Sinä joka huomautat toisen hiljaisuudesta, niin millaista vastausta oikein odotat?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka sanovat miksi et hymyile, tai miksi et puhu eivät halua vastausta, vaan niille se on valtataistelua.
Paras vastaus on kylmä katse.
Totta, mutta mihinhän ne pyrkii sillä? Miksei sama tapahdu koskaan toistepäin, kukaan ei huomauta miksi et ole pokerinaama ja miksi suusi ei ole hiljaa.
Tämä on muuten hyvä huomio. Ajatuksenakin tuntuisi loukkaavalta sanoa toiselle, että miksi puhut noin paljon, oletko ikinä hiljaa. Hiljaisuudesta huomauttelu on kuitenkin ihan ok. Harva hiljainen myöskään loukkaantuu tuosta, mutta jos hölöttäjälle huomauttaa, niin varmasti alkaa nakella niskojaan.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan ylikaiken sitä kun jollakin on hirveä puheripuli ja lopuksi tämä henkilö sitten tokaisee, että sano sinäkin jotain. Joo, niin prkle sanoisinkin kun olisit hetken hiljaa.
Tai sitä, kun lopuksi tällainen henkilö toteaa, että olipa kiva jutella.
"Syyttömänä syntymään, sattui hän - tähän maahan pohjoiseen ja kylmään."
Muutaman kerran tullut töissä kys. tilanne vastaan esim. tauolla.
Olen sen sitten lyönyt läskiksi: "jaa... niin... riippuu kait siitä mitä hiljaisuudella tarkoitetaan? Onko se pelkkää ihmisäänen puuttuminen tilassa sinulle? Vai mitenkä itse asian koet? Meinaan sanat ja tavat kokea asiat riippuu aina yksilöstä jne."
Joku parin minuutin metafyysinen ja -muka-filosofinen tajunnanvirta naamalla jatkuvasti typerä, hiukan ivallinen virne ja kova katsekontakti.
Siihen se on yleensä loppunut kysely ja sitten voidaan vastaisuudessa ihan normaalisti keskustella jostain.