuen tarve on kääntynyt toisin päin.

 

t: nimim. Assburger, mies 54v

Kuuluuko autismin piirteisiin v*tun vammainen kappalejako?

Täälläkö on mukana ilkeä ja  halveksiva ja väheksyvä kirjoittajien äiti?   Vai onko joku tytär tullut äitiinsä, pilkkaavaksi ja rivokieliseksi?

Kirjoitan kännykällä, samsung,  yhdellä rivinvaihdolla tulee tosiaan pitkä aukko. 

TavallAn helpompi lukea kuin jonkun kappalejaoton pitkä kirjoitus 

Olen boomerina tehnyt lukemattomia virheitä varmaan.  Syrjäseudulta muuttaneena  kasvatin kaupungin huonomaineisessa lähiössä lapset, tosin muutettiin sieltä pos ennen teini-ikää.

Lapset kävivät koulunsa ja opiskelivat akateemiseksi.  Opinnoissa ja läksyissä  emme voineet auttaa emmekä opintien valitsemisessa koska itseltä puuttui tieto jo mahdollisuuksista.

Olen äiti joka ei kysele mitä töissä on tekeillä tai tiedä heidän esimiesten tai työkavereittein nimiä ( oli kerran pitkä keskustelu, äiti ei välitä urastani, ei kysele eikä ees tiedä mitä teen)

Äiti joka on antanut lasten ( ja lastenlasten)  hoitaa itse yksityiselämänsä.  Sekin on joissain keskusteluissa pahan äidin merkki.

Jäyhänä hämäläisenä en lapsuuskodissa tottunut halailuun, toki lapsia pienenä sylittelin, mutta  en tiedä tarviiko välit aikuisiin lapsiinkaan mitään  i love you-elokuvista opittua. (Hallmark)

Varmasti monella on ollut hyvä äiti, ja monella huono. Ne, joilla on ollut hyvä ja terve äiti, tuntuvat kaipaavan häntä vielä kuolemansakin jälkeen.

Sairasta alasrepijää, manipuloijaa, elämän tuhoavaa kadehtijaa tuskin haikaillaan, kun eroon päästään.

Vierailija kirjoitti: Varmasti monella on ollut hyvä äiti, ja monella huono. Ne, joilla on ollut hyvä ja terve äiti, tuntuvat kaipaavan häntä vielä kuolemansakin jälkeen. Sairasta alasrepijää, manipuloijaa, elämän tuhoavaa kadehtijaa tuskin haikaillaan, kun eroon päästään.

Mitä oletat näistä tyttäristä, mahdollisesti äideistä,  jotka täällä ivaavat ja ilkeilevät muille kirjoittajille jos joku ei yhdy vaikkapa mielipiteeseen " kaikkien keski -ikäisten äidit kaikkien aikojen huonoimmat".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Varmasti monella on ollut hyvä äiti, ja monella huono. Ne, joilla on ollut hyvä ja terve äiti, tuntuvat kaipaavan häntä vielä kuolemansakin jälkeen. Sairasta alasrepijää, manipuloijaa, elämän tuhoavaa kadehtijaa tuskin haikaillaan, kun eroon päästään.

 

 

 

Mitä oletat näistä tyttäristä, mahdollisesti äideistä,  jotka täällä ivaavat ja ilkeilevät muille kirjoittajille jos joku ei yhdy vaikkapa mielipiteeseen " kaikkien keski -ikäisten äidit kaikkien aikojen huonoimmat".

Eräänlaista itsensä valkopesua on lyödä kaikki negatiiviset ominaisuudet jollekin kokonaiselle sukupolvelle, joka turvallisesti ei ole tietenkään se oma sukupolvi. Tällaista näkee ja kuulee eri ikäisiltä... epäkypsyyttä.

Kaikissa sukupolvissa lienee sekä hyviä vanhempia että niitä, jotka eivät siinä lajissa loista.

Vierailija kirjoitti:

Olen boomerina tehnyt lukemattomia virheitä varmaan.  Syrjäseudulta muuttaneena  kasvatin kaupungin huonomaineisessa lähiössä lapset, tosin muutettiin sieltä pos ennen teini-ikää.

 

Lapset kävivät koulunsa ja opiskelivat akateemiseksi.  Opinnoissa ja läksyissä  emme voineet auttaa emmekä opintien valitsemisessa koska itseltä puuttui tieto jo mahdollisuuksista.

 

Olen äiti joka ei kysele mitä töissä on tekeillä tai tiedä heidän esimiesten tai työkavereittein nimiä ( oli kerran pitkä keskustelu, äiti ei välitä urastani, ei kysele eikä ees tiedä mitä teen)

 

Äiti joka on antanut lasten ( ja lastenlasten)  hoitaa itse yksityiselämänsä.  Sekin on joissain keskusteluissa pahan äidin merkki.

 

Jäyhänä hämäläisenä en lapsuuskodissa tottunut halailuun, toki lapsia pienenä sylittelin, mutta  en tiedä tarviiko välit aikuisiin lapsiinkaan mitään &

Minua kiinnostaa mitkä kohdat tuossa kommentissa aiheuttavat alapeukut?   Tietysti boomerius ainakin yksi seikka.

Ivallisten äitien tyttäristä näyttää tulleen myös ivaavia ja alatyylisiä.  Mitähän heidän lapsensa aikoinaan äidistään?

Ei oo turvallista äitiä. Olen itse 90-luvulla syntynyt ja tuntuu ihan hirveältä nähdä kun joillain muilla sellainen on.

Se on yksi iso syy siihen, miksi olen vapaaehtoisesti lapseton nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ivallisten äitien tyttäristä näyttää tulleen myös ivaavia ja alatyylisiä.  Mitähän heidän lapsensa aikoinaan äidistään?

Niin. Se on huono kierre, jos nainen on lapsuudestaan asti harjaantunut nokittelemaan muita naisia ja vetämään mattoa jalkojen alta vaikka väkisin. Se on yksi tie huonoksi äidiksi, joka ei osaa kuin kilpailla ja yrittää horjuttaa muita naissukupuolisia. Tietysti vaatii sen, että "kypsyminen" vinoutuu niin, että epäkypsät defenssit jatkuvat läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.

 

 

 

Miksi juuri nyt on ennätysmäärä lapsia sijoituksessa ja lasun asiakkaina?

 

Siksi koska kasvatusvirheisiin on viimein alettu puuttua.

 

Nykyään lasta ei saa nimitellä, lyödä, nostaa hiuksista ilmaan, eikä pitää nälässä.

Ei saa olla räkäkännissä lasten aikana. Ei saa tupakoida autossa ja kotona sisällä.

Tätä kaikkea harrastivat molemmat vanhempani. Vaikka naapurissa asui parikin sossua, vanhempani saivat kasvattaa meitä vapaasti mieltymystensä mukaisest

Näin on. Vielä kasarilla lastensuojelun asiakkaaksi "pääsi" eronneet äidit, jos oli lainkaan päihteidenkäyttöä tai/ ja tanssiravintolassa käymistä, ja jos palkka/ omaisuus oli niin vähäinen ettei ollut omistusasuntoa. Lasun saattoi välttää sillä, että oli hyvä työpaikka ja oma (velkainenkin) asunto.

Kahden vanhemman perheissä lasu ei johtanut mihinkään jos perhe oli hyvätuloinen, akateeminen koulutus (jota vielä kasarilla arvostettiin), eikä päihteidenkäyttö ollut työntekoa häiritsevää. Vaikka toinen vanhempi olisi ollut holtiton, riitti että toinen kantaa vastuun, huolimatta siitä että lapset kärsivät. 

Kasarilla vielä haukuttiin avioerolapsia. Naisen osa oli kamala, koska jos mies oli hirviö, eroa katsottiin silti pitkin nenänvartta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen boomerina tehnyt lukemattomia virheitä varmaan.  Syrjäseudulta muuttaneena  kasvatin kaupungin huonomaineisessa lähiössä lapset, tosin muutettiin sieltä pos ennen teini-ikää.

 

Lapset kävivät koulunsa ja opiskelivat akateemiseksi.  Opinnoissa ja läksyissä  emme voineet auttaa emmekä opintien valitsemisessa koska itseltä puuttui tieto jo mahdollisuuksista.

 

Olen äiti joka ei kysele mitä töissä on tekeillä tai tiedä heidän esimiesten tai työkavereittein nimiä ( oli kerran pitkä keskustelu, äiti ei välitä urastani, ei kysele eikä ees tiedä mitä teen)

 

Äiti joka on antanut lasten ( ja lastenlasten)  hoitaa itse yksityiselämänsä.  Sekin on joissain keskusteluissa pahan äidin merkki.

 

Jäyhänä hämäläisenä en lapsuuskodissa tottunut halailuun, toki lapsia pienenä sylittelin, mutta  en tiedä tarviiko välit aikuisiin lapsiinkaan mitään &

Ihan symppistä tekstiä. Mutta. Miten ei voi tietää opiskelumahdollisuuksista? Ajankohtaista tietoa sai jo aikanaan kysymällä ja lukemalla. Oli hakuopastakin ja keskustelumahdollisuuksia koulullakin, työkkärikin valisti jotenkin. Äitiä ei siis kiinnostanut sen vertaa lapsensa mahdollisuudet. Mikä oli tärkeämpää, nimipäiväkorttien lähettely, lauantaitanssit ja leipominen? Ei käsitä, ei.

Voi vitsi, mitähän meni taas väärin kun kommenttini kirjoitin ja meni tarkastettavaksi. Ikäluokallamme ei samaa vapautta kuin teillä nuorilla on ivatessamme meitä.

Yritin kertoa ettei välttämättä kahdella kansakoulun  käyneellä tehdastyöläisellä (leipojalla , korttien lähettäjällä, lauantaitanssien kuuntelijalla)  ollut mahiksia määrätä että lakimieheksikin kun isäkin.

18 täyttäneet lukiolaiset lukivat itse hakuoppaansa ja miettivät mikä kiinnostaa.   Kun tavoite omi ettei ainakaan isän ja äidin tavoin liukuhihballe.

Olen kuullut monelta, millaisia äitejä heillä on ollut. Joillakin alkoholisteja ym, joten oman äidin nalkutukset tuntuvat pieneltä siinä rinalla ja hänen puutteensa, hän oli kuitenkin kiltisti kotona. Ei osannut neuvoa kaverisuhteissa eikä suojella maailmalta, ei neuvonut varomaan tietynlaisia ihmisiä yms. Mutta itse olen parantanut ja opettanut omille lapsilleni enemmän. Äitini oli silti omista lähtökohdistaan paljon parempi äiti kuin esim. alkkisäidit. Hyviä äitejä varmasti on Suomessakin, mutta liian monta tarinaa olen kuullut päihde äideistä. 

Mun boomeriäiti on ollut oikein hyvä äiti. Hänen iäkäs isänsä ei ollut sodassa sairauden vuoksi. Myös äidin veljet ovat olleet lempeitä, huolehtivia vanhempia.

Eikö mene kolme sukupolvea sodan jälkeen ennenkuin traumat poistuu?  Ehkä ne ei kulkeneet äidin perheen mukana. 

Isäni syntyi sodan lopulla, hänen isänsä oli sodassa ja haavoittui. Oli ankara, alkoholi maistui ja koko hänen puolen suku puhui sodasta läpi mun 70-luvun lapsuuden. Saatiin ruumiillista kuritusta. 

Osa mietti sitä sotaa kuolemaansa saakka ja kuorimitti sillä lapsensa ja lapsenlapsensa. R sana ja viha oli puheissa loppuun saakka. Vastat 2000-lukulaisten lapset ovat näistä vapaita.