Lue keskustelun säännöt.
Mistä te 40-50 -vuotiaat olette löytäneet iloa enää tulevaan?
09.09.2025 |
Olen vaipunut niin pahaan masennukseen että vaeltelen jo hautausmaalla ja junaradan varrella katselen ohikiitäviä junia iltahämärässä.
Kommentit (46)
Kyllä ne ahdistukset osui nuoruuteen. Nyt ei ahdista enää mikään. Mitä mikään sillä ahdistuksella muuttuu paremmaksi, toimimalla jonkin asian eteen voi jo muuttuakin.
Näyttääkö siltä että nuoria kiinnostaa muuttaa mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikuinen opiskelu harrastuksena pitää pään kunnossa. Tekee aina mieli oppia lisää.
Joku joskus sanoi, että utelias mieli takaa paremman elämän. Uteliaisuutta voi herätellä etsimällä aiheita, jotka vetää puoleensa. Alkaa ottaa niistä selvää. Saattaa huomata, että elämä yhtäkkiä imee mukaansa.
Kuivaahan tämä on, jos on vaivoja tai murheita.
Jäin työttömäksi, parasta ikinä, etenkin kun lapsista nuorinkin muuttaa kohta pois kotoa. Laitan kämpän vuokralle ja häivyn niillä rahoilla ulkomaille, vihdoinkin mahdollista!!! Olen odottanut tätä hetkeä melkein 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh!? Parasta aikaa elämässä. Työelämässä ei tarvitse enää todistella mitään. Lapset liki aikuiset. Talous ja parisuhde kunnossa. Kunto/terveys ei rajoita vielä mitään. Oon nyt 48v
Kuka tykkää mistäkin. Itse pidin enemmän nuoruudesta. Terve järki oli taka-alalla ja oli kuolematon. Hauskaa oli ja hienoja hetkiä riitti. Nyt järkeä on tullut enemmän päähän ja kroppa muistuttaa välillä kuolevaisuudesta. Raha ei tuo onnea eikä työelämä korvaa opiskelijaelämää.
Tämähän se. Ikä tuo rajoitteensa vaikka mieli olisi yhä nuori.
Tässä ketjussa on joitain vinkkejä, vaikka ei juuri eronnut olisikaan:
https://www.vauva.fi/keskustelu/6209365/miten-selvita-erosta-50-vuotiaa…?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin ahdistunut, köyhä, yksinäinen ja sosiaalisesti törppö. Oli ulkonäköpaineita, pelkoja siitä ettei löydä ketään ja ei löydä töitä.
Nyt on rahaa, itsetuntoa, ulkonäköpaineet aikaa sitten ohi, töitä, harrastuksia, ystäviä, matkoja. Lasi viiniä ja hyvä elokuva, ei pakko mennä minnekkään eikä tunnu että jää jostakin ulkopuolelle niinkuin nuorena olisi tuntunut. Elämän parasta aikaa tähän mennessä.
52v.
En mistään.
Ette usko kuinka pettynyt olen kaikkiin. Jopa vuosia sitten kuolleeseen, josta sain vasta nyt tietää pysäyttäviä asioita, joita en olisi osannut koskaan edes epäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin elämäni nuorena. Nyt on tasaista elämää. Hyvä ja huono. En enää jaksaisi samaa kuin nuorena mutta toisaalta taas en jaksa samaa kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuommoinen vaihe 42-44-vuotiaana, jonkinlainen keski-iän kriisi. Siinähän se meni itsestään ohi, alkoholilla lääkitsemisestä huolimatta, ja nyt 51-vuotiaana elämä on taas ihanaa. Eikä se enää tarvitse mitäään haaveita tai tulevaisuuden ajattelua, ihan vaan tämä pieni hetki riittää.
Täytän kohta 54 ja olen erittäin hyvässä kunnossa. Nyt on vihdoin aikaa ja rahaa toteuttaa unelmansa. Se ei ole ihmeellinen, eikä vaadi edes paljoa rahaa, joten sitä kohti!
Ihan kamala ajatus, että oman ikäiset kuolisi pystyyn, kun elämässä on niin paljon nähtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin koiran 😍 Voi tätä rakkauden ja onnen määrää.
Luonnosta, tänäänkin tuijottelin järven rannassa pari tuntia joutsenia kamera kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu palefanien kanssa on kuin purkka tukassa. Samaa jannakusta, asiat ei etene ees ei taas. Kuvastaa hyvin sitä vihasotamentaliteettiakin Israelia vastaan. Ei edenneet panttivankineuvottelutkaan. Parempi tehä tasasta koko Gazasta.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu palefanien kanssa on kuin purkka tukassa. Samaa jannakusta, asiat ei etene ees ei taas. Kuvastaa hyvin sitä vihasotamentaliteettiakin Israelia vastaan. Ei edenneet panttivankineuvottelutkaan. Parempi tehä tasasta koko Gazasta.
Tämä siis gazakeskusteluun joka hävisi.
Vierailija kirjoitti:
Täh!? Parasta aikaa elämässä. Työelämässä ei tarvitse enää todistella mitään. Lapset liki aikuiset. Talous ja parisuhde kunnossa. Kunto/terveys ei rajoita vielä mitään. Oon nyt 48v
Eikä ole. 40v, ei työelämässä, ei terveyttä, ei parisuhdetta tai perhettä ei harrastuksia, EI MITÄÄN! Yli 40v elämä ON FUCK YOU!!
Perheestä, puolisosta, ystävistä, kodista jne.
- 42v sain kuopukseni
- 45v rakensimme 2. unelmatalomme
- työpaikkaa vaihdoin aina parempaan 46v, 52v, 54v ja 58v. Upeita aikoja ja uusia ystäviä näiltä vuosilta
- joka vuosi teimme kivoja reissuja ympäri maailmaa
- omille harrastuksille oli aikaa
- saimme 1. lastenlapsen kun olin 55v
- olin 58v kun rakensimme nykyisen talomme
- ja 62v kun ostimme talon etelä-Euroopasta. Nyt kelpaa nautiskella eläkepäivistä!
Ihan parhaat vuodet elämässä!!
Estrogeenikorvaushoito! Jos olisin aloittanut omani 40-vuoriaana, en olisi romahtanut tällä tavalla. Ja Voxraa päälle, jos ei auta pelkkä estrogeeni. Ja jos nuokaan eivät auta niin ADHD stimulantti.
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 54 ja olen erittäin hyvässä kunnossa. Nyt on vihdoin aikaa ja rahaa toteuttaa unelmansa. Se ei ole ihmeellinen, eikä vaadi edes paljoa rahaa, joten sitä kohti!
Ihan kamala ajatus, että oman ikäiset kuolisi pystyyn, kun elämässä on niin paljon nähtävää.
Tosi moni kuolee pystyyn eikä se ole asenneongelma vaan neurobiologinen hormonaalinen ongelma, joita ei osata vielä hoitaa kaikkialla terveydenhuollossa.
Lähdin mukaan pariin kanssnliikkeeseen, suosittelen lämpimästi muillekin turhautuneille. Nyt on hyvä ikä repäistä itsensä irti henkisestä mukavuudenhalusta.