Te joita on rankasti kiusattu

En ole reagoionut luokkakokouskutsuihin mitenkään. Korkeintaan olen heittänyt saunan uuniin sytykkeeksi. Vessapaperiksi on ollut liian kovaa.

Kun ylitetään tietyt rajat,

niin rikotaan - tietoisesti -

Suomen lakia. Laki on oikein. Laki on

meille jokaiselle sama sukupuoleen,

ikään, statukseen, säätyyn tai

yhteiskuntaluokkaan katsomatta.

Oikeusjärjestelmä

langettaa syylliselle/rikoksentekijälle

tuomion: sakkorangaistuksen, 

ehdollisen tai 'ehdottoman'

vankeusrangaistuksen. Hän maksaa

molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut.

Tämän lisäksi hänet määrätään

suorittamaan uhrille rahallinen

korvaus. Asiat ratkotaan rahalla ja tuomarin 

rangaistuksin - näin se menee täällä

maan päällä. Ei kukaan kysele bullakahvien

perään, vaan lain määräämien

korvausten perään, jotka rikoksen uhrille 

itsestäänselvästi kuuluvat maksettaviksi

henkisestä

ja/tai fyysis.särystä/ansionmenetyksestä/

työkyvyttömyydestä ajanjaksolle x-y,

jonka pitkäkestoinen trauma hänelle aiheutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin olen päässyt. Hautausmaalla jo yli 20 vuotta sitten

Siis sinäkö?

Varmaan se kiusaaja 😁.

Kiusaajat oli molemmat sellaisia isänsä ja isäpuolensa käyttämiä pellejä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ärsyttää nämä kiusaajien seuraajat jotka virnuilevat ja naureskelevat kiusatuille.  Ovat niin fiksuja olevinaan kun kiusaamisesta jotain kysytään, kaksinaamaiset paskiaiset.

Tämä. Kiusaamisessa on pahinta se, että siinä on mukana koko koulu. Kaikki tietävät, ketä kiusataan ja ketä näin ollen itsestäänselvästi kuuluu halveksia, mutta silti mieltävät itsensä 'viattomiksi'. Siltä paikkakunnalta on muutettava pois, jos haluaa eroon kiusatun leimasta, ja silloin ei kyllä paljon myöskään kiinnosta, mitä näille kenellekään kuuluu aikuisena.

Pahimpia kiusaajiani olivat omat vanhempani, äitini pahin. Valitettavasti hän ei ole kuollut vaan porskuttaa menemään vielä 89-vuotiaana. En ole hänen kanssaan tekemisissä.

Menestys on ollut paras kosto. Katson näitä "läpi" sanomatta mitään aina, kun tavataan. Se tepsii.

En ajattele heitä enää juurikaan. Jos joskus on artikkelia kiusaamisesta, saattaa ajatuksessa vilahtaa, että ehkä hekin lukevat sen ja muistavat, mitä on tullut tehtyä. Ehkä vähän pelkäävätkin, että joku kiusatuista julkisuudessa ilmiantaa heidät.