Työelämä on hirveä kokemus väkivaltaisessa perheessä kasvaneelle

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskutelussa aiemmat kommentit ovat olleet kutakuinkin: joo, lapsuus on kamalaa ja työelämä ja ihmiset vielä kamalampaa, näin on. En tiedä, miten se auttaa ap:ta ollenkaan. Näkökulman tarjoaminen siihen, että loppuelämän ei tarvitse olla pilalla traumojen vuoksi ei ole mielestäni triggeröitymistä vaan kannustamista. Selkeästi tämä viesti osuu nyt monella hankalaan paikkaan, niin en jaksa jankata enempää. Paranemisia kaikille lapsuutensa traumatisoimille, vaikka se välillä tuntuukin mahdottomalta.

Oletko kuullut että apua kannattaa tarjota, jos sitä pyydetään? Ihmisillä on oikeus puhua kokemuksistaan ilman että heti ensimmäisenä väkisin tuputetaan ratkaisuja. Jokaisen on saatava etsiä itse omaa polkuaan. Kiva jos sinä olet jo pidemmällä, anna muiden edetä perässä omaan tahtiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, että apua ei ole tarjolla. Kuntoutuspsykoterapiaan pääsee nykyään paljon aiempaa helpommin, ja on paljon ilmaisia, järjestöjen ylläpitämiä vertaistukiryhmiä ja palveluita. Kokemusta on näistä kaikista. On vaarallinen narratiivi, että apua ei ole tarjolla.

No kun sitä ei ihan oikeasti ole kaikille oikeana aikana tarjolla ilman omaa merkittävää taloudellista panostusta ja voimavaroja hakea apua. Pari keskustelukertaa jossakin eivät välttämättä vielä vie kovin pitkälle.

No, voin omalta osaltani todeta että graalin maljana pidetty kuntoutuspsykoterapiakaan ei vienyt itseäni kovin pitkälle johtuen terapeutin sosioekonomisesta asemasta ja täydestä ymmärtämättömyydestä miten tavallisten ihmisten maailma tai suomalainen byrokratiajärjestelmä toimii.

Tuommoiset kiusarit on varmaan kasvaneet selviytymiskeinoneen luonnehäiriöisiin aikuisiin identifioituminen. Etsivät aina mielestään itseään heikompia, joille hekin uskaltavat - no, ainakin yhdessä muiden kanssa. Kliseisiä ideaköyhiä juttuja toki. Joskus lukaisin, että Ruotsissa työpaikoilla voi olla, että jos joku oikein suorittaa niin että muut näyttävät laiskemmilta, aletaan hommia kasata (kostoksi?) hänelle. Ehkä Suomessa kumminkin muut motiivit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, että apua ei ole tarjolla. Kuntoutuspsykoterapiaan pääsee nykyään paljon aiempaa helpommin, ja on paljon ilmaisia, järjestöjen ylläpitämiä vertaistukiryhmiä ja palveluita. Kokemusta on näistä kaikista. On vaarallinen narratiivi, että apua ei ole tarjolla.

No kun sitä ei ihan oikeasti ole kaikille oikeana aikana tarjolla ilman omaa merkittävää taloudellista panostusta ja voimavaroja hakea apua. Pari keskustelukertaa jossakin eivät välttämättä vielä vie kovin pitkälle.

No, voin omalta osaltani todeta että graalin maljana pidetty kuntoutuspsykoterapiakaan ei vienyt itseäni kovin pitkälle johtuen terapeutin sosioekonomisesta asemasta ja täydestä ymmärtämättömyydestä miten tavallisten ihmisten maailma tai suomalainen byrokratiajärjestelmä toimii.

Terapia esitetään hyvin usein ratkaisuksi erilaisiin ongelmiin, mutta huonolla tuurilla terapeutti ei välttämättä osaa auttaa asiakasta ja aiheuttaa lisää traumoja.

Vain sairas ihminen haluaa alistaa ketään, etenkään sellaista, jonka huomaa olevan jollain tavalla heikompi. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vain sairas ihminen haluaa alistaa ketään, etenkään sellaista, jonka huomaa olevan jollain tavalla heikompi. 

 

Tilavuus tekee varkaan. Olet varmaan uutisista lukenut, että ulkomailta tulleita marjanpoimijoita riistetään vauraassa Suomessa siinä määrin, ettei heille enää kotimaassa uskalleta myöntää viisumeita.

Taas vedetään mutkat suoriksi ja tehdään yksittäistapauksista yleistyksiä.

Toisekseen Suomessa esim. terapiassa käyvien määrä on aika olematon verrattuna vaikka nivelrikkoa sairastavien määrään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on oltava tilaa käsitellä asioita. Jos vaikeista asioista puhumista kutsutaan ensimmäisenä syyllistävästi uhriutumiseksi, ei ihmisillä ole mahdollisuutta käsitellä näitä kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Se on häpäisemällä vaientamista, ei vertaustukea.

 

Samalla kun ketjusta puolet on "mut hei hyvä jos teillä menee hyvin!" tyyppistä passiivis-aggressiivisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on oltava tilaa käsitellä asioita. Jos vaikeista asioista puhumista kutsutaan ensimmäisenä syyllistävästi uhriutumiseksi, ei ihmisillä ole mahdollisuutta käsitellä näitä kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Se on häpäisemällä vaientamista, ei vertaustukea.

 

Samalla kun ketjusta puolet on "mut hei hyvä jos teillä menee hyvin!" tyyppistä passiivis-aggressiivisuutta. 

Jos tuo ilmi kokevansa vaikeista asioista puhumisen olevan uhriutumista ja antaa ymmärtää että niistä on hyvä puhua vasta kun kokee vaikeuksien olevan takanapäin, se ei välttämättä ole paras tapa osallistua tällaiseen keskusteluun. Se on suhteellisen provosoivaa käytöstä.

Jännä että tässäkin asiassa jälleen kerran syytetään uhria. Miksi se on ihan "tavallista tai normaalia" että yhdelle aralle sysätään omia töitä tehtäväksi? Minusta sairaampi osapuoli on se joka pyrkii hyväksikäyttämään heikompia, ahkerampia, tunnollisempia, rehellisempiä. Huono työntekijä se joka ei viitsi hänelle määrättyjä työtehtäviä tehdä. Minuakin pomo syyllisti siitä että teen toisten töitä. Hänen tehtävänsä olisi ollut katsoa perään että jokainen tekee omat työnsä. Miksikö tein ? Siksi että kuvotti katsoa niitä patalaiskoja työnvälttelijöitä juoruämmiä jotka valitti koko ajan joka asiasta. Itse tein asiat nopeammin kitisemättä. Olin tehokkaampi ja tein parempaa tulosta. Yrityksellä meni ja menee edelleen huonosti. Enpä yhtään ihmettele, sillä työteholla ja asenteella. Sain halveksuntaa siitä että tein parempaa tulosta kuin moni muu sillä osastolla. Minä en käyttänytkään työaikaani paskan jauhamiseen. Ansaitsin palkkani.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että tässäkin asiassa jälleen kerran syytetään uhria. Miksi se on ihan "tavallista tai normaalia" että yhdelle aralle sysätään omia töitä tehtäväksi? Minusta sairaampi osapuoli on se joka pyrkii hyväksikäyttämään heikompia, ahkerampia, tunnollisempia, rehellisempiä. Huono työntekijä se joka ei viitsi hänelle määrättyjä työtehtäviä tehdä. Minuakin pomo syyllisti siitä että teen toisten töitä. Hänen tehtävänsä olisi ollut katsoa perään että jokainen tekee omat työnsä. Miksikö tein ? Siksi että kuvotti katsoa niitä patalaiskoja työnvälttelijöitä juoruämmiä jotka valitti koko ajan joka asiasta. Itse tein asiat nopeammin kitisemättä. Olin tehokkaampi ja tein parempaa tulosta. Yrityksellä meni ja menee edelleen huonosti. Enpä yhtään ihmettele, sillä työteholla ja asenteella. Sain halveksuntaa siitä että tein parempaa tulosta kuin moni muu sillä osastolla. Minä en käyttänytkään työaikaani paskan jauhamiseen. Ansa

Pomot taitavat kokea töiden johtamisen liian työlääksi. Pääsee helpommalla, kun ajattelee, että kyllä asioiden pitäisi sujua itsestään.Työyhteisössä meno voi tosin silloin mennä aika erikoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on oltava tilaa käsitellä asioita. Jos vaikeista asioista puhumista kutsutaan ensimmäisenä syyllistävästi uhriutumiseksi, ei ihmisillä ole mahdollisuutta käsitellä näitä kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Se on häpäisemällä vaientamista, ei vertaustukea.

Samalla kun ketjusta puolet on "mut hei hyvä jos teillä menee hyvin!" tyyppistä passiivis-aggressiivisuutta. 

Jos tuo ilmi kokevansa vaikeista asioista puhumisen olevan uhriutumista ja antaa ymmärtää että niistä on hyvä puhua vasta kun kokee vaikeuksien olevan takanapäin, se ei välttämättä ole paras tapa osallistua tällaiseen keskusteluun. Se on suhteellisen provosoivaa käytöstä.

Kommenttihan otti kantaa vain siihen että vaikeita asioita voi joko käsitellä rakentavasti tai pyrkimällä vahvistamaan omaa altavastaajan identiteettiä ja kommentoija koki jälkimmäisen lähestymistavan tuhoisana pitkässä juoksussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on oltava tilaa käsitellä asioita. Jos vaikeista asioista puhumista kutsutaan ensimmäisenä syyllistävästi uhriutumiseksi, ei ihmisillä ole mahdollisuutta käsitellä näitä kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Se on häpäisemällä vaientamista, ei vertaustukea.

Samalla kun ketjusta puolet on "mut hei hyvä jos teillä menee hyvin!" tyyppistä passiivis-aggressiivisuutta. 

Jos tuo ilmi kokevansa vaikeista asioista puhumisen olevan uhriutumista ja antaa ymmärtää että niistä on hyvä puhua vasta kun kokee vaikeuksien olevan takanapäin, se ei välttämättä ole paras tapa osallistua tällaiseen keskusteluun. Se on suhteellisen provosoivaa käytöstä.

Kommenttihan otti kantaa vain siihen että vaikeita asioita voi joko kä

Tunteiden käsittelyssä on tärkeää antaa itselleen tilaisuus kokea tunteita. Suoraan ratkaisuihin hyppääminen voi olla tunteiden välttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on oltava tilaa käsitellä asioita. Jos vaikeista asioista puhumista kutsutaan ensimmäisenä syyllistävästi uhriutumiseksi, ei ihmisillä ole mahdollisuutta käsitellä näitä kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Se on häpäisemällä vaientamista, ei vertaustukea.

Samalla kun ketjusta puolet on "mut hei hyvä jos teillä menee hyvin!" tyyppistä passiivis-aggressiivisuutta. 

Jos tuo ilmi kokevansa vaikeista asioista puhumisen olevan uhriutumista ja antaa ymmärtää että niistä on hyvä puhua vasta kun kokee vaikeuksien olevan takanapäin, se ei välttämättä ole paras tapa osallistua tällaiseen keskusteluun. Se on suhteellisen provosoivaa käytöstä.

Kommenttihan otti ka

 

Olen samaa mieltä, tosin ne ovat asioita joita ihminen voi tehdä itselleen, mutta johon orgaanisessa keskustelussa ei kanssakeskustelijoitaan voi pakottaa tai velvoittaa.

Kyseinen pomo taisi enemmänkin pelätä kun oli lähes kaikki alaiset naisia. Kohautteli olkapäitään kun olisi pitänyt olla jämäkkä ja kysyä vastuutyöntekijältä miksi ei ole hoitanut töitään. Osaston esimies oli pettynyt kun kerran sai pomolta noottia huonosta esimiestyöstä. Olin samaa mieltä pomon kanssa, todella surkeaa esimiestyötä. Tämä nainen ei koskaan esitellyt itseään uusille työntekijöille eikä perehdyttänyt. Työ piti opetella tekemällä ja muilta kysymällä, virheitä korjaten. Hän kun katosi omiin töihinsä, tervehtimättä. Itse sitten opetin pyytämättä uusia työntekijöitä, minulla kun oli siitä vuosien kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitten kasvatettava itse itsensä, jos vanhemmat ei sitä tehneet. Yli 30-vuotiaat menettää valitusoikeuden äitistä ja isistä. Kehno luonne on sitten jo ihan omaa syytä, kun sellaisen voi ihan itsekin itselleen tehdä.

Sorry, mutta sun todellakin täytyy olla jotenkin tyhmä noine mielipiteinesi! Syviin haavoihin tulee aina syvä arpi, joka ei koskaan ole sama kuin pintahaava. Aikoinaan sain kerran kutakuinkin yhtä tyhmän ohjeen ja sillä meinasi olla tuhoisa seuraus!

Aika sinällään ei paranna mitään mutta hyvät ihmissuhteet ja ilo ym senkaltaiset kokemukset, kuten onnistumiset tärkeissä asioissa parantavat! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitten kasvatettava itse itsensä, jos vanhemmat ei sitä tehneet. Yli 30-vuotiaat menettää valitusoikeuden äitistä ja isistä. Kehno luonne on sitten jo ihan omaa syytä, kun sellaisen voi ihan itsekin itselleen tehdä.

 

Sorry, mutta sun todellakin täytyy olla jotenkin tyhmä noine mielipiteinesi! Syviin haavoihin tulee aina syvä arpi, joka ei koskaan ole sama kuin pintahaava. Aikoinaan sain kerran kutakuinkin yhtä tyhmän ohjeen ja sillä meinasi olla tuhoisa seuraus!

Aika sinällään ei paranna mitään mutta hyvät ihmissuhteet ja ilo ym senkaltaiset kokemukset, kuten onnistumiset tärkeissä asioissa parantavat! 

Hyvin sanottu. Ilman korjaavia myönteisiä kokemuksia on vaikea pystyä jättämään mennyttä taakseen. Traumat näkyvät hermostossa, ne eivät ole pelkästään järkeilemällä työstettävissä.