AL: Isänpäiväkortti pois päiväkodista Näin vanhemmat reagoivat

Vierailija kirjoitti:

Mietin eikö olisi voinut sitten tehdä Tärkeän ihmisen kortin? Vai oliko pohjimmainen syy korttien poistumiseen joku muu?

Tein lapsena noita isänpäiväkortteja vaikkei minullakaan oikein isä ollut läsnä, mutta sitä suuremmalla syyllä tuollaiseen tärkeän ihmisen päivään ei olisi ollut ketään tulijaa, äidin piti ihan käydä töissä.

Haiskahtaa sille, että työntekijät haluavat yhden juhlapäivän vähemmän ja kortittomuuden, että ei tarvitse tehdä niin paljon extraa.

Muistan omasta päiväkotiajastani, että jopa leivottiin äitienpäivälahja tai painettiin kädenjälki saveen.

https://www.aamulehti.fi/pilapiirros/art-2000011611656.html

Hyvää isänpäivää

Aivan kuin aamulehdellä olisi jokin agenda

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/pilapiirros/art-2000011611656.html

Hyvää isänpäivää

Aivan kuin aamulehdellä olisi jokin agenda

No huh, nyt oli melkoisen sakeaa v*ttuilua iseille. Häpeä wokettava Aamulehti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/pilapiirros/art-2000011611656.html

Hyvää isänpäivää

Aivan kuin aamulehdellä olisi jokin agenda

 

No huh, nyt oli melkoisen sakeaa v*ttuilua iseille. Häpeä wokettava Aamulehti!

Aivan arkea feministeille

Vierailija kirjoitti:

https://www.aamulehti.fi/pilapiirros/art-2000011611656.html

Hyvää isänpäivää

Aivan kuin aamulehdellä olisi jokin agenda

Toivottavasti saamme vastaavan äitienpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaan lopetetaan isänpäivä ja äitienpäivä. Ei mitään päiviä!

Kannatan, ja myös naistenpäivä ja miestenpv täysin turhia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaan lopetetaan isänpäivä ja äitienpäivä. Ei mitään päiviä!

Kannatan, ja myös naistenpäivä ja miestenpv täysin turhia 

Ei ole olemassa mitään miestenpäivää

Vierailija kirjoitti:

On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.

Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.

Mitä sitten? Kaikilla on kuitenkin isä, olipa hän läsnä lapsen elämässä tai ei. Tätä biologista faktaa ei voi ohittaa. Jos asiasta ei puhuta, lapsi ei saa tilaa ja lupaa surra asiaa. Suurimmalla osalla kuitenkin on isä ja me haluamme juhlistaa asiaa. Minulla ei ole enää äitiä, mutta äitienpäivänä haluan kunnioittaa hänen muistoaan, juhlia omaa äitiyttä ja muiden äitien äitiyttä.

 

Nykyään on vallalla välttelykulttuuri, jossa vältellään vaikeuta asioita, jotta surua ei tarvitsisi kohdata. Itku on kuitenkin puhdistavaa ja suru laimenee käsittelemällä. Itketään itkumme silloin kun siltä tuntuu ja annetaan ihmisten juhlia perinteisiä juhlapäiviä rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä menee aikuisilla vaikeaksi kun pitäisi itse vaivautua viettämään sen verran aikaan lapsensa kanssa, että tekee kortin. Jos et edes sen vertaa halua puuhata lapsesi kanssa, jätä ne mukulat tekemättä.

 

Tämäpä! Laiskoja vanhempia.

Jos olisin opettaja päiväkodissa niin mun ryhmässä ei askarteltaisi isänpäivä eikä äitienpäivä juttuja. Nämä ovat perheiden juhlia, joten askarrelkaan kotona.

Ryhmässä jäisi väliin myös Halloween juhlinta. 

Asiasta on pahoittanut mielensä (myös) ne joiden toinen vanhempi on esimerkiksi kuollut. Joten jos nyt ei leimattaisi kuitenkaan tätä hommaa vain vähemmistöjen asiaksi. Itse kuulun vähemmistöön ja kannatan kyllä ettei isän- ja äitienpäiväkorttien tekoa otettaisi pois päiväkodeista. 

Vierailija kirjoitti:

Asiasta on pahoittanut mielensä (myös) ne joiden toinen vanhempi on esimerkiksi kuollut. Joten jos nyt ei leimattaisi kuitenkaan tätä hommaa vain vähemmistöjen asiaksi. Itse kuulun vähemmistöön ja kannatan kyllä ettei isän- ja äitienpäiväkorttien tekoa otettaisi pois päiväkodeista. 

Mitä mielensäpahoittamista siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Minun isä kuoli kun olin lapsi ja silti joka vuosi askartelin niitä kortteja enkä saanut traumoja siitä että toisilla on isä. 

Aina nallekarkit ei mene tasan ja joskus nallekarkkien sijaan saakin säkillisen skeidaa, mutta kyllä siitä selviää. Ehkä nykylapsillekin tekisi vain hyvää saada välillä muutakin kuin lempinallekarkkeja niin oppisivat että sinä et ole maailmannapa ja kaikki ei pyöri sinun ja sinun herkkien tunteiden ympärillä.

Itse jouduin vuonna 1988 piirtämään kortin väkivaltaiselle juopolle isälleni, enkä uskaltanut sitä edes antaa. Tuntuu pahalta edelleen se kortin piirtäminen, kun oli pakko vaikka tiesin että se kortti lentäisi roskiin vaikka sen antaisinkin. Noh, onpa kuollut nykyään.