Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden alueelle muuttaminen
29.12.2025 |
Onko kukaan muuttanut takaisin asuinalueelle missä on asunut lapsuudessaan? Miltä se on tuntunut aikuisena? Kun googlemapsista katson oman lapsuuden aikaista asuinaluetta ja kuvia siitä, valtaa minut vapauden ja turvallisuuden tunne. Olisikohan tämä vapauden tunne pysyvä, jos muuttaisin alueelle takaisin aikuisena vai tulisikohan aikuisuuden vastuut kuitenkin painamaan tämän tunteen kadoksiin? Oman lapsuuden alue toki muuttunut huomattavasti siitä mitä se on ollut ja vanha ala-aste myös kadonnut. Kokemuksia? Mietteitä? Ajatuksia?
Kommentit (18)
Omat sukulaiseni asuvat vielä samalla pienellä paikkakunnalla, jossa itsekin asuin lapsuudessa. Onhan se nostalgista käydä siellä kyläilemässä, ja varsinkin kesällä käyn kävelyllä lapsuudesta tutuissa paikoissa. Tuntuu, että aikuisuuden kiire ja huolet katoavat. Paljon siellä on kuitenkin myös muuttunut, palvelut ovat heikentyneet ja kylä ei ole enää niin eloisa kuin se oli joskus 30 vuotta sitten. Voisin kuvitella muuttavani joskus sinne, mutta eihän niitä lapsuuden aikoja tai vapauden tunnetta takaisin saa. Paljon hyviä muistoja siellä toki on, mutta aikuisen elämän rakentaminen sinne on kuitenkin sitten aika erillinen projekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, asiaa pitää pohtia tarkoin.
Lapsuusmaisemiin on usein vahva tunneside, mutta usein paluu on pettymys, koska kaipuussa on ollut kyse kaipuusta lapsuusaikaan.
Ei ole enää lapsuuskotia, koululuokkaa, kaveripiiriä jne.
Kotipaikkakunta on voinut muuttua radikaalisti, siellä ei enää ole vanhoja ystäviä.
Olet myös itse muuttunut.
Itse muuutin kotipaikkakunnalleni, joska sain läheltä töitä ja täällä asuvat edelleen vanhempani ja sisarukseni.
Minä tein sen. Muutin kotipaikkakunnalleni n. 60-vuotiaana auttamaan vanhempiani. He kuolivat muutaman vuoden välein. Nyt olen vanha ja yksin.
En ole tavannut kuin muutaman lapsuusystävän, mutta ystävyys ei enää uudistu.
Sitäpaitsi moni on kuollut ja koko ajan kuolee lisää.
Enpä tiedä kannattiko tämä.
Täytyy erottaa nostalgia ja todellisuus. Aika on usein ajanut ohi niistä muistoista mitä siellä on. Paikka voi olla sama, mutta sitä lapsuuden tuntumaa ei saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tiedän pari ihmistä, jotka ovat ostaneet vanhemmiltaan oman lapsuuden kotinsa ja tunnen useamman ihmisen joka ei ole koskaan edes muuttanut pois lapsuuden asuinalueelta.
Minusta taas on säälittävää jos ihmiset eivät kokeile muualla asumista, mutta osaavat kertoa kyllä kuinka joku alue hirveä paikka asua. Eräs naapuri kertoi kuinka on ikänsä asunut siinä samassa talossa, ajattelin kyllä että sen huomaa kun oli asennevamma ja yritti määräillä koko kerrostaloa ja pihapiiriä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu siihen että sitä kouluaikaista porukkaa pyörii siellä edelleen. Heitä on kaupan kassalla, terveyskeskuksessa, päiväkodeissa, remonttifirmoissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen. Muutin kotipaikkakunnalleni n. 60-vuotiaana auttamaan vanhempiani. He kuolivat muutaman vuoden välein. Nyt olen vanha ja yksin.
En ole tavannut kuin muutaman lapsuusystävän, mutta ystävyys ei enää uudistu.
Sitäpaitsi moni on kuollut ja koko ajan kuolee lisää.
Enpä tiedä kannattiko tämä.
Ymmärsitkö edes aloitusta ? Kysymys ei ole paikkakunnasta vaan alueesta joka on paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen että sitä kouluaikaista porukkaa pyörii siellä edelleen. Heitä on kaupan kassalla, terveyskeskuksessa, päiväkodeissa, remonttifirmoissa jne.
No, eikä pöyri. Kaikki täällä on jotain vieraspaikkakuntalaisia. Ja täällä kasvaneet on vähän paremman paikan arvoisia.😂
Muutin reilut neljä vuotta sitten lähelle lapsuudenkotiani, matkaa linnuntietä ehkä 300 m. Enkä hetkeäkään ole katunut. Tunne siitä, että tulin takaisin kotiin, on hyvin vahva, edelleen. Eipä täältä ole pitkä matka kaupunkiinkaan, muutama kilometri, mutta metsään ja pellonreunoille pääsee kävellen 10 minuutissa. Rakastan sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ns ehdollisen kaupan, asuin vuoden vuokralla ja vuoden asumisen jälkeen ostin talon. Ennen osto päätöstä pitäisi aina paikassa asua se yksi kalenteri vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen. Muutin kotipaikkakunnalleni n. 60-vuotiaana auttamaan vanhempiani. He kuolivat muutaman vuoden välein. Nyt olen vanha ja yksin.
En ole tavannut kuin muutaman lapsuusystävän, mutta ystävyys ei enää uudistu.
Sitäpaitsi moni on kuollut ja koko ajan kuolee lisää.
Enpä tiedä kannattiko tämä.
Ymmärsitkö edes aloitusta ? Kysymys ei ole paikkakunnasta vaan alueesta joka on paikkakunnalla.
Ihan samasta asiasta on kysymys. Lapsuuden maisemiin muuttamisesta. Paikkakunnalta toiselle muuttaminen on tietysti isompi askel. mutta ihan samasta asiasta on kyse.
En asu enää lapsuuden kotipaikkakunnalla, tosin se on ihan tämän kaupungin naapurissa. Silloin tällöin tulee käytyä autolla entisellä paikkakunnalla, mutta olen ollut jo 20 vuotta poissa sieltä ja se on sillä aikaa muuttunut paljon, esim. minun aikaiset koulut on kaikki korvattu uusilla rakennuksilla, ym.
Viimeksi asuin siellä sellaisella alueella jossa en asunut lapsuudessani ja en oikein kotiutunut sille alueelle koskaan, en siellä lapsuuden aikana pyörinyt ollenkaan. En tosin tunne olevani kotonani täällä naapurikaupungissakaan.
Joskus miettinyt millaista olisi muuttaa ihan sille lapsuuden alueelle, mutta kuten tässä ketjussa jo muut kirjoitelleetkin, se voisi olla pettymys. Voisi turmeltua sitten ne lapsuuden mukavat muistotkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuota on kokeiltu ja huonoin tuloksin. Paikka tuntui pieneltä, entiset ahdistavat " napamiehet" olivat poistuneet, poistumassa, mutta periytyttäneet suvaitsemattoman sisäsiittoisen juntisminsa lapsilleen,henkinen ilmpiiri oli tympeästä kepulaisuudesta lirvahtanut persuuteen eli vielä enemmän kuin aavistuksen taantunut sivistyksellisesti sellaista rasisminatsi haisua kaikkialla.
Palvelut olivat kadonneet ja niitä haettiin pitkän taipaleen takaa yleensä ambulanssilla kun oli niin huonossa kunnossa, että ambulanssi vaivautui ottamaan kyytiin.
Vanhuksia toisinaan vaelteli kauppaan kun he eivät pystyneet kauemmas lähtemään edullisemmille ostoksille.
Keskellä kylää riitaisa suvaitsematon kirkko jota "entiset syntiset" irstailijat pitivät henkisesti pihdeissään yrittäessään opettaa, että älkää tehkö kuten minä tein vain niin kuin minä neuvon , kun jostain syystä minusta on tullut jonkinlainen kaikkitietävä profeetta sekä jumalansanan tulkki joka näki yleensä homoutta kaikkialla.
Luonto metsät oli aika tavalla käytetty, mutta susi oli entistä vahvemmin syyllinen lähes kaikkeen saaden olla vihervasemmiston lisäksi syyllinen kaikkeen kurjuuteen, omaan napaan ei vieläkään osattu katsoa syypäiden löytymiseen ja tuskin koskaan osataankaan.
Venäjä oli paha juttu, mutta ei estänyt yrittäjähenkisiä tankkaamassa siellä kun täytyi lähteä hakemaan suuresta citystä alkon tuotteita tukiaisrahapäivän kunniaksi.
Minä muutin takaisin samaan kaupunginosaan jossa asuin lapsena, en samaan taloon mutta lähelle sitä. Lapsuuteen ja nuoruuteen ei toki pääse takaisin, en ole yrittänytkään, ja ympäristö on muuttunut paljon, mutta jokin kiva tuttuuden tunne siinä silti on.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy erottaa nostalgia ja todellisuus. Aika on usein ajanut ohi niistä muistoista mitä siellä on. Paikka voi olla sama, mutta sitä lapsuuden tuntumaa ei saa takaisin.
Onneksi ei.
Joku biologinen kello äsken yritti manipuloida minua lähtemään vanhoille sijoille. Se lienee tavallista, kun ikä alkaa vitosella. Onneksi se ääni vaimeni äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy erottaa nostalgia ja todellisuus. Aika on usein ajanut ohi niistä muistoista mitä siellä on. Paikka voi olla sama, mutta sitä lapsuuden tuntumaa ei saa takaisin.
Onneksi ei.
Joku biologinen kello äsken yritti manipuloida minua lähtemään vanhoille sijoille. Se lienee tavallista, kun ikä alkaa vitosella. Onneksi se ääni vaimeni äkkiä.
Eikös ne jotkut kalat pyri vanhemmiten sinne missä ovat aikoinaan syntyneet?
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tiedän pari ihmistä, jotka ovat ostaneet vanhemmiltaan oman lapsuuden kotinsa ja tunnen useamman ihmisen joka ei ole koskaan edes muuttanut pois lapsuuden asuinalueelta.