Lievä kehitysvamma ei lyhennä elinikää. Vaikea sen sijaan jopa 30%. Miksi?

Ei ole tavatonta, että keva-diagnoosi vahvistuu vasta aikuisiällä. Diagnoosi voidaan asettaa vaikka keski-ikäisenä tai eläkeiässä, jos vain vahvaa näyttöä lapsuudesta (lääkärin ja psykologin lausuntoja, koulumenestys, jostain syystä keskeneräisiksi jääneitä tutkimuksia) löytyy tutkimustulosten lisäksi. Aihetta huoleen on syystäkin. Jos ei osaa lukea ja kirjoittaa niin, että ei pärjää lomakkaiden täyttämisestä, ei selviä annetuista työtehtävistä, ei hahmota syy-seuraussuhteita yms. niin tietenkin se vaikuttaa jokaisella elämän osa-alueella.

Vankeinhoidoissa, päihderiippuvaisten hoidossa ja lastensuojelussa on ongelmana kehitysvammaisuus/heikkolahjaisuus, jota ei olla osattu epäillä paitsi ehkä on vain korkeintaan annettu tuki- ja erityisopetusta sekä tehty helpotuksia peruskoulussa, jotta oppilas pääsee koulusta läpi. On ollut "vain" oppimisvaikeuksia. Vanhemmat voivat kinuta tukitoimia kiivaasti hyvien numeroiden toivossa ja tähän voidaan koulussa suostua helpolla, jotta saadaan hullut vanhemmat pidettyä tyytyväisinä. Ei ne tukitoimet sitä älykkyyttä kuitenkaan nosta. Ehkä on opettajien suunnalta tullut signaalia, kuinka lapsi pitäisi viedä tutkimuksiin mutta kaikki vanhemmat eivät ota tätä kuuleviin korviinsa vaan häpeän takia kieltävät tosiasiat. Todelliset haasteet ilmenevät peruskoulun jälkeen. Ei ollutkaan "vain" oppimisvaikeudesta kyse, vaan hankaluuksia on ajattelukyvyssä ja ratkaista ongelmia itse. 

Ammattikoulua käydään mukautetusti, mutta käytännössä ei osata tutkinnon vaatimia osaamisalueits mm. merkonomiopiskelija ei osaa antaa oikeaa summaa rahaa takaisin eikä tunnista edes kelloa. Tällaisia päätyy sitten työvoimatoimistojen kirjoille. Tätä ilmiötä on kritisoinut eräs kuntoutuslääkäri mediassa.