Mummola-elokuva

Risto yrittää katseellaan ottaa kontaktia, saada kiinni ihmisistä, mutta ei saa mitään vastakaikua vaimonsa lapsuudenperheen dynamiikassa ollessaan. Pl. kun tämä kampaajasisko ja Risto kahdestaan juttelevat. Risto pitää kontaktia lapseensa myös kotona ( kun juttelevat kokeesta), mutta mummolassa Risto on myös valtadynamiikan armoilla.

Joku kirjoitti, että "pappa oli kiltti alkoholisti". Miten niin? Onko alkoholisteille eri standardit kuin muille? Kuinka kilttiä on sabotoida toisten joulunvietto, haluta katsoa nauhoitettua rallia vaikka lapsi haluaisi katsoa jouluohjelmia, elää itsekkäästi addiktionsa vietävänä niin, että kaiki läheiset joutuvat kärsimään, jne? Minusta tämä ei ole kilttiä, vaan itsekästä, epäkohteliasta, epähuomaavaista. Kiltti ihminen on sellainen, joka ottaa muut huomioon, tämä ei ottanut.

Juuri katsoin Mummolan uudestaan ja olipa vaikuttava kohtaus,kun hautajaisten jälkeen mummo pohtii,että turha jäädä surkuttelemaan, kaikilla on kuolema edessä,"se on semmosta" ja katsoo suoraan kameraan,eli katsojaan, mikä on ainoa hetki tässä elokuvassa.

Katsoin Mummolan toiseen kertaan. Jäin miettimään Lassen kuolemaa. Oletan, että oli itsemurha. Kuitenkin siinä kohtauksessa kun Lasse jää ulos kuselle, ja mummo menee sisälle keittiöön puuhaamaan kahvia tai teetä ja piispamunkkeja. Kuvataan ovea, ja äänimaailma kuulostaa siltä (ehkä) että joku olisi vessassa, vatsa sekaisin. Kiinnittikö kukaan muu tähän huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Mummolan toiseen kertaan. Jäin miettimään Lassen kuolemaa. Oletan, että oli itsemurha. Kuitenkin siinä kohtauksessa kun Lasse jää ulos kuselle, ja mummo menee sisälle keittiöön puuhaamaan kahvia tai teetä ja piispamunkkeja. Kuvataan ovea, ja äänimaailma kuulostaa siltä (ehkä) että joku olisi vessassa, vatsa sekaisin. Kiinnittikö kukaan muu tähän huomiota?

Jarkko Pajunen oli siellä aamukakalla ja runkkailemassa?

Wentsel vääns skeidat ja alko leffassa tapahtuu!

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa ja vieläkin ajatukset ovat tässä elokuvassa. Tämä on ehkä tärkein elokuva, josta olen katsonut pitkään aikaan, ehkä koskaan.

 

Tässä on kuvattu hämmästyttävällä taidolla se seuraus, mikä alkoholismilla on. Nimenomaan sillä alkoholismilla, johon ei kuulu fyysistä väkivaltaa, ei edes huutoa tms. Ketään ei karhattu aattona hankeen. Ja silti, jokainen hahmo kantoi omalla tavallaan sitä valtavaa painoa ja puristusta. Ja häpeää.

 

Pappa ei ymmärtänyt lainkaan mitä perheelleen tekee. Hän koki olevansa uhri. Ja olikin. Ja silti hän aiheutti perheelle hirveän ylisukupolvisen trauman.

 

Pidin erityisesti siitä, että elokuva näytti sen, että mikään ei auta. Hahmot yrittivät elää alkoholistin vieressä keskittyen mukaviin asioihin, ollen välillä suorapuheisia, välillä välinpitämättömiä, ystävällisiä... Edes Hillan vetoaminen lähestymiselläään ja kirjell

Erittäin hyvää pohdintaa.

Jatki-osan tekisin siskoksista. Jotenkin niin osuvaa dialogia, tunnistan todella monen siskon siskona.

Tietäjät tietää.

Nuo ärsyttävät, jotka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse. Rakkaat ja raivostuttavat. Hyvässä ja pahassa. Voivat ilkeillä, satuttaa, mutta tosi paikan tullen tukevat ja auttavat.