Aiotteko jaksaa vielä vuoden 2026?
Miten on, jaksatteko roikkua mukana vielä tulevankin vuoden? Omasta puolestani alan olla sitä mieltä, että taidan jättää leikin kesken.
En oikein enää tiedä, mitä tehdä. Aina, kun luulen, etten enää voi voida huonommin, tipahdan pykälän verran alemmas. Elän käytännöllisesti katsoen täysin yksin enkä muuta enää osaa. Toisinaan kaipaan seuraa, mutta häpeänsekainen itsevihani on niin voimakas, että toisten tapaaminen saa aikaan suoranaisen romahduksen. En kelpaa muiden ihmisten joukkoon, on kuin olisin häpeäksi omalle lajilleni. Pelkän olemassaolon itsessään ei kuuluisi tuntua näin pahalta, mutta se tuntuu. En näe minkäänlaista ratkaisua.
Tulkoon vuosi 2026 millaisena ikinä tahtookin. En usko menettäväni paljoakaan: klassinen sivistys, kielitaito, luonnon arvostaminen ja ajattelun hyveet ovat kuolleet. Enköhän minäkin voi mennä siinä samalla.
[Edellinen aloitus poistui jostakin syystä, vaikka keskustelu oli aivan asiallista. Harmittaa, koska mukana oli todella fiksuja viestejä, jotka antoivat paljon ajateltavaa. Laitan tämän siksi uudelleen - en roskapostimielessä vaan siinä toivossa, että hyvä keskustelu jatkuisi.]
Kommentit (44)
Ei millään pystyis. Edellinen oli aivan kuraa.
Koetetaan nyt kumminkin vielä. Eihän sitä tiedä, jos jotakin hyvääkin tapahtuisi!
Toivon että jaksan vielä yli 40 vuotta.
"On varmasti kiduttavaa elää vain oman itsekeskeisen päänsä sisällä. Oletko koskaan miettinyt mitä voisit antaa muille (sen sijaan mitä itse elämältä saat ja miltä sinusta juuri nyt tuntuu?) -eri"
Eipä minulla kauheasti ole annettavaa, en ole kovin kiinnostava tai sosiaalisesti taitava ihminen; en myöskään millään mittarilla kelpaa lajitovereideni seuraan. Mitä tulee tuohon elämältä saamiseen, en varsinaisesti halua saada elämältä mitään - toivon vain, ettei se aiheuttaisi kohtuuttomasti kärsimystä.