Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu- ja kevätjuhlan näytelmässä päärooliin valittiin aina kaunis vaaleatukkainen tyttö. Muut esittivät jotain tonttuja ja puita ja kiviä. En usko, että enää tehtäisiin näin vaan yritettäisiin olla tasapuolisempia.

Tämä 🙌 ihmettelin jo ala-asteella miksi Jeesuksen äidiksi valikoitui nöpönenäinen blondi. Juutalaiset tuppaa olemaan komeita brunetteja.

 

Ja Jeesuskin todennäköisesti muistutti enemmän jasser Arafattia kuin Brad Pittiä

Ja alkuperäinen Luciakaan  tuskin oli vaalea.

"Minä leikkaan tuorekurkkua juustohöylällä. Tulee tosi siistejä siivuja. "

Sama täällä. Toimii todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella 80 luvun alussa oli pakko opetella soittamaan melodiikkaa ja nokkahuilua.

Kuka herranjestas sitä taitoa tarvitsi ikinä yhtään mihinkään.

Soittimia, joilla pääsee helposti musiikin alkeisiin käsiksi.

Edullisia ja kestäviä koulusoittimia.

 

Sehän se syy on ollut. Nokkahuilun ääni vain on niin karsea, että epäilen pakollisella nokkahuilun soitolla kuitenkin aiheutettu enemmän haittaa kuin hyötyä musiikkikasvatukselle.

mun mielest' nokkahuilussa on kaunis ääni. Toki sitä pitää osata soittaa oikein, mutta ei se musta kamala soitin ole. Ite tykkäsin soittaa sitä

Leikittiin ala-asteella tsunamia Kaakkois-Aasian maanjäristyksen ja hyökyaallon jälkeen, saatiin jälki-istuntoa, koska yksi samassa koulussa ollut oli menettänyt perheensä tsunamissa.

Vanha juttu, koska ruuat syötiin luokissa. Oli näitä pieniä maitopurkkeja, ja oli 2kk yli-ikäinen päiväys. En juonut, joten sain 2 tuntia arestia. Sillä tavalla opetetaan auktoriteettien todellinen filosofia.

Mellä oli 5.-6. luokalla vanha setä opettajana. En tiedä, oliko totta, mutta huhu liikkui, että olisi päässyt jo 4 vuotta aiemmin eläkkeelle, muttei ollut suostunut. Hän asui koululla olevissa opettajien asunnoissa. Hän oli ainoa aikuinen, jolle tyttöjen piti niiata koulussa. Esim. kun tämä opettaja tuli luokkaan, kaikkien piti nousta seisomaan. Sitten sanottiin yhteen ääneen: Hyvää huomenta, opettaja! Ja siinä kohtaa piti tyttöjen niiata. Sitten opettaja antoi luvan istua. Eli meno oli 80-luvullakin kuin 50-luvulla. 

Meillä oli yläasteella tiukka linja myöhästymisten suhteen. 10 myöhästymisestä sai tunnin jälkkää ja 15 jo piti istua 2h ja sen jälkeen tuli samainen 2h aina 5 myöhästymisen jälkeen. 

Muutettiin sitten 9lk alussa ihan muutaman sadan metrin päähän koulusta ja ajattelin että nyt ei tule enää myöhästeltyä mutta kuinka väärässä olinkaan😀. Ensimmäiset 10 tuli kuin varkain ja tunnin istuminen vielä menetteli mutta kun alkoi 2h istuminen lähestyä niin tuli jo kylmä hiki....

Eräänä keväisenä aamuna meinasi tulla hiukan kiire, saldona pitkään kummitellut se 14 myöhästymistä ja ajattelin taistella luokan ja peruskoulun loppuun ilman lisäsaldoa. Oikein juoksin kouluun ja olin juuri menossa luokkaan niin opettaja oli sulkemassa ovea. Puuskutin että en kai myöhästynyt johon opettaja että käypä katsomassa käytävällä kelloa ja tule uudestaan ja paiskasi oven kiinni. Vitutti niin paljon että lähin kotiin loppupäiväksi.

Jälkeenpäin opettaja oli merkannut sen myöhästymiseksi vaikka toimitin poissaolotodistuksen. Pitkään kapinoin sitä vastaan enkä mennyt jälki-istuntoon. Vasta kun uhkasivat etten saa päättötodistusta niin tehtiin sitten kompromissi ja kävin istumassa tunnin ja siinäkin oli kova tiskaaminen.

Meillä ala-asteella 1982-85 poikien ( nyt jo edesmennyt ) liikunnanopettaja piti meille armeijan sulkeisia:

Parriviin - JÄRJESTY ! ! !

JAKO ! ( sisälsi automaattisesti käskyn Katseoigeaan - BÄIIIIN ) - neljään !

- Yks - Kaks - Kolme - Neljä - Yks - Kaks . . .

LEPOOO !!!  - Ei käännetä sitä päätä vasemmalle kun on sanottu oma numero vaan katsotaan eteenpäin! Miksei tämä nyt jo mene perille?!  jne. . .

Näin siis joka kerta liikunnantunnin alussa kun jaettiin oppilaat joukkueisiin.

Talvella kun ei saanu heitellä lumipalljoja, ja  jotkut joskus siihen sortui, niin kaikilta lumipallon heittelijöitä otettin pipo ja hatut pois ja saivat ne vasta seuraavalla välkällä takasin. Naisopettajan tapa,  epäselvää oli miten se esti lumipallojen heiton. Omituinen sääntö.

Ala-asteen luokanopettaja oli 90-luvulla käsittämättömän kiinnostunut matematiikan vihkon yksityiskohdista. Neljä vuotta vahdattiin että marginaali oli tasan kahden ruudun levyinen ja että vastaus oli kirjoittettu muodossa "T: 123 kananpoikaa" T isolla kauno-T:llä, numerot kaunonumeroina ja samoin sanat kaunokirjoituksella. Vastaus oli myös viivottimella alleviivattava, mutta en enää muista riittikö yksi viiva vai pitikö se tupla-alleviivata. Ala-asteen viimeisen matikan tunnin jälkeen ketään ei ole nämä kiinnostaneet, ei yläasteella, lukiossa, eikä yliopistossa.

Me istuimme kahden istuttavissa pulpeteissa, aluksi aina tytöt vierekkäin ja pojat vierekkäin. Jos kuiskaili pulpettikaverin kanssa tunnin aikana, joutui seisomaan pulpetin viereen käytävälle. Jos häiritsevä käyttäytyminen jatkui, joutui tyttö istumaan pojan viereen. Minä olin usein se ensimmäinen, joka joutui vaihtamaan paikkaa, sillä olin nopea oppimaan ja tekemään tehtävät ja siksi pitkästyin ja aloin pulista kaverin kanssa. Vanhapiikaope luuli, että oli rangaistus joutua pojan viereen, mutta en minä sitä niin kokenut. Poika tietysti testasi heti rohkeuteni eli tarjosi karkin, jos hänellä sattui niitä olemaan, ja se piti syödä heti tunnilla. Uskalsin, joten minua ei alettu kiusaamaan. Jos en olisi uskaltanut, niin se olisi ollut toinen juttu.

Jos joku vahingossa pieraisi tunnin aikana, niin puoli luokkaa tai toisinaan koko luokka joutui juoksemaan koulun ympäri, ennen kuin voi jatkaa tehtävien tekemistä.

Yleensä meillä vaihtui opettaja aina kahden vuoden välein, mutta kun me olimme menossa kolmannelle luokalle, niin entinen opettaja jatkoi toiset kaksi vuotta meidän luokan kanssa. Olin pettynyt, koska olin joutunut opettajan silmätikuksi. Olin avioton lapsi, mutta en mikään reppana resupekka, vaan menestyin koulussa ja minulla oli aina hyvät, siistit vaatteet. En ollut säälittävä, mikä kai ei sopinut open pirtaan.

Neljännellä luokalla opettaja kyseli, ketkä aikoivat pyrkiä oppikouluun. Minäkin sanoin, että näin oli kotona ollut puhetta. Siihen ope tuumasi, että ei kannattaisi, sillä en selviäisi pääsykokeista tai jos selviäisinkin, niin en menestyisi oppikoulussa. No sain korkeat pisteet pääsykokeissa ja aikanaan olin toinen kahdesta meidän alakoululuokan oppilaista, joka pääsi kohtuullisin arvosanoin ylioppilaaksi jäämättä yhtään kertaa luokalleni tai saamatta ehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan jo paljon ennen kouluun menoa, ja kun saimme aapiset, luin sen samana iltana kotona alusta loppuun. Kerroin tämän koulussa välitunnilla muille kakaroille, jotka olivat aivan kauhuissaan ettei niin saanut tehdä. Ja menivät kertomaan opettajalle, joka sitten antoi nuhteita, kun olin ollut tottelematon ja tehnyt luvatonta ja mennyt asioiden edelle. Että näin aikoinaan kannustettiin oma-aloitteisuuteen.

Minua taas kannustettiin siirtämällä kahden viikon jälkeen toiselle luokalle. Osasin nimittäin lukea, kirjoittaa ja laskea helppoja laskuja kouluun mennessäni. Opettaja oli papin rouva, joka soitti kotiini, että hänen on pakko siirtää minut toiselle luokalle, koska olen niin paljon edellä muita ja siksi levoton tunnilla. Lukemaan opin, kun minulle luettiin Pekka Puupää kirjoja ja katsoin tarkkaan, mitä luetaan. Sitä en muista miten opin kirjoittamaan ja laskemaan, ehkäpä isompien sisarusten esimerkistä opin, kun katselin heidän opiskeluaan.

Pipokiellot ja -pakot vuorotellen. Ylipitkät keesit peitettiin huiveilla ja akitykkipipoilla ja niistä sitten jotkut valitti. Pakkasella taas pipovahti kulki perässä ja valisti aivokalvontulehduksesta.